Joleksi

Luku 17

Kului monta piinaavaa hetkeä, kunnes Aleksi tajusi kääntää välillä katseensa muualle, ettei näyttäisi Joelia silmiin katsoessaan siltä, miltä hänen koiransa, Rilla näytti usein kun kinusi koiran herkkujaan. Toki, Rilla oli muuttanut Aleksin mukana Joelin luokse, ja parasta aikaa nukkui pedillään makuuhuoneen puolella. Se oli syönyt, ja nukkui nyt tyytyväisenä uudessa kodissaan, pää vasten etutassuja. Vieressään Rillalla oli hänen lempi pallonsa, jolla tuo leikki paljon. Toisinaan palloa sai kaivaa sängyn taikka sohvan alta, mutta se kuului asiaan, vaikkakin se usein pölyyntyi, mikäli oli kauan sohvan tai sängyn alla "piilossa".

Joel kumartui lähemmäs katsoakseen Aleksia silmiin, mutta tämä oli kääntänyt katseensa poispäin.
"Hei rakas, mikä on? Oot vähän poissaoleva?", Joel kysyi huolestuneisuus kuuluen äänestään.
"Anteeks. Mulla on kaikki hyvin. En vaan halunnut jäädä liiaksi tuijottamaan sun upeita sil-", Aleksi sanoi ja vaikeni kesken lauseen punastuen lähes tomaatiksi.
"Silmiä?", Joel sanoi kysyvästi. Aleksi nyökkäsi merkiksi, että Joel oli osunut oikeaan veikkauksellaan.
"Hei, ei sun tarvii hävetä tai mitään, sitä paitsi oon aina rakastanut sussa kaikkea, etenkin sun oikeasti todella kauniita silmiä.", Joel sanoi lohduttavasti. Aleksi käänsi kasvonsa kohti Joelin kasvoja, hymyillen tuolle.
"Kiitos. Tuon kuuleminen tuntuu hyvältä.", Aleksi kuiskasi. Tuon kuiskaus oli yhtä lämmin, kuin lämpimän kesäpäivän tuuli, ja se lämmitti Joelin mieltä.

Aleksi laskeutui makaamaan sohvalle, laskien päänsä Joelin syliin. Samaan aikaan, kun Aleksin pää laskeutui Joelin syliin, tuo alkoi silittää Aleksin päätä- ja hiuksia. Aleksi katsoi suoraan Joelin silmiin alhaaltapäin, ja hymyili tuntiessaan Joelin käden lempeän, ja pehmeän kosketuksen. Joelkin alkoi hymyillä, nähdessään Aleksin hymyilevän hänen kosketuksestaan. Joel hymyili, usein siksi, että näki Aleksin hymyilevän, tai muuten vaan tuon seurassa. Se oli ollut selvää, etenkin Joelille itselleen ihan alusta asti, että tuo oli ollut täysin korviaan myöten rakastunut Aleksiin, ihan siitä asti, kun he ensimmäisen kerran tapasivat, ja alkoivat kunnolla keskustelemaan elämästä, musiikista, ja no kaikesta oileastaan. Aleksin kanssa oli todella helppo puhua, sen Joel oli oppinut. Päällepäin Aleksi saattoi näyttää, ja vaikuttaa ujolta, mutta todellisuudessa tuo oli hauska, kiltti ja ihanaa seuraa kaikin puolin, mitä enemmän tuohon tutustui. Aleksilla oli sympaattinen puolensa, jolloin hänen kanssaan pystyi keskustelemaan milloin mistäkin, ja samaan aikaan myös se räiskyvä persoona, jolloin ehkä kannatti vain pitää turpansa kiinni, ja olla sanomatta yhtään mitään, jottei heittäisi enempää bensaa liekkeihin.

"Been living in a fantasy, bad habits and blasphemy. You wouldn't believe the shit I've seen. You see, where I'm going. You can't follow me. It's so high it's getting hard to breathe. I have a side I couldn't let you see. Ask myself, who you think you are? Oh no, who you think you are? I'm nothing, but a dreamer, dreamer. Stay alive for the shivers. Who you think you are?", Joel lauloi hiljaisella äänellä, rauhoittaen sekä omaansa, että Aleksin mieltä. Pian Joel huomasi, että Aleksi oli nukahtanut hänen syliinsä. Joel hymyili, suukottaen tuota hellästi otsalle. Aleksin kasvoille nousi hymy, kun tuo tunsi Joelin hellän suudelman otsallaan. Pian myös Joel oli nukahtanut, kuitenkin varovasti käyden makaamaan Aleksin vierelle sohvalle, jottei herättäisi tuota suloista näkyä vierellään, nukkuvaa Aleksia.