Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 10

JOONAS

Aamupalalla ei ollut ketään muita bändin tai crewn jäseniä, kun saavuin paikalle. Löysin pienen pöydän aivan aamupalaravintolan nurkasta, jossa sai istua rauhassa ilman muiden katseita. Koska söin yksin, ajatukseni alkoivat vaellella viime yön tapahtumiin.

Aloin hymyillä itsekseni, kun muistelin suudelmaamme rannalla Olivian kanssa. Hitto että minulla oli ollut häntä ikävä. Jostain syystä kaikki tuntui niin erilaiselta Olivian kanssa. Keskustelumme jälkeen rentouduin täysin ja pystyin olemaan täysin oma itseni hänen seurassaan, kun kävelimme ympäri Vaasaa. Olihan noita naisia ollut ja mennyt, rehellisesti sanottuna joskus villeimpinä aikoina ehkä vähän liikaakin. Ei ollut kerta eikä kaksikaan, kun olin saapunut hotellille aivan samassa kunnossa kuin Joel, joko naisen kanssa tai ilman. Mitä vanhemmaksi kuitenkin tulin, sitä vähemmän minua enää kiinnosti hakea seuraa baarista tai muualta. Ehkä jos kohdalle sattuisi oikea ihminen, olisin valmis jopa vakiintumaan. Oliviassa oli jotain hyvin erityistä. En osannut sanoa mikä se oli, mutta hän veti minua puoleensa kuin magneetti ja sai minut tuntemaan asioita, joita en ollut pitkään aikaan kenenkään muun kanssa tuntenut. Jostain syystä minua jopa jännitti hieman hänen seurassaan, mutta hyvällä tavalla.

Olisin yöllä pyytänyt päästä nukkumaan hänen viereensä, mikäli Joel ei olisi paukahtanut paikalle siinä kunnossa missä oli. Toisaalta se saattoi olla hyväkin asia, että mitään sen enempää ei tapahtunut. Ehkä oli parempi nyt ottaa hitaasti ja katsoa ajan kanssa, mihin tämä Olivian kanssa johtaisi. Nyt pöytä oli kuitenkin puhdistettu viime kesältä jääneistä haamuista, ja molemmat tiesivät että jotain tunteita oli.

Kello 11 kokoonnuimme hotellin eteen ja pakkasimme kassimme keikkabussiin. Jopa Joel, niin epätodennäköiseltä kuin se oli näyttänytkin, oli saanut itsensä kammettua ylös ja istui nyt aurinkolasit silmillä auton etupenkillä Aleksin kanssa. Tommi, luottokuskimme oli jälleen ratin takana. Minä istuin pöydän ääreen samalle paikalle missä olin ollut eilenkin kun olimme ajaneet Vaasaan. Olivian astuessa autoon katsoin häntä ja taputin samalla paikkaa vieressäni. Ilmeisesti paikka vaikutti mieluisalta, koska minun ei tarvinnut houkutella häntä pidempään istumaan viereeni. Ilahduin myös hieman kun huomasin, että hän istui selkeästi lähemmäs minua kuin eilen. Eilen minusta tuntui, että hän istui niin kauas minusta kuin penkki antoi myöten, toki ennen kuin lensi syliini. Nostin käsivarteni selkänojalle hänen taakseen ja sanoin vitsaillen: "Parempi istua saman tien viereen, kun päädyit siihen kuitenkin viimeistään auton liikkuessa." Olivia naurahti ja vastasi: "Tämä onkin auton paras paikka."

Päädyimme pelaamaan hetkeksi korttia pöytäporukkamme kanssa. Yritin alussa pelata vain yhdellä kädellä, sillä minusta tuntui mukavalta pitää Oliviaa kainalossani. Kun silitin peukalollani hänen paljasta olkapäätään, hän siirtyi vielä hieman lähemmäs niin, että reitemmekin koskettivat toisiaan. Pian jouduin kuitenkin nostamaan käteni pois, sillä olin jo toistamiseen paljastanut kaikki korttini pudottaessani ne pöydälle. Pelasimme muutaman pelin, kunnes huomasin että Olivia haukotteli koko ajan vieressäni. Katsoimme parhaimmaksi nukkua hetken ennen Kokkolaan saapumista, jotta jaksaisimme siellä pitkän päivän. Nostin jälleen käteni Olivian harteille ja vedin hänet kiinni itseeni. "Voit nojata mun käsivarteen kun nukut", sanoin Olivialle. Hän hymyili ja painoi päänsä olkapäätäni vasten. Ei mennyt kauaa, kun kuulin hänen hengityksensä tasaantuvan ja huomasin hänen nukahtaneen. Olivia näytti suloiselta nukkuessaan. Olli tarkkaili meitä pöydän toiselta puolelta ja nosti kulmiaan kysyvästi mutta hieman vihjailevan ja tietäväisen näköisenä. Tyydyin virnistämään hänelle sanomatta mitään. Vähän aikaa Olivian tasaista hengitystä kuunneltuani nukahdin itsekin.