Joleksi

Luku 77

Aleksi istui koneidensa ääressä. He olivat Joelin kanssa tulleet studiolle tekemään pientä hienosäätöä biiseihin. Joel itse istui Aleksin vieressä lattialla, tosin säkkituolissa. Joel itse oli hetkeä aiemmin raahannut säkkituolin siihen, jottei joutuisi istumaan kovalla lattialla.

"Hei, kuunteles tää.", Aleksi sanoi yhtäkkiå ja otti kuulokkeet korviltaan. Hän laittoi koneeltaan biisin soimaan, jääden sitten odottamaan Joelin vastausta. Kun sitä ei kuulunut, Aleksi kääntyi katsomaan Joelia. Pian Aleksi tunsi tuon huulet omiaan vasten, aivan yllättäen. Aleksi silti vastasi suudelmaan. Se kesti aikansa, mutta sen jälkeen Joel hymyili.
"Mistäs hyvästä?", Aleksi kysyi, pienesti naurahtaen. Joel vain katseli Aleksia hymyillen pienesti, liikuttaen kättään tuon polvella mahdollisimman hitaaseen tahtiin. Aleksi katsoi Joelia hymyillen.

"Siitä hyvästä, että oot aivan helvetin lahjakas, ja ihana.", Joel kuiskasi lopulta. Joelin sanat saivat Aleksissa aikaan pieniä kylmiä väreitä. Joel huomasi asian, ja virnisti hieman. Tuon käsi vaelsi yhä pidempää reittiä Aleksin polvella, ja lopulta sen päämäärä oli jäädä Aleksin reiden päälle. Aleksi katseli anovana Joelia suoraan silmiin, ja puri huultaan. Aleksista näkyi ainakin kilometrin päähän, että tuo oli hermostunut.

Tilanne olisi eskaloitumassa minä hetkenä hyvänsä. Sille ei kumpikaan heistä mahtaisi mitään, jos niin kävisi.
"Joel... Sä haluut samaa, kuin mäkin. Mutta eiks meidän kannattais oottaa, että päästään kotiin?", Aleksi kuiskasi. Joel hymyili vastaukseksi. Hän ei silti vetänyt kättään pois, päinvastoin. Joel jatkoi Aleksin reiden silittelyä, hellästi mutta varmasti. Aleksi kumartui, ja painoi huulensa Joelin huulia vasten hellästi.

--

Joel ja Aleksi pääsivät vihdoin kotiin asti, ja nyt Aleksi lösähti istumaan sohvalle. Hän oli juuri nostamassa jalkansakin sohvalle, kunnes Joel istui hänen viereensä, ja nosti Aleksin jalat syliinsä.
"Miks oot noin kultanen?", Aleksi kysyi ja katseli Joelin silmiä lumoutuneena. Joel tunsi punastuvansa, mutta hymyili silti. Aleksi tunsi, kuinka Joel alkoi hieroa hänen kipeitä jalkojaan, jolloin Aleksi rentoutui, nojaten päätään käsinojaan.
"Samaa mä voisin Aleksi kysyä sulta. Oot mulle maailman rakkain.", Joel vastasi katsellen Aleksia huulillaan pieni hymy.

Aleksi suuteli Joelia nopeasti, ja palasi sitten rentoon asentoonsa, Joelin jatkaessa tämän jalkojen hieromista. Tullessaan Aleksin pohkeiden kohdalle, tuo melkein huusi kivusta. Ne taisivatkin olla erittäin jumissa, jos noin paljon sattui, kun Joel koski häntä. Tuon kosketus kaiken lisäksi oli oikeati hellä.
"Mhh, pitäskö jatkaa siitä, mihin studiolla jäätiin?", Aleksi kysyi hetkeä myöhemmin pieni virne kasvoillaan. Joel katseli Aleksia pienesti huvittuneena. Hän nyökkäsi sitten hetken mietiskeltyään.

--

Muutamaa tuntia myöhemmin he makoilivat hiestä märkinä sängyssä, pelkkä peitto heidän kehojensa suojana. Aleksin pää lepäsi rauhallisena Joelin paljaalla rintakehällä, ja Joel silitti tuon hiuksia hellästi kädellään. Aleksi tunsi punastuvansa, ja koetti peittää kasvonsa hiustensa taakse. Joel kuitenkin oli nähnyt punan Aleksin kasvoilla, joten Aleksin yritykset olivat menneet pieleen.
"Oot söpö, kun punastut. Älä turhaan häpeä sitä, oot täydellisin ihminen, jonka tunnen.", Joel kuiskasi katsoen Aleksin silmiä lumoutuneena, ja hymyillen.

Hymyillen, Aleksi painautui entistä lähemmäs Joelin kehoa, ja suukotti tätä otsalle. Hymy kasvoi Joelin kasvoilla entisestään, ja se sai Aleksinkin kasvoille aikaiseksi hymyn. He hymyilivät, katsoen toisiaan silmiin, samalla kun Joelin toinen käsi seikkaili pitkin Aleksin kehoa. Aleksi tunsi kylmien väreiden kulkevan läpi kehonsa, Joelin kosketuksen vuoksi muttei antanut asian haitata itseään.

"Pitäskö alkaa miettiä sellasta pikku asiaa, nimeltä rajoittaminen?", Aleksi kysyi naurahtaen kevyesti. Joel hymähti huvittuneena, ja silitteli Aleksin hiuksia.
"Ehkä pitäis. Mutta en osaa vastaustaa sua. Se ei siis oo mun vika.", Joel vastasi katsellen Aleksia hymyillen viattomasti. Aleksi naurahti Joelin ilmeelle. Hän näytti niin suloiselta hymyillessään tuolla tavalla. Niin viattomalta, kuin hän yrittikin näyttää, sitä suloisemmaksi hän tuli.
"Sun tapa hymyillä tekee susta vain entistä suloisemman, mitä sä jo oot. Ja sä tiedät, etten anna sun väittää mitään muuta.", Aleksi sanoi katsellen Joelia.

--

Joel naurahti hieman, ja veti Aleksin ihan kiinni itseensä, painaen huulensa tämän pehmeitä huulia vasten. Aleksi vastasi suudelmaan lähestulkoon samantien. Hymy pysytteli Aleksin kasvoilla, vielä silloin kun tämä nukahti Joelin kehoa vasten, ja alkoi tuhista tapansa mukaan suloisesti. Joel silitti Aleksin hiuksia kevyesti, ja varovaisesti, jotta tämä saisi nukuttua kunnolla, eikä heräisi yhtäkkiä. Aleksi tosin oli niin sikeä uninen, ettei herännyt niin helposti. Joel yleensäkin sai herätellä tuota reilun 45 minuuttia, ennen kuin Aleksi heräsi omilta niin sanotuilta pieniltä koiranpentu-uniltaan.