Mä en muista, milloin se alkoi. Ehkä silloin, kun kuulin aiheesta koulussa. Ehkä silloin, kun sukulaiset alkoivat kommentoida lisää. Tai ehkä silloin, kun en nähnyt itseäni samoin kuin näin toiset.
Tutkin aihetta. Hmm, ei kuulosta samaistuttavalta. No ei kai sitten mitään. Mullahan ei ole näkyviä kylkiluita, reisivakoa ja tikkukäsiä.
"Mitä sä kirjotat?"
"Hui samperi!"
Olivia se vaan mietti, kun näytin niin keskittyneeltä. Nyt hän nauroi, kun laitoin vihon nopeasti pois. Hymyilin.
"Ideoitaha mulla on aina, nii nyt kirjottelen niitä ylös."
Olivia nyökkäsi. Häntä ei kiinnostanut tarinat tai kirjoittaminen.
"Näytäksä sitä äikän opelle?"
Mutta uteliasuutta riitti.
"En. Tai, ehkä, katotaa." Piti näyttää muka pohdiskelevalta. Harvoin esittelen ideoitani kenellekään.
Koska ketään ei kiinnosta.
"Tuliks se yks jo kouluu?"
"En mä tiiä. Luulis, sil on kuitenki liikkaa."
Panda tykkäsi liikunnasta. Olin itse vähän toista maata. Kyllä, hänen nimensä oli Panda, ja hän ei ollut samalla luokalla. Se teki päivittäisestä marttakerhosta vähän hankalaa.
"Meillähän on terveystietoo?" Toivottavasti muistin oikein.
Olivia nyökkäsi.
Hyvä.
"Kumpi on muute pahempi?"
Olivia kysäisi.
"No varmaan liikunta." Kuten sanoin, en ole urheilullisemmasta päästä.
Kello soi, eli kaikki ahtautuivat ensin luokan ovista, sitten pääovista pihalle. Onneksi olen hidas pukemaan. Jätinköhän muuten sen vihon luokkaan? En, laitoin sen jo reppuun.
Panda se siellä, meidän yleisessä tapaamispaikassa. Me vaan vilkutettiin, ei moikattu vielä.
"Siel on tänää ruokana kalakeittoo", Panda ilmoittaa heti kättelyssä.
Mahtavaa, ei siis tarvitse syödä ylimääräistä.
"Eikö täällä ikinä oo mitään hyvää?" mä ja Olivia parkaistaan melkein kuorossa.
Vastaus tuohon on ei.
YOU ARE READING
Myrkyn ainekset, haavojen resepti
Non-Fiction⚠️!TW: syömishäiriö ja sen oireet. Ei mainita tarkasti painoa tai kaloreita. Jos syömishäiriö/sen oireet ja syömishäiriöiset ajatukset tuottavat pahaa oloa, suosittelen olemaan lukematta.⚠️ Miltä syömishäiriö voi näyttää? Näyttääkö syömishäiriötä sa...
