Detention With Malfoy - Drarry

Kirjastossa

Olin ollut neljä tuntia vessassa piilossa kaikilta. En tiennyt olisiko Draco vieläkään laantunut, mutta päätin silti mennä takaisin komeroon sillä kovalla laattalattialla istuminen ei ollut kovinkaan mukavaa. Kävelin mahdollisimman nopeasti komerolle niin ettei kukaan vain tunnistaisi minua ulkopuoliseksi kasvojeni perusteella. Onnistuikin pääsemään komerolle. Koputin siihen ja astuin sisään. 

"Mene pois!" Sirius karjaisi. 

En tajunnut lähetä vaan seisoin vielä hetken aikaa, kunnes näin Remuksen Siriuksen alla. "Sori", huikkasin ja pamautin komeron oven kiinni. Olin ilmeisesti mennyt väärään huoneeseen. Juoksin täysiä toiselle puolelle käytävä, missä oikea komero sijaitsi. Revin oven auki ja pamautin sen kiinni. Draco nousi viltin alta istumaan. Hän katsoi minua tulkitsemattomalla ilmeellä. 

"Mitä kävi?" Draco kysyi hätääntyneenä. 

"Sirius ja Remus-" 

"Mitä ne?"

"Ne- ne oli komerossa. Menin aluksi väärään komeroon.  Keskeytin niiden jutun", sanoin.

"Seurustelevatko he?"

"Sirius on kuollut."

"Tarkoitan, että seurusteliko ne nuorena?"

"En mä tiedä. Ei kukaan ole koskaan kertonut mulle."

Draco nyökkäsi ja nousi venyttelemän raajojaan. Heitin kaavun toisten vaatteiden päälle ja istahdin meidän vuoteelle. Draco katsoi minua hetken tarkkaillen. 

"Olen miettinyt asioita. Mä-" Draco keskeytti lauseen nähdessään kellon tilanteen. "Kello on viittä vaille seitsemän. Mennään kirjastolle!"

Nyökkäsin ja otin kirjan matkaan. Juoksimme täyttä päätä kirjastolle sille osastolle missä hyppäsimme kirjaan. Laskimme kirjan maahan ja katsoimme ettei kukaan nähnyt meitä. Otimme toisiamme käsistä kiinni ja laskimme kolmeen. Sen jälkeen hypättiin kirjan keskelle. Tällä kertaa humahdimme kirjan sisään. Sivuilla meni erilaisia valoja ja ääniä. Katsoin Dracon kasvoja ja hiuksia, jotka leijuivat ilmassa, koska tipuimme koko ajan alemmaksi. Draco hymyili minulle leveästi, joten vastasin hymyyn. Se tuntui mahtavalta. Katsoa jotain ihmistä, kenestä tykkää silmiin ja tuntea toisten kädet omilla. En kuitenkaan kerennyt nauttia kauaa siitä hetkestä sillä yhtäkkiä vauhti pysähtyi ja seisoimme kirjaston lattialla.

Vilkaisin kelloa, joka oli tasan seitsemän. "Missä vuodessa me ollaan?" Kysyin Dracolta, mutta hän ei osannut vastata siihen. 

"Miksi yksi kirja on lattialla?" Matami Prilli tiuskaisi takaamme. 

Draco otti kirjan käsiin ja katsoi minua aivan kuin kysyäkseen, ollaanko me tulevaisuudessa. Kohautin pienesti olkiani. 

"Tässä sauvanne. Huomenna tavataan taas samaan aikaan. Palauta se kirja takaisin hyllyyn, jos et aio lainata sitä", Prilli sanoi ja ojensi sauvat meille. 

"Kiitos", sanoin ja otin molemmat sauvat vastaan. 

Prilli jätti meidät kahdestaan. 

"Me ollaan palattu taas normaaliin aikaan!" Draco hihkaisi ja halasi minua. "Anteeksi", hän sanoi ja irtaantui halauksesta. 

"Älä pyydä anteeksi. Sä voit halata mua aina kun siltä tuntuu", sanoin lämpimästi ja sipaisin toisen leukaperää. Otin samalla Dracon kainalosta sen kirjan ja vein sen takaisin kirjahyllyyn. "Ja tähän hyllyyn emme enää koskaan koske."

Draco nyökkäsi nopeasti ja lähti kävelemään edeltä pois kirjastosta. Juoksin toisen kiinni ja kävelimme käytävälle aivan hiljaa. Draco pysähtyi ja katsoi minua. "Meidän tiet varmaan nyt erkanevat."

"Mun puolesta me voidaan kyllä vielä nähdä toisiamme, aina silloin tällöin", sanoin hymyillen.

"Haluatko sä siis jatkaa muhun tutustumista?" Draco kysyi viekkaasti.

Nyökkäsin. "Sä oot oikeesti tosi mukavaa seuraa. Mulla tulis todella tylsää, jos sä vaan katoaisit mun elämästä."

"Tuleeko meistä vaan pelkkiä kavereita?"

"Tai ehkä jotain enemmän."

Draco hypähti kerran ilmassa. "Mun ei pitänyt tehdä noin oikeasti", hän mutisi nolona.

Naurahdin pienesti. "Hyvää yötä Draco", sanoin ja suukotin toista poskelle.

Draco punastui. "Öitä Harry. Kuinkahan sä tuut ens yönä palelemaan, kun sun vieressä ei oo ketään."

"Musta tulee varmaan jääveistos."

"Sitten mä otan sut ja vien mun huoneen nurkkaan koristeeks. Sitten kaikki tulee ihastelemaan miten komean patsaan oon hommanut itelleni", Draco vitsaili.

"Tai ehkä sä voisit saada sen koristeen ilman sitä jääkerrosta. Haluatko sä tulla mun huoneeseen nukkumaan?"

"Kysytkin vielä", Draco hihkaisi ja otti minua kädestä kiinni. 

Kävelimme hetken hiljaisuudessa kunnes mieleeni tuli se yksi lause minkä Draco oli minulle aiemmin sanonut. "Kuule, mitä sä meinasti sillon sillä magneetti ja jääkaappi jutulla?"

"Ai se. No siis, että sä oot jääkaappi ja mä magneetti."

"Selitä paremmin."

"Mä en pysty päästää susta irti niin kuin magneetti tarttuu jääkaappiin kiinni."

Nyökkäsin. "Miksi mä en tajunnut tota aikasemmin."

"Koska sä oot hölmö", Draco sanoi ja suuteli minua. "Mä tykkään susta enemmän mitä kenestäkään muusta."

"Mäkin tykkään susta. Ja siks mä kysynkin sulta, että", huokaisin välissä. "Haluatko sä olla mun kanssa jotain enemmän kun pelkkiä kavereita?"

"Tottakai haluan. Tästä lähtien me siis ollaan yhdessä?" Draco varmisti.

"Niin", vastasin, jolloin Draco veti minut taas suudelmaan. 

Loppu

***

Tässä tää sit ois. Ei tässä kestänykkää ku 4 kk kirjottaa. Oikeesti tän kirjottaminen on kestäny kaikista eniten siihen nähen kuinka vähän tässä on lukuja. Mutta nyt tää on valmis, joten kiitos kun luit <3