Joleksi

Luku 35

Joel suuteli Aleksia parvekkeella niin intohimoisesti, etteivät he edes olleet huomanneet, että joku hieman vanhempi nainen oli kävellyt lapsensa kanssa asunnon parvekkeen alta, nähden heidät suutelemassa toisiaan. Luojan kiitos, he eivät olleet kiinnittäneet huomiota siihen, ettei Joelilla ollut yllänsä paitaa, tai että Aleksi istui itse asiassa Joelin sylissä.
"Tota, pitäskö ehk mennä sisälle? Voidaan jatkaa tätä sitte siellä. Must tuntuu, et koht koko Helsinki tulee tuijottamaan meitä.", Aleksi kysyi katsahtaen Joelia, joka juuri oli alkanut suudella Aleksin kaulaa, samalla intohimolla, kuin huulille.
"Jos sä kerta haluat, rakas.", Joel vastasi irrottauduttuaan suutelemasta Aleksin kaulaa, ja hymyili katse tuon silmissä.

Joel veti Aleksin perässään sisälle, suunnaten makuuhuoneeseen ja Aleksi viskasi Joelin paidan, minkä oli huolehtinut parvekkeelta sisälle, keskelle olohuoneen lattiaa. Aleksi hymyili Joelille vielä silloinkin, kun tuo kaatoi Aleksin sängylle, käyden istumaan hänen syliinsä suudellen Aleksia tämän huulille, ja Aleksin vastatessa suudelmaan, Joelin kädet kietoutuivat Aleksin ympärille ja pian Aleksin paita lensi sievässä kaaressa lattialle noin metrin päähän siitä, missä heidän sänkynsä oli.
"Mhh.. Rakastan sua niin paljon.", Aleksi mumisi, ja tuon äänestä pystyi havaitsemaan nautinnon. Se sai Joelin hymyilemään, tieto siitä, että Aleksi nautti tilanteesta, mikä tällä hetkellä oli käynnissä heidän kahden välillä.

"Helvetti oot ihana, siis teit sä mitä vaan, sä oot vaan joka kerta ihanampi.", Joel kuiskasi monta tuntia kestäneen hetken jälkeen, joka lopulta olikin eskaloitunut vähän muihin puuhiin, kuin pelkkään toistensa hellittelyyn. Aleksi punastui hennosti ja katsoi Joelia suoraan tämän silmiin. Joel huomasi tämän, ja naurahti hennosti, ja ai että miten paljon Aleksi rakastikaan tuon blondin nuoren miehen naurua, se oli ehkä yksi söpöimmistä asioista maailmassa, joita Aleksi tiesi.
"Jos joku, niin sä oot tässä se ihanin tässä maailmassa.", Aleksi vastasi hymyillen Joelille hieman, ja tunsi punastuvansa vielä enemmän, siitä mitä jo oli punastunut. Olisi voinut vannoa, että Aleksi tunsi kasvoilleen nousseen kuumottavan punan kasvavan, mitä pidempään hän nyt katsoi Joelin silmiä.

Aleksi hymyili katse Joelin silmissä, nyt kasvoiltaan aivan punaisena, mikä sai Joelin hymyilemään enemmän, ja lopulta tuo myös naurahti. Aleksi katsoi Joelia hetken kummastuneena, ennen kuin sai sanottua yhtään mitään tuolle.
"Totaa... Mille sä naurat rakas?", Aleksi kysyi lopulta. "Tai siis... Että minkä takia sä naurat, rakas?", Aleksi jatkoi toisella kysymyksellä, niin sanotusti sillä tarkentavalla kysymyksellä.
"Nauran sille, miten söpö sä oot. Toisaalta sä oot myös yhtä punainen, kuin tomaatti tällä hetkellä.", Joel vastasi rauhallisesti, katsoen Aleksia hymyillen lempeästi. Aleksi haroi hiuksensa kasvojensa eteen nolona, ja tuntui punastuvan vielä enemmän. Joel varovasti siirsi Aleksin hiukset pois tuon kasvoilta, ja hymyili lempeästi katsoen tuota ja näki Aleksin hymyilevän hänelle takaisin.
"Sun ei tarvii ujostella, saati pelätä nolostuvas mun seurassa. Voin sanoo sulle rakas, että oot täydellinen siinä, mitä ikinä sä teetkään.", Joel sanoi hymyillen.

Samalla hetkellä Aleksin koira, Rilla tassutteli huoneeseen hypäten sängylle. Tuo haukahti hennosti, ikään kuin merkkinä siitä, että oli samaa mieltä Joelin kanssa. Tuon häntä alkoi heilua, kun sekä Joel, että Aleksi rapsuttivat sitä hellästi sekä korvan takaa, että selästä.
"Ilmeisesti Rilla on samaa mieltä sun kanssa Joel.", Aleksi sanoi hymyillen.
"No ilmeisesti. Eikö Aleksi olekin välillä hassu?", Joel sanoi leperrellen lopun Rillalle, joka nuolaisi Joelin kasvoja, mikä sai tällä kertaa Aleksin naurahtamaan huvittuneesti katsoessaan Joelia ja koiraansa hymy huulillaan.
"Joel, ooksä huomannu että Rilla on alkanut pitää susta? Se luottaa suhun. Huomasin sen silloin studiopäivänä autolla, kun me otettiin Rilla ulod auton takakontista yhdessä.", Aleksi sanoi katse Joelin silmiin naulittuna.
"No nyt kun sanot, niin tottahan se on. Muuten tiesitkö, että Nikon kissa oppi olemaan pelkäämättä mua vasta noin kuukausi sitten?", Joel sanoi ja sai Aleksin nauramaan hieman.
"Sä ootkin niin pelottava.", Aleksi vastasi vitsillä nauraen, ja Joelkin nauroi.