Mitä mä oon tehnyt väärin? Joel Hokka

24

Olli

Odottelen että lääkäri tulisi kertomaan jotain. Päätän soittaa Jennalle.

J: moi

O: moi. Mul on yks juttu

J: okei?

O: Kaisla on ottanut yliannostuksen lääkkeitä

J: mitä?

O: me ollaan nyt sairaalassa

J: mä tuun sinne

Sitten Jenna katkaisee puhelun. En ehtinyt sanoa enää mitään.

Menee ehkä 10 minuuttia kun itkuinen Jenna istuu viereeni. Hän yrittää peitellä kasvojaan hupun taakse mutta huomaan hänen itkeneet silmät. En halua sanoa mitään. Tiedän että jos nyt avaan suuni niin kyyneleet valuu poskilleni. ''Tää on mun syy'' Jenna sanoo. ''Mikä?'' Kysyn. ''Tää et me ollaan sairaalassa ja et Kaisla taistelee hengestään'' Jenna sanoo. ''Ei oo'' sanon. ''On. Mä halusin Kaislan syövän ja sit ku se ei halunnu ni mä lähin pois. Mun ois pitäny jäädä sinne'' Jenna sanoo. ''Sä et voinu tietää et näin käy'' sanon. ''Mut oisin mä voinu silti olla kiltinpi'' sanon. ''Älä syytä itteäs. Nyt me tiedetään et Kaisla on tosi huonossa kunnossa ja meidän pitää auttaa sitä heti ku se herää'' sanon. ''Ei kun. Vaan jos'' Jenna korjaa sanomaani. ''Sen on pakko herätä. Ei oo muita vaihtoehtoja. Ja meidän molempien on uskottava siihen'' sanon. Jenna nyökkää pienesti. ''Mitä jos Kaisla onnistui siinä?'' Jenna kysyy hiljaa. ''Mä en ikinä pääse pyytää siltä anteeks'' Jenna sanoo. ''Pääset'' sanon.

''Missä Joel on?'' Jenna kysyy. ''En tiedä. Se lähti just ennen ku mä soitin sulle. Se jakso olla tääl ehkä 10 minuuttia'' sanon. ''Just. Joelia ei selvästikään kiinnosta Kaisla yhtään. Sille ois varmaan aivan sama jos Kaisla kuolee'' Jenna sanoo. ''Ei oo. Joel nyt näyttää välittämisen vähän erikoisella tavalla'' sanon. ''Ai niin ettei se oo kiinnostunu Kaislan asioista yhtään? Onko se välittämistä?'' Jenna kyselee. ''Oot ihan oikeassa. Ei oo'' sanon. ''Kaisla on kertonut et sä oot sille tosi tärkee. Yks tärkeimmistä ihmisistä sen elämässä. Ja et Kaisla oikeesti välittää susta ja et se pystyy aina turvautumaan suhun mitä ikinä sil oiskaan mielessä'' Jenna. ''Kiva jos Kaisla ajattelee noin''

''Haluutko sä halin?'' Kysyn kun huomaan Jennan alkavan itkeä jälleen. Jenna nyökkää ja halaa minua.

Jenna jäi ihan lähelleni. Hän oikeastaan on kainalossani nyt. Hän taitaa itkeä vieläkin. ''Mä en selvii ilman Kaislaa'' Jenna sanoo. ''Selviit. Eikä Kaisla meitä vielä jätä'' sanon.

Alan itsekin miettimään. Mitä jos me tulimmekin hieman liian myöhään? Mitä jos Kaisla ei selviäkään? Tai mitä jos hän on saanut jonkun vaurion kehossaan eikä pysty enää puhumaan tai mitään?

''Olli'' Jenna sanoo. ''No?'' Kysyn. ''Mennääkö?'' Jenna kysyy. ''Minne?'' Kysyn. ''Kaislan luo. Sen luo pääsee nyt'' Jenna sanoo. ''Joo'' sanon.

Lähdemme Kaislan huoneelle. Menemme sisälle ja Jenna juoksee heti Kaislan sängyn viereen ja ottaa häntä kädestä kiinni. ''Anteeks muru'' Jenna sanoo ja pussaa Kaislan otsaa. Söpöä.

Menen istumaan Kaislan sängyn viereen toiselle puolelle. Menee hetki ja tunnen pienen puristuksen kädessäni. Käännän katseeni Kaislan kasvoihin ja huomaan hänen heränneen. ''Kaisla'' sanon. Jenna kääntää katseensa Kaislan kasvoihin ja huomaa hänen heränneen.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○

Ammuin tänää oman ennätykseni! Jeeee!

En jaksanu taaskaan lukee läpi

Sanoja: 478