Myrkyn ainekset, haavojen resepti

Luku 8

Vartti vielä.

Katsoin kännykkääni minuutin välein. Milloin leffaillasta tuli näin ahdistava ajatus?

Lapsena odotti sitä hetkeä, kun on kaverin luona ja koputtaa oveen. Sitä odotti innoissaan. Nyt ajatus ahdistaa. Se saa voimaan huonosti. Nyt minun pitää valmistautua lähtöön ainakin puoli tuntia ennen. Ennen pystyin lähtemään enempiä ajattelematta.

Ja kymmenen minuuttia. Kohta saisin laittaa viestiä, että olen matkalla. Annoin puhelimeni olla laturissa vielä hetken (täysi akku on tärkeää).

Olivia lähti nyt. Kerroin heille lähteväni ihan kohta ja menin olohuoneeseen norkoilemaan. Se oli minun tapani näyttää, että oli aika lähteä.

"Jaha, joko mennään?" isä nousi sohvalta. "Matias, aletaan lähtemään!"

Matias kömpi huoneestaan ja meni suoraan laittamaan kengät.

"Laita edes huppari päälle. Siellä sataa", isä mulkaisi. "Luka myös."

"Mulla on tässä huppari", kohotin kättäni.

"Laita vaan päälle."

"Jaha." Laitoin hupparini päälle ja menin ulko-ovelle. Siellä todellakin satoi.

Matias vaan otti avaimet ja suuntasi ulos. Herra "siellä sataa, ota sateenvarjo" meni pihalle T-paidalla. Mahtavaa.

Kahden minuutin ajomatka kaupalle oli tuskainen. Ja vielä tuskaisampaa oli kaupassa oleminen. Yritin valita Pandan ja Olivian lempiherkkuja. Isän ja Matiaksen ollessa siinä minun oli pakko ottaa myös itselleni jotain.

Ei niitä ole pakko syödä. Voit piilottaa ne.

Laitoin pari suklaapatukkaa vaivalloisesti koriin ja menin kassalle merkiksi siitä, että olin valmis.

"Ei muuta? Otatteko jotain juotavaa?" isä aloitti kyselyn.

"Panda hoitaa sen. Mä tuon vaa karkit."

Isä nyökkäsi. "Jaa." Ja sitten menimme kassalle.

...

Pandan ilme kirkastui heti nähdessään minut. Hän suorastaan veti minut sisälle ja Olivia halasi minua heti.

"Okei, okei, me nähtii viimeks eilen", naurahdin.

Panda vetäisi meidät heti olohuoneeseen, missä sylillinen elokuvia odotti pöydällä. Sohvalla oli vilttejä ja tyynyjä. Panda toi juotavaa vielä pöydälle ja teki tilaa herkuille. Koko huone oli pimeänä, verhotkin ikkunoiden edessä.

Ihan kuin lapsena.

"Valitaan tästä muutama leffa", Panda ohjeisti.

Laitoin herkut pöydälle. "Onks mitään kippaa näille?"

"Joo, tuolla keittiön pöydällä."

Uu, keltainen kippa. Nappasin sen ja Olivia auttoi kaatamaan pari karkkipussia siihen. Jätin suklaani taskuun.

"Okei, miten olis Harry Potter?"

Minä ja Olivia tyrmättiin idea. "Pitäis kattoa koko leffasarja heti, enkä haluis olla täällä koko päivää."

"Hmm, joku piirretty sitten?"

"Joo", nyökkäsin.

Vietimme seuraavat 20 minuuttia käyden piirrettyjä läpi. Aloin jo kyllästymään. Ei ehkä sittenkään olisi pitänyt tulla.
Luovutin jo osallistumisessa ja näpräsin puhelintani. Olivia ja Panda yrittivät päättää kahden elokuvan välillä. Enkä minä halunnut katsoa kahta elokuvaa.

"Okei, okei... entä Viisi Legendaa?" Panda ehdotti. "Me kaikki tykätään siitä leffasta."

Nyökkäsin ja odotin Olivian vastausta.

"Nii, mut me ollaan katottu se niin monta kertaa."

"Kohta koko leffailtaa ei ole, kun te ette päätä", huokaisin.

"Sä et edes oo mukana tässä", Olivia huomautti.

"Nii, koska mulle ei oo mitään väliä."

Panda otti herkkukipan. "Oikeesti, millon leffaillasta tuli näin ärsyttävä juttu?"

"En tiiä." Vastasimme yhtä aikaa.

Sitten hiljennyimme ja istuimme. Tämäkö oli kasvamisen kirous? Mikään ei tuntunut enää hauskalta. Elämästä tuli pelkkää suorittamista ja stressiä.
Välillä joku meistä otti karkkia tai juotavaa, mutta emme sanoneet mitään. Olimme aina pystyneet olemaan hiljaa ilman kiusaantumista. Se oli niin kutsuttua "mukavaa hiljaisuutta".

Olivia avasi suunsa. "Sä et siis vielä snäpänny Danielille?"

"En. Ei puhuta siitä koko ajan." Pyöräytin silmiäni. Kai joku muukin kyllästyisi jatkuvaan jankkaamiseen jostain ihastuksesta?

"Mä kun luulin et sä tykkäät siitä."

"Mä tykkään! Mutta oikeesti, siitä ei tarvi puhua joka kerta."

"Te puhutte siitä koko ajan", Panda huomautti.

"Katotaanko jotain leffaa vai ei? Koska mä voin mennä myös kotiin, jos ei katota." Nyt alkoi jo ärsyttämään. Ei olisi pitänyt tulla.

Olivia pyöräytti silmiään. "Eksä tykkää olla meiän kanssa enää?"

Tuhahdin. "Me nähään koulussa."

Panda huokaisi ja laittoi kipan kiertämään. Minä pudistin päätäni. Hetkinen, minullahan on vielä suklaat taskussa. No pitäisikö mennä keittiöön heittämään ne roskiin? Vai annanko niiden vaan sulaa?

"Okei, ei tarvii kattoo leffaa. Se oli vaan ehdotus. Mmm, haluutteko jäädä yöks? Me voidaan sitten kattoo jotain missä kohtaa vaan", Panda rauhoitti tilannetta. "Juttelu käy myös hyvin."

"En mä. Pitäis hakee kaikki kamat", vastasin heti.

"No kyl mä voin jäädä. On ollu vähä tylsää", Olivia kohautti harteitaan.

"Okei. Kai sä vielä jäät, Luka?" Panda hymyili. Kunnon rauhansitoja.

"No joo, me vasta tultiin", naurahdin. "En mä heti lähe, vaikka vähän uhosin."

"Sinä mitää uhonnu."

Ja sitten koko erimielisyys oli ohi. Olimme rikkoutumaton porukka taas. Kiitos Pandan.
Halasimme vielä kaupanpäälle.