Detention With Malfoy - Drarry

Jälki-istunto

Oli meneillään tylsääkin tylsempi liemien kaksoistunti keskiviikko iltapäivässä. Kalkaros oli juuri keräämässä esseitä, jotka oli määrä palauttaa sinä päivänä hänelle. Kenellekään ei sentään tullut yllätyksenä, että minä olin unohtanut koko esseen sillä Hermione ei ollut suostunut tekemään tällä kertaa sitä minun puolesta, koska hänellä itsellä oli muuta ajateltavaa S.Y.L.K.Y: n kanssa.

"Herra Potter, missä on kirjoitelmasi ukonhatusta?" Kalkaros oli hiipinyt minun taakse.

Nielaisin hyvin äänekkäästi ennen kuin vastasin hänelle. "Takassa."

"Ja mitähän se siellä mahtaa tehdä?"

"Maata tuhkana."

"Jälki-istuntoa viikoksi niskoittelusta", Kalkaros murahti ja jatkoi kierrosta tehtävien tarkistamisessa.

Huokaisin helpotuksesta, koska luulin, että hän olisi antanu minulle vähintään kuukauden jälki-istuntoa.

"Mutta Herra Malfoy, mikä tämä on olevinaan?"

"S-se oli Parkinson", Draco sanoi nopeasti.

"Vai Parkinson? Miksi siinä on sitten sinun nimikirjoituksesi? Jälki-istuntoa viikoksi."

Silloin tietää, että Kalkaros on TODELLA huonolla tuulella, kun hän määrää rangaistuksia oman tuvan oppilaille.

***

Kello näytti viimein neljää, joka meinasi sitä, että tämän päivän tunnit olisivat ohi. Aloin pakkaamaan kirjoja reppuun sekä puhdistin vielä loitsulla noidankattilan, jossa olimme tällä kertaa keittäneet sitä ukonhattua, josta olisi pitänyt tehdä se essee.

"Potter ja Malfoy jäävät luokkaan", Kalkaros ilmoitti monotonisella äänellä.

Huokaisin turhautuneena ja lysähdin takaisin penkille, jossa olin jo aiemmin istunut. Malfoy hyppäsi istumaan vastakkaisen pöydän päälle, jonka jälkeen hän alkoi heilutella jalkoja todella häiritsevästi kasvojeni edessä.

"Saatte luvan siivota kirjastoa koko tämän viikon ajan. Joka päivä yhteensä tunnin, kello kahdeksantoista alkaen. Voitte poistua", Kalkaros saneli samalla, kun pyyhki taulun yhdellä sauvan heilautuksella.

Nousin ylös tuolilta ja lähdin kipittämään pois luokasta ettei vain Kalkaros saisi vielä jotain "parempaa" jälki-istunto ideaa päähänsä.

Malfoy hyppäsi myös pöydältä alas ja lähti perääni kantaen reppua vain toisella olalla. "Isäni mielestä Tylypahkan jälki-istunnot ovat vain ajanhukkaa. Miksi näitä paikkoja ei vain voisi siivota taika keinoin? Sen vanhan höperön ideoita sanon minä, oppilaiden rääkkääjä", Malfoy sylkäisi sanat suustaan kävellen tiiviisti perässäni.

"Eiköhän se oppilaiden rääkkääjä ole ihan vain Kalkaros eikä Dumbledore", sanoin ja nousin portaat ylös sille käytävälle mistä pääsee suureen saliin.

"Mitä sinäkin sitä puolustelet? Ei Dumbledoressa ole edes mitään charmia."

"Charmia? Ja sekö on tärkeintä rehtorina olemisessa? Pitäisikö seuraavaan päivän profeettaan laittaa ilmoitus: Tylypahkan noitien ja velhojen koulu etsii charmikasta rehtoria sillä edellinen rehtori ei ollut, Malfoy sanelee."

Silloin Malfoy alkoi nauramaan. Hän nauroi aidosti. Ei sillä ilkeällä tutulla tavalla, vaan iloisella ja aidolla tyylillä.

Aloin itsekin hymähdellä sillä niinhän sitä sanotaan, että nauru tarttuu. "Nohoho?" Yritin sanoa vain sanaa no, mutta se ei onnistunut, koska minun pokka petti.

"Pi-pitäiskö mun ilmoittaa itseni s-sen paikan hakijaksi?" Malfoy sai sanottua naurun seasta.

"Mitä charmia muka sinussa on?" Sain viimein hillittyä nauruni.

Malfoy lopetti myös nauramisen ja näytti hivenen ärtyneeltä. "Todella kauniisti sanottu Pottah", Hän sanoi ja lähti kävelemään yksin kohti suurta salia.

Jäin seisomaan käytävälle aivan yksin, todella hölmistyneenä. En ymmärrä mikä häneen nyt tuli? Käyttääkö Malfoy joitain jästien pillereitä, jonka takia hänen mieliala vaihtelee noin paljon?

***

"Missä sä olit?" Ron kysyi minulta suu täynnä ruokaa.

"Kalkaros antoi juuri viikon jälki-istuntoa Malfoyn kanssa."

"Monta tuntia?" Hermione puuttui keskusteluun.

"Joka päivä tunti", pyöräytin silmiäni ja istahdin Ronin viereen.

Aloin kauhomaan veneperunoita lautaselle samalla kuunnellen Hermionen ja Ronin kiivasta väittelyä siitä pitäisikö kotitontut vapauttaa vai ei. Hymähdin itsekseni ystävilleni ja käänsin katseeni vasemmalle puolelleni, johon istuutui Dean Thomas.

"Moi Harry, miten menee?"

"Hyvin, entä sulla?" Vastasin jännittyneenä, koska aina kun Dean puhui minulle, siinä oli jokin taka-ajatus.

"Mulla olisi sulle pieni pyyntö."

"Kerro." Arvasinhan minä.

Dean huokaisi. "Voitko sä ja muut pysyä pois makuuhuoneesta huomenna kuuden aikaan?

"Mulla on sillon jälki-istuntoa, mutta voin mä sanoa Ronille, Seamukselle ja Nevillelle asiasta."

"Sun ei tarvi sanoa Seamukselle", Dean sanoi raapien niskaa.

"Ai miks- senkö takia? Aiotteko te-"

"Shh ja joo me aiotaan", Dean sanoi leveästi hymyillen.

Taputin kaveria selkään, jonka jälkeen hän lähti pois minun luota.