Kadonnut Corolla

6. Räjähtävää toimintaa

Yhteisestä päätöksestä Jere pidettiin kaukana grillistä, ja illan ruuanlaittoon valittiin Ansa, joka todistettavasti oli käyttänyt kaasugrilliä aikaisemmin ilman henkilö- tai omaisuusvahinkoja.

Ennen iltapalaa Laura huomasi Jennin kadonneen ja päätti kaikista muista poiketen lähteä tihkusateeseen etsimään sen sijaan että olisi vain huutanut kuistilta kaikin voimin kuten järkevät ihmiset.

- Mikä on hukassa? Jenni kysyi katolta, säikäyttäen pahaa aavistamattoman Lauran.

- Älä säikyttele! lähes sydänkohtauksen saanut Laura kiljaisi takaisin.

- En mä säikyttele. Sä vaan säikähdit, Jenni kohautti hartioitaan hymyillen tietävästi.

- Tuu alas. Muut pelaa ja kohta syödään, hengitystään tasaava Laura pyyti.

- Okei. Oisin muutenki tullu kohta ku alko sataa, Jenni totesi siirtyessään tikkaille.

Puolivälissä alas hän huomasi liian myöhään tikkaiden olevan liukkaat sateesta. Jennin jalka lipesi, johtaen täydelliseen tasapainon menetykseen.

- Jenni! Laura huusi Jennin otteen irrotessa.

Kivuliaan kuuloinen tömäys ja ynähdys olivat hiljaiset, mutta selällään makaavan Jennin liikkumattomuus ja hiljaisuus sai Lauran huutamaan apua.

- Nytkö se putos? harvinaisen vakava ja kiireinen Klaus kysyi nurkalta Jennin kääntyessä hitaasti kyljelleen.

- Jenni putos! Laura hätäili pyörien ympyrää kärsivästi ynisevän Jennin vieressä.

- Helvetin perse toi sattu, tuskainen ja kastunut Jenni valitti maasta.

- Ootko kunnossa? Laura kysyi ehkä huonoimmalla mahdollisella tavalla.

- No mille näyttää? Jenni tiuskaisi, hieroen varovasti kipeää selkää.

- Murtuko mitään? Klaus kyykistyi kysymään.

- Ei varmaan mut sattuu ihan vitusti, Jenni ynähti.

Klaus seurasi vierestä Jennin työntäessä itsensä kontilleen ja tarttui olkavarresta auttaakseen hänet vapiseville jaloilleen.

Hitaasti ja Lauran panikoidessa vieressä Klaus talutti Jennin sisälle mökkiin. 

- Missä lyskalaiset tappeli, Ansan lause keskeytyi Klausin auttaessa tuskallisen näköinen Jenni sohvalle.

- Mitä kävi? Jere kysyi kääntäen katseensa takaisin kortteihin.

- Putosin tikkailta. Perkeleen liukkaat, Jenni puhisi laskeutuessaan mahalleen sohvalle.

- Jää henkiin ilman suurempia traumoja, Klaus totesi istuessaan pöydän ääreen takaisin järkyttyneiden pelikaveriensa seuraan.

- Paras ois olla kohta sitä vitun ruokaa ku hyppäsin sitä varten, Jenni murahti vihaisesti saatuaan itsensä vähiten kivuliaaseen asentoon.

- Mä meen ihan kohta tekee, Ansa lähes hyppäsi pöydästä jättäen korttinsa.

Ansan siirryttyä keittiöön Halla vilkaisi Jenniä kuin toivoen voivansa nähdä mahdolliset sisäiset vammat, mutta tyytyi säälimisen sijaan toteamaan yleisen heiton matkan suunnittelun ajoilta.

- Kyllähän se jo lähtiessä tiiettiin että jollain tulee olemaan pää kainalossa mut miä oisin veikannu Jereä, hän mutisi epävarmana keventäisikö vai pahentaisiko toteamus tunnelmaa.