P A R K J I M I N
Toimiston ilma tuntui paksuuntuneen aavistuksen, jokaisen vaietessa hetkeksi.
"Suostun unohtamaan tämän asian, jos poikani unohtaa Jiminin kokonaan ja jatkaa opetusta toisten ryhmien kanssa."Vanhempi Mr.Min sanoi monotonisesti, joka tuntui jäädyttävän jokaisen solun minusta.
"M-Mitä"Sain takelleltua.
Käteni puristui Yoongin ison käden sisällä miltein rusinaksi, kunnes hän päästi irti ja pomppasi ylös.
"Kuinka kehtaat ehdottaa tuollaista"Hän sanoi silmät tulta leiskuen isäänsä kohtaa.
Hänen isänsä kuitenkin vain kohautti olkiaan ja loi minuun kylmän katseen. Pelko sisälläni sai minut murtumaan hetki hetkeltä pienemmäksi ison nojatuolin uumenissa.
"Nai Daniel ja unohda Jimin tai sitten jäädytän rahavirtasi ja saat potkut. Päätös on sinun"Hänen isä sanoi yhtä tylsällä äänellä, kuin hän luettelisi kauppalistassa olevia tavaroita.
"Mieluummin olen työtön kuin sen sian kanssa"Yoongi ärähti isälleen, joka kohotti kulmakarvojaan. Aivan kuin hän ei olisi odottanut juuri noita sanoja pojaltaan.
Kyyneleet poltteli jo silmäkulmiani ja sydämmeni tuntui repeävän hetkellä millä hyvänsä. Nousin kuitenkin ylös ja pakotin horjuvat jalkani pysymään lattiassa tukevasti.
"Ei Yoongi, en voi sallia sinun tehdä sitä. Rakastan sinua liikaa, että antaisin sinun kärsiä siitä. Löydät vielä jonkun paremman. Lupaan sen"Sanoin ääni väristen ja koko kehoni tutisten.
Hän loi minuun epätoivoisen ja särkyneen ilmeen, joka sai ensimmäisen kyyneleen aloittamaan matkan poskelleni.
"Haluan Yoongin saavan pitää työpaikkansa, lupaan etten enää astu hänen eteensä, jos annatte hänen vain mennä"Jatkoin ääni tukahtuneena.
Vanhempi Mr.Min nyökkäsi hyväksyvästi ja toinen pään liike mieheltä oli jo merkki poistumisesta.
"Oletan sinun myös lähtevän leiriltä kotiin"Mies jatkoi vielä, enkä saanut enää sanoja suustani, vaan tyydyin nyökkäämään ennen kuin jatkoin matkaani kohti ovea.
Vasta päästyäni toimiston ulkopuolelle annoin kyynelien valua poskillani lohduttamattomina. Jokainen hetki Yoongista palasi mieleeni.
Ensimmäinen tapaamisemme luokan ovella, hänen ujot hymynsä. Kiihkeät rakastelut ja hellät hetket sängyssäni pimeinä tunteina.
Pala palalta sydämmeni tuntui halkeavan.
Jokainen askel tuntui painavan hetki hetkeltä enemmän.
Hengitys tuntui pakenevan keuhkoistani yrittäessäni pitää itseäni vaivoin kasassa.
Kuulin takaani askeleita ja kääntyessäni huomasin Yoongin juoksevan minua kohti huutaen nimeäni.
"Mitä toi oikein oli"Hän puuskahti päästyään eteeni ja puristi käsiään minun omiini uudelleen.
Katsoin käsiämme lohduttomana yrittäen imeä viimeisen hetken mieleeni. "En voi antaa sun joutua työttömäksi ja rahattomaksi vain, koska joku oppilas on kertonut rakastavansa sua. Se särkee mun sydämmen vielä enemmän. Sä löydät vielä paljon paremman kuin minä"Sanoin hänelle tuntiessani kehon tutinan.
Yoongi katsoi minua silmät kostuneina.
"Luuletko, että mä en rakasta sua. Jiminie kulta kukaan ei voi ikinä korvata sua. Sä oot ainutlaatuinen ja siksi mä rakastan sua helvetti soikoon"Hän kuiskasi ääni värähtäen.
Nähdessäni hänen poskelleen valuvan kyyneleen pyyhkäisen sen sormellani katsoen häntä sumein silmin.
"Mut entä rahat?"Kysyin tukahtuneena.
"Mä kyllä löydän työn. Ei sun tarvitse siitä huolehtia"Hän naurahti toisen kyynelen pudotessa hänen silmästään.
En hallinnut itseäni painautuessa hänen rintakehään ja kiedoin käteni hänen ympärilleen puhjeten uudelleen itkuun.
"Mä haluan kotiin"Mumisin hänen paidan seasta kyynelten kastellessa hänen paitansa.
Yoongi työnsi minua hieman kaeummas ja pyyhki vuorostaan minun poskeani.
"Mennään kotiin"Hän hymyili pehmeästi.
"Lupaatko?"
"Lupaan"
Pakattuamme ja lähdettyämme istumme hiljaisuuteen auton kiihdyttäessä moottoritiellä nopeasti.
Auton kurvatessa talon eteen, huomaan asunnon verhot jääneen kiinni Yoongin lähdön jälkeen.
Sisällä katseeni kohdistui heti tiskialtaassa lojuviin melkein viikon vanhoihin likaisiin astioihin.
Sillä hetkellä en kuitenkaan ajattellut tiskejä, vaan Yoongia.
Heti ulko-oven sulkeuduttua Yoongi asteli luokseni ja painoi kehonsa vasten omaani, joka tuntui sopivan siihen niin täydellisesti. Hän laski päänsä päälaelleni ja veti syvään henkeä.
"Mitä sä sanoit isällesi kun sä lähdit sieltä huoneesta?"Kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen. Yoongi naurahti hiukan.
"Sanoin Danielin menköön panemaan ketä lystää, mutta siihen nirppanokkaan en koskis tikullakaan. Ja mieluummin etsin uuden työpaikan kun jään tuon isäni perseennuolijan työntekijäksi"Yoongi vastasi rehellisesti, enkä voinut olla nauramatta.
Nauruni kaikui hiljaisessa asunnossa ja tunsin mielessäni olleen sekamelskan vihdoin alkavan helpottaa.
"Meidän täytyy alkaa etsiä sulle uus työpaikka"Mumisin hänelle rauhoitettuani itseni hysteerisestä nauramisestani.
"Jep, mutta nyt haluan ajatella jotain muuta"Hän murahti ja ujutti kätensä paitani alle, jotka tuntuivat kylmiltä lämmintä ihoani vasten.
Pieni nauru karkasi huuliltani.
"Ai selvä, no millaista muuta ajateltavaa Mr.Min kaipaa?"Kysyin huvittuneena nauravainen pilke silmäkulmassani.
Yoongi laski päätään hieman, jotta silmämme olivat toistensa tasolla ja huomasin heti hieman ilkikurisen virneen olevan hänen kasvoillaan.
"Muistatko, että sulla oli vielä matikan tukiopetusta toinen tunti jäljellä ja tiedätkö mitä, mä oon juuri opettavaisella fiiliksellä"Hän kuiskasi korvanjuureeni, joka sai kylmät väreet taas kehossani liikkeelle.
Tukiopetusta vai?
Miten minusta tuntuu, ettei tämä ole täysin sellaista tukiopetusta, mitä olin tottunut saamaan?
Yoongin ilkikurinen ilme kertoi kaiken. Hän tahtoi pitää hauskaa.
____________
Olisko seuraava smut
Pakko sanoo, kauhistuin kun luin teidän kommentteja.
Moni on siis alle 15...damn tai no mitä mä oon sanoon kun oon itekkin 16 lol
Kysymys: onko sulla ihastus?
-TH
CZYTASZ
Teacher|Yoonmin
Fanfiction"Tää ei taida olla ihan sallittua koulussa" Jimin on luokan ujoin poika, johon uusi opettaja Min Yoongi iskee silmänsä. Mitä tapahtuu, kun heidän välillään alkaa tapahtua jotain? Sisältää: Yoonmin BxB Smut 18+ Kiroilua
