Sinä päivänä / Blind Channel

Luku 20

OLIVIA

Häät olivat upeat. Onneksi olin laittanut aamulla kaikki meikkini vedenkestävänä mitä oli mahdollista laittaa, sillä kyyneleitä oli vuodatettu. Ensin kirkossa, sitten moneen otteeseen juhlatilaisuudessa monien ihmisten puheiden aikana, Nikon esittäessä bändin kanssa My heart will go on Alisalle ja viimeisimpänä Nikon ja Alisan häävalssille. Paikkani oli samassa pöydässä Tommin, Ollin, Aleksin ja muutaman crewn työntekijän kanssa sekä heidän puolisoiden ja tyttöystävien. Kiitin Nikoa ja Alisaa siitä että he eivät olleet koonneet erikseen mitään typerää sinkkupöytää. Olin myös tyytyväinen, että Joel ja Joonas istuivat bestmaneina lähempänä hääparia samassa pöydässä Alisan kaasojen kanssa seuralaisineen.

Juhlatilassa oli hyvin paljon ihmisiä ja sisällä alkoi illasta tulla jo hyvin lämmin. Päätin lähteä pihalle haukkaamaan happea hetkeksi. Istuin juhlapaikan portaille ja katselin pihamaalle. Osa juhlavieraina olevista lapsista juoksivat ympäriinsä leikkien keskenään. Erään auton takakontille oli kokoontunut joukko keski-ikäisiä miehiä, jotka selkeästi kaivoivat takakontista lisää juotavaa. Päärakennusta vastapäätä olevan ladon seinustalla muutama teini-ikäisen näköinen tyttö ottivat kuvia toisistaan.

Kuulin askeleiden pysähtyvän portailla viereeni ja kääntyessäni katsomaan tulijaa Tommi istui portaille viereeni. "Kyllä alkaa tunnelma lämmetä tuolla sisällä", hän totesi naurahtaen ja ojensi minulle kädessään olevan lonkerotölkin. "Joo, pakko tulla vähän viilentymään ettei ala käymään liian kuumana", vastasin virnistäen ja avasin tölkin. Tommi ravisteli pois päältään oman puvuntakkinsa ja avasi itselleen oluttölkin. "Mitä sulle kuuluu nykyään? Ei ole vielä tainnut mies lähteä Oulusta?" kysyin Tommilta. "Ei ole lähtenyt eikä ihan heti lähdekään. Kiertueilla saa olla tarpeeksi poissa kotoa, ja sen jälkeen on oikea paikka palata Ouluun", Tommi vastasi katsoen pihalla leikkiviä lapsia. Hän kääntyi katsomaan minua ja kysyi: "Mites sua on Helsinki kohdellut? Vieläkö sulla jatkuu se harjoittelu?" "Mä oon kyllä viihtynyt Helsingissä enkä kaipaa Ouluun takas ollenkaan. Se harjoittelu mulla loppui pari viikkoa sitten, ja nyt etsin uutta työpaikkaa", vastasin. "Haluatko sä edelleen tehdä niitä somehommia?" Tommi kysyi ja hörppäsi kaljastaan. "Joo, tai jotain tapahtumajärjestämiseen liittyvää. Mulla oli tällä viikolla pari haastattelua, niistä pitäisi soitella jonkun ensi viikolla", totesin ja hymyilin Tommille.

Tommi kääntyi hetkeksi katsomaan pihamaata ja totesi sitten minulle: "Anteeksi kun mä en ehtinyt varoittaa mitään Anniinasta, se ilmesty paikalle niin yllättäen." "Eihän se millään tavalla ollut sun syy. Itsehän mä olen sanonut etten halua kuulla Joonaksesta mitään", vastasin katsoen eteeni. Hetken päästä käännyin kuitenkin taas katsomaan Tommia ja kysyin: "Onko ne ollut kauan yhdessä?" Tommi mietti hetken ja vastasi: "Ne taisi tavata noin puoli vuotta sitten, joten ehkä muutaman kuukauden." Jäin hetkeksi miettimään hänen sanojaan hiljaa, sillä en osannut enää vastata mitään. Mitäpä Joonaksen ja Anniinan suhde oikeastaan minulle kuuluikaan. Samassa kuulin takaamme puhetta ja kuinka korkokengät alkoivat laskeutua portaita alaspäin. "Täällähän te istutte, me ihmeteltiin jo poikien kanssa mihin te katositte", Anniina huikkasi nauraen ja pysähtyi eteemme portaille seisomaan Joonas käsipuolessaan. Jos jotain tilannetta pystyi kuvaamaan epämiellyttäväksi, se oli tämä. "Siellä aletaan taas tanssia", Anniina jatkoi innoissaan huomaamatta lainkaan ympärillään olevaa jännittynyttä tunnelmaa ja kysyi sitten Tommilta: "Mä olen kuullut että sun tanssiliikkeet voi yllättää. Kai sä pyöräytät mua kerran parketin ympäri, jos Joonas vaan malttaa päästää musta irti?" Anniina nauroi omalle vitsilleen ja antoi suukon Joonaksen poskelle. Tommi vilkaisi minua nopeasti ja hymyili minulle hieman. Tiesin saman tien mitä hän aikoo tehdä ja mielessäni rukoilin että hän ei jätä minua kaksin Joonaksen kanssa. Hän ei kuitenkaan ilmeisesti kuullut telepaattisia rukouksiani, vaan nousi ylös ja ojensi kätensä Anniinalle kysyen: "Saisinko viehättävän neidon luvan?" "Tottakai", Anniina vastasi, tarttui Tommin käteen ja jätti Joonaksen seisomaan eteeni portaille.

Vilkaisin varovasti Joonasta, joka tuijotti kengänkärkiään. En ollut valmistautunut puhumaan hänelle kahdestaan tässä ja nyt. Hän ei kuitenkaan juossut heti minua karkuun, minkä oletin olevan hyvä merkki. "Haluaisitko sä istua?" kysyin varovasti ja viittasin kädellä viereeni portaalle, jossa Tommi oli hetkeä aiemmin istunut. Joonas katseli vielä hetken kenkiään ennen kuin vilkaisi minua ja istui hitaasti portaalle viereeni, kuitenkin jättäen väliimme tilan jossa ei voinut vahingossakaan hipaista toista. Vilkaisin nopeasti Joonaksen kasvoja, joiden ilmettä ei voinut tulkita. Hän tuijotti jälleen kenkiään, ja päätin tehdä samoin. Hetken ehdin jo ajatella, että luultavasti istuisimme tässä vain molemmat hiljaa maahan tuijotellen sanomatta sanaakaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Joonas kuitenkin kysyi: "Mitä sulle kuuluu?"

Olin iloinen että hän aloitti keskustelun ja vastasin: "Ihan hyvää. Mä valmistuin reilu vuosi sitten ja olin vähän aikaa töissä Oulussa ammattikorkeakoululla. Vuodenvaihteessa muutin Helsinkiin ja olin eräässä mainostoimistossa harkassa puoli vuotta. Nyt mä etin töitä, mutta Helsingistä oon tuskin enää pohjoiseen lähdössä." Joonas vilkaisi minua taas nopeasti mutta tyytyi vain nyökkäämään vastaukselleni. En ehtinyt kysyä mitään Joonakselta, kun hän yhtäkkiä nousi ylös. Hetken hiljaisuuden jälkeen Joonas sanoi: "Sori, mä en pysty teeskentelemään että me oltais taas yhtäkkiä kavereita." Sitten hän asteli takaisin sisälle ja jätti minut istumaan yksin portaille.

Tuijotin hetken tyhjyyteen ja yritin rekisteröidä Joonaksen sanoja alitajuntaani. Jostain syystä en kokenut niistä surua, sillä olin tavallaan odottanut juuri tällaista reaktiota. Ihme että Joonas ylipäänsä yritti puhua minulle. Olin viimeisen kahden vuoden aikana turruttanut tunteeni häntä kohtaan niin syväjäähän, etteivät hänen sanatkaan enää satuttaneet. Joonas ei halunnut olla edes ystävä. Sitten ei oltaisi ystäviä. Nousin ylös portailta ja suunnistin takaisin juhlasaliin.

Tanssilattialla oli paljon ihmisiä tanssimassa, parin kanssa sekä pienissä porukoissa. Jäin seisomaan salin oviaukkoon ja mietin, mitä tekisin seuraavaksi. Huomasin Ollin ja Aleksin juttelemassa hääparin kanssa salin etuosassa. Olin juuri lähdössä heitä kohti liittyäkseni keskusteluun, kun yhtäkkiä Joel ilmestyi viereeni ja pukkasi minua leikkisästi kylkeen. "Mä tiedän etten ole mikään parkettien partaveitsi, mutta lähtiskö yks tanssi?" hän kysyi ojentaen kättään minulle. Tiesin vuosien kokemuksella että Joelin tanssitaidot eivät olleet kaikista sulavimpia, mutta minusta oli mukava että hän halusi tanssia siitä huolimatta. "Jos nyt tän kerran", naurahdin Joelille ja annoin hänen johdattaa minut tanssilattialle. Valssi ei ollut oikein kummankaan erikoisalaa, mutta onnistuimme olemaan tallomatta toistemme tai muiden ihmisten varpaille. Kun kappaleen lopussa taputimme bändille, satuin vilkaisemaan salin ovelle ja katseeni kohtasi hetkeksi Joonaksen kanssa, joka oli selkeästi jo pidempään tarkkaillut meitä. Kun Joonas huomasi minun katsovan takaisin, kääntyi hän saman tien ympäri ja katosi näkyvistä.