En tiedä mitä tapahtuu.
Tai tiedän. Äiti itkee.
"¿Mamá?" Kysyn
"Mene pois, pepita, anna äitisi olla."
Hän nyyhkyttää.
Isä silittää äidin päätä ja minä katson vierestä. Äiti on itkenyt minun nähden viimeksi kolme vuotta sitten, kun Stella kuoli.
"Mama!!!" Huudan hädissäni.
Isä kävelee luokseni ja sulkee oven perässään.
"Pepita, en tiedä mitä sanoa." Isä puhuu italian aksenttiaan.
"Mitä? Isä kerro! Sono preoccupato!"
(Olen huolissani)
"Mama... Mama on..." isä änkyttää
"Kuollut? Surullinen? Mitä?!" Huudan ja kyyneleet valuvat silmistäni. Olen sitten herkkä. Oikeasti.
"Mama... Ha un bambino..." isä kuiskaa.
(bambino=vauva)
Suuni loksahtaa auki. Tämä ei voi olla mahdollista. Ei vain voi.
"Äiti!!!" Huudan ja potkin ovea.
Minua alkaa oksettaa.
Juoksen vessaan ja ehdin juuri ja juuri oksentaa pönttöön.
Vittu.
Tämä ei ole mahdollista. Ei ole!!
Äiti on kohta 40-vuotias!! Vauva ei tule selviämään!
Ajatukset vellovat pääni sisällä, ja istahdan pöntölle.
Minulla ei ole todettu ahdistusta, mutta kai nyt Erkkikin huomaa että mullahan se löytyy.
Yritän saada ajatuksiani muualle.
Niin...
ESTÁS LEYENDO
☆SUMU[✔️]
Non-Fiction"En tarvitse liikuntatunteja. Harrastan kotoa karkaamista", Hyppään sillalta, äiti on nisti. Olen trans, vittumainen friikki. Mielessä mul on veitsi ja rööki, vitun italia-suomi. Elämä pilalla, ei kaveria yhtäkään, jos kuolisin nyt, ei kaipaaamaan j...
![☆SUMU[✔️]](https://img.wattpad.com/cover/351062067-64-k571911.jpg)