My love, I'll be okay. || Joonas Porko

26. "Kuka se jumalauta oli?!"

Joonas

'Kuinka olla isä?', kirjoitan huvikseni Googlen hakukenttään. Jännittää aivan perkeleesti, enkä edes ole vielä puhunut tästä asiasta Oilin kanssa. Emme ole nähneet kahteen päivään, sillä en ole uskaltanut ottaa yhteyttä. Olen vain miettinyt pääni puhki asioita. Oili on varmasti yhtä hukassa kuin minä ja sekaisin. Miten en huomannut mitään hänen oireistaan tai muustakaan käyttäytymisestä? Olisihan minun pitänyt olla hänen tukenaan. Entä jos Oili haluaa pitää lapsen tai sitten pahempaa, tehdä abortin? En minäkään tiedä kumpaa mieltä olen, ja kaiken tämän kukkuraksi en ole edes kertonut hänelle, että olen liittynyt takaisin bändiin. Onko minulla edes aikaa sille lapselle jos kiertelen ympäri maailmaa kitarani kanssa?

Ensimmäiset vastaukset jotka hakusanalla saan ovat tyyliä; "Kuinka kertoa lapselleen olevansa hänen isänsä." Juuri tuota pelkään. Se lapsihan vieraantuu minusta, jos en ole ikinä kotona. Ja mitä minun ja Oilinkin suhteelle käy jos tähän sotkeutuu vielä joku rääkyvä vauva? Toisaalta, Joelin ja Jonnan vauva syntyy ihan pian, joten voisin ensin harjoitella sen kanssa. Mutta enhän tiedä edes miten niitä hoidetaan! Hukuttaisin sen varmasti vahingossa ensimmäisellä kylpykerralla siihen pieneen ammeeseen. Olen hukassa jälleen kerran, eikä Googlekaan osaa auttaa.

"Mitässä täällä murjotat yksin?", Joelin hentoinen ääni kysyy yhtäkkiä huoneen toiselta puolelta. Säpsähdän hieman, sillä en kuullut yhtään hänen tuloaan istuessani yksin studion sohvalla silmät liimautuneena kännykkäni näyttöön.

"Ööhmm, en mitään", sanahdan nopeasti ja kadotan Googlen hakuhistoriani.

"Kyllähän sä nyt jotain mietit kun et ees kuullu ku tulin just tosta maailman äänekkäimmästä ovesta", Joel naurahtaa astellessaan Nikon pianon ääreen istuen sen penkille. Panen puhelimeni pois viereeni. "Ootsä saanu sovittuu Oilin kanssa?", Joel lisää nojaten kyynärpäillään reisiinsä, sormensa ristiin laittaen.

Pudistan hänelle päätäni katsellessani valkeaa mattoa jalkojeni alla.

"Tuli vähä mutkia matkaan", huokaisen hiljaa solistille.

"Häh? Mitä mutkia?", Joel kysyy. Nostan hiljalleen katsettani häneen.

Hetkeen en pysty sanomaan mitään. Tunnen palan kurkussani kasvavan ja tiedän itkun olevan ihan sekuneista kiinni.

"Mä oon vittu ihan umpikujassa enkä mä tiedä mitä mä teen!", parahdan viimein räjähtäen itkenään ystävälleni, rojahtaen dramaattisesti sohvan selkänojaa vasten kädet kasvoillani. Kaikki stressi purkaantuu pienenä itkuna.

"Voi Joonas", Joel sanoo nousten ilmeisesti pianon penkiltä. Pian hän istahtaa viereeni sohvalle ja kaappaa minut sivulta pieneen haliin. Kyyneleet tippuvat poskilleni ja siirrän käteni kasvoiltani syliini.

"Haluutko sä kertoo mitä on tapahtunu?", Joel kysyy pienen hetken jälkeen, kun olen hieman rauhoittunut.

"O-Oili on ehkä r-raskaana, enkä mä tiedä oonko m-mä valmis isäks", nyyhkytän. Kuulen Joelin huokaisevan pienesti.

"Ei kukaan oo. Mäkin olin ihan sekasin kun sain tietää, että Jonna on raskaana. Enkä mä vieläkään oo varma mistään. Mua pelottaa, että en osaa hoitaa sitä tai teen jotain koko ajan väärin, mutta mä uskon että me yhessä Jonnan kanssa selvitään siitä kyllä. Ja aina voi kysyä vaikka neuvolasta jos ei oo varma. Ootko sä puhunu Oilin kanssa tästä?", Joel lohduttaa viereltäni. Pudistan päätäni jälleen nyyhkyttäen.

"Ei Oili e-edes tiedä, että mä tiedän tästä. Mua on pelottanu nää kaks päivää ihan liikaa, enkä mä oo uskaltanu sanoo sille mitään", kerron.

"Sun kannattas jutella sille. Se varmasti on samassa olotilassa kun sä ja tarvii varmaan tukea näin ison elämänmuutoksen kanssa", Joel kehottaa. Tiedän, että minun pitäisi puhua hänen kanssaan, mutta en ole ollut vielä tarpeeksi rohkea.