Mitä mä oon tehnyt väärin? Joel Hokka

27

Kaisla

Olli vie minut kotiin. Voi vittu. En mä ollut menossa kotiin. En tiedä minne mutta jonnekin. ''Okei'' sanon. Lähdemme eteiseen laittamaan takit ja kengät päälle. Onhan pihalla jo nyt aika kylmä.

Katson Ollia silmiin ja hän katsoo minua. ''Onko kaikki hyvin?'' Olli kysyy. Nyökkään. Syöksyn halaamaan vielä häntä. Ollikin halaa minua. ''Onko kaikki varmasti hyvin?'' Olli kysyy. ''On on'' sanon. ''Okei'' Olli sanoo ja antaa minun olla hänen halauksessa. Poskilleni kuitenkin alkaa valumaan kyyneleitä. ''Mentäiskö vielä tonne sohvalle?'' Olli kysyy. Nyökkään pienesti. Olli ottaa omat ulko vaatteensa pois. Minä vain katson häntä. ''Otatko sä ulkovaatteet pois?'' Olli kysyy. En tee mitään.

Olli auttaa kenkäni ja takkini pois. Sitten hän lähtee olohuoneeseen mutta huomaa etten minä seuraa häntä. ''Mikä on?'' Olli kysyy. ''No en mä tiiä'' sanon. Olli tulee luokseni. Hän vain halaa minua. ''Puhu jooko. Mä lupaan auttaa parhaani mukaan'' Olli sanoo. ''No musta tuntuu et olisi parempi et mä oon kuollut. Mul ei oo enää mitään Miks mä haluaisin elää'' sanon. ''Tottakai on'' Olli sanoo. ''Eikä oo. Mä oon ihan paskakasa josta kukaan ei välitä ja mun olis parempi vaan kuolla pois'' sanon. ''Mennääs tonne sohvalle'' Olli sanoo.

Olli ottaa pari askelta mutta huomaa etten liiku. En vain jaksa liikkua. Olli tulee luokseni. ''Kannanko mä sut?'' Olli kysyy. Nyökkään joten Olli nappaa minut syliinsä.

Olli

Nostan Kaislan syliini ja tajuan ettei hän paina melkein mitään. Luulen että hän on alipainoinen ja reilusti. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman normaalisti ettei Kaisla huomaa muutosta minussa.

Lasken Kaislan sohvalle ja menen istumaan hänen viereen. Kaisla tulee syliini. ''Kaikki järjestyy kyllä'' sanon. Alan silittämään Kaislan selkää. Tunnen kaikki luut todella vahvasti Kaislan selästä. Huolestun todella paljon. Vielä enemmän kuin aiemmin. Tämä ei ole normaalia. Jos Kaisla ei syö voi loppu olla hänen kohdalla lähellä. Hän on todella aliravittunut. Tai niin ainakin luulen.

Jatkan kaikesta huolimatta Kaislan selän silittämistä. Miksi hän ajattelee noin. Kuka on tehnyt Kaislalle jotain että hän tuntee noin? Kaisla itkee minun sylissäni ja yritän parhaani mukaan olla tukena. ''Miks mun on pitäny syntyä tän maapallon päälle?'' Kaisla kysyy. ''Älä ajattele tollee. Sä oot ihana täydellinen ja tosi lahjakas. Sä et vois olla parempi ihminen'' sanon. ''No Miks kukaan ei välitä musta?'' Kaisla kysyy. ''Välittääpäs. Sä et tiedäkään kuinka paljon'' sanon.

Time skip

Kaisla sai äsken 2 paniikkikohtausta peräkkäin. Ensin aika lievän ja se meni ohi 5 minuutissa. Meni hetki ja sen jälkeen tuli pahempi joka kesti pidempään. Kaisla nyt nukkuu sylissäni. Voi pikkuinen. Lähden hän sylissäni makuuhuoneeseen. Lasken hänet varovaisesti sänkyyn ettei hän herää. Sängyssä voi olla kivempi nukkua kun sylissä huonossa asennossa. Peittelen Kaislan ja lähden huoneesta pois. Etsin valokuva kansion ja alan katselemaan kuvia. Kuvia jossa on minä ja Kaislan äiti.

Katson kuvaa jossa minä ja Kaislan äiti suutelemme. Pian sen jälkeen Kaislan äiti ihastui toiseen henkilöön. Joeliin. He rupesivat seurustelemaan ja pian heillä oli Kaisla. Ihana pikkuinen iloinen tyttö. Hän aina hymyili. Ei ollut hetkeäkään kun Kaisla olisi ollut surullinen tai vihainen. Tai no tottakai oli mutta niitä oli todella vähän.

Sen jälkeen katson kuvaa jossa Kaisla on sylissäni. Kuvassa hän on päivän ikäinen. Todella söpö ja sulatti kaikkien sydämmet jotka olivat lähellä. Myös Joelin. Hän muuttui todella paljon saatuaan Kaislan syliinsä. Paljon rauhallisemmaksi ja hillitymmäksi. Sitten kuitenkin Kaislan äiti lähti Kaislan ollessa 10 vuotias. Se oli tosi suuri asia Joelille ja Kaislalle. Joel ja Kaislan äiti oli jo pidemmän aikaa riidelleet ja sitten hän vain lähti. Sen jälkeen Kaisla on ollut paljon enemmän sulkeutunut. Nyt kuitenkin tilanne on mennyt todella huonoksi. Tuntuu että Kaisla ei enää syö yhtään mitään. Koulu ei kiinnosta. Häntä kiusataan eikä kukaan tee mitään. Eikä hän enää jaksa tehdä oikeen muuta kuin nukkua. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○
Haluun nyt kertoo siitä kuinka paska mä oon valitsemaan bussissa paikan. Aina valitsen sen rikkinäisen penkin. Tai sit rikkinäisen penkin takana olevan paikan ku se penkki menee sillee taaksepäin et siin on sit ahdasta.

Sit eilen mun vieree istu joku joka rupes polttaa vapea. Mulle on oikeesti ihan sama pilaatko keuhkos mut älä pliis tee sitä mun vieressä. Saan nimittäin helposti päänsäryn siitä hajusta.

Sit tänää pidin reppua sillä käytävän puoleisella paikalla. Joo tiedän ettei niin pitäis tehä mut siirrän sen jos joku on tulossa siihen tai kysyy et voiko siihen istuu yms. No sit joku 20-25 vuotias mies sano mulle tosi rumasti jotain siitä repusta en kuullut kunnolla ku kuuntelin musiikkia. No siirsin sen pois ja se istu mun vieree. No sit meni 30 sekuntia ja se lähti pois. Mut se jätti sen repun siihen jalkatilaan. Sit se käveli edes takas sitä bussia. Välillä tuli taas istumaan ja sit taas lähti. Mietin et mitä helvettiä se touhuu. No sit se kysy jotai et kuka on yli 15 vuotta nostaa käden ylös. Ja sit kukaa ei nostanu ja sit se oli sillee et mahtavaa. Teidän mielipiteillä ei oo mitää merkitystä. Se olis siis halunnu et me vastataan johonkin busseihin liittyvii kyselyihin. Sit se istu mun vieree ja sano jotai et tää on ihan paska bussi. Ajattelin sit et onks se jossai aineissa vai mitä helvettiä. Sit aina ku bussiin tuli joku ni se meni semmosen kyselylappujen kanssa sen luo.

Sit saan uudet silmälasit koska mun näkö on muuttunu. Saan myös sit aurinkolasit. Mut voin sanoo et niiden löytäminen on tosi vaikeeta ku on jo tottunut siihen miltä näyttää nää lasit päässä ja sit pitäs ettii jotkut uudet jotka ei oo mummomaiset tai saa mua näyttää perunalta. Sit ku katottii niitä ja siinä oli myös semmonen myyjä/optikko tai joku. Sit kokeilin niit laseja ja aina katoin äitii et ei todellakaan ilmeellä jota se ei ymmärtänyt. Sit sanoin aina jotai et ei. Ei sovi. Mun tarkotus ei oo näyttää mummilta. Huonot. Rumat. Kauheet. Mummomaiset. Ni se myyjä rupes nauraa. Ja äiti ei tajunnu et mä en oo se. Ne lasit mistä se tykkää ni mä en välttämättä tykkää.

Sanoja: 967