Mitä mä oon tehnyt väärin? Joel Hokka

30

Olli

Nostan Kaislan syliini ja lähden tallille. Melkein juoksen. Täällä on pikkuisen liukasta niin en uskalla juosta kunnolla. Pian olen jo tallilla. ''Mitä on käynyt?'' Valmentaja tai tallin omistaja kysyy. ''mä löysin Kaislan makaamasta maasta ja sitä sattu jalkaa ja ku lähettiin tänne ni Kaisla pyörty'' sanon. ''Okei. Mä kutsun ambulanssin'' tallinomistaja sanoo. Lasken Kaislan maahan ja annan hänelle takkini koska täällä on aika kylmä. Kokeilen myös Kaislan pulssin ja hengityksen. Molemmat on ok minun mielestä. ''Kaisla koitas nyt heräillä'' sanon ja yritän rauhoittaa myös omaa mieltäni.

Menee jonkin aikaa ja ambulanssi saapuu. He alkavat heti tutkimaan. ''Voisko tää olla aivovamma?'' Toinen ensihoitajista kysyy. ''Aivovamma?'' Kysyn mutta ensihoitajat eivät vastaa mitään. He nostavat Kaislan paareille. ''Isä voi tulla mukaan'' toinen ensihoitajista sanoo. ''En mä ole isä'' sanon. ''No kukas sä sitten olet?'' Ensihoitaja kysyy. ''Kaislan isän kaveri ja Kaislan kummi'' sanon. ''No voit silti tulla mukaan'' ensihoitaja sanoo. Lähdemme ambulanssille. ''Sä voit mennä kotiin'' sanon ja annan taskustani auton avaimet Milanalle. ''Okei'' Hän sanoo. Sitten ambulanssin ovi suljetaan ja pian lähdemme sairaalalle. Toivottavasti tämä ei ole aivovamma. Sen seuraukset voivat olla todella vakavat. Esimerkiksi halvaantuminen tai kuolema. En haluaisi kumpaakaan käyvän Kaislalle.

Time skip

Odottelen sairaalassa että minulle kerrottaisiin jotain. Tuntuu että olisin ollut täällä lähiaikoina liiankin paljon. En kuitenkaan halua lähteä kotiin koska koen Kaislan tarvitsevan minua. Laitoin Joelillekin viestiä mutta hänellä oli töitä. Ja illalle hän oli sopinut menoa Miljan kanssa. Miksi ihmeessä hän ei peru menojaan? Ei vaikka Kaisla on sairaalassa. Itse keskeyttäisin kaiken siihen paikkaan jos oma lapseni makaisi sairaalassa. Ryntäsin hänen luo vaikka maailman toiselta puolelta oli hän sitten 14 tai 26 vuotias. No okei en ehkä maailman toiselta puolelta jos tilanne olisi hyvä ja hän olisi jo 26. Mutta pitäisin huolen että lapseni tietäisi että rakastaisin häntä koko sydämestäni oli hän sitten millainen vain. Ei sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen vaikuta ihmisen hyvyyteen.

Ravaan ympyrää odotushuoneessa. Vittu kun ajan pitää mennä näin hitaasti. Miksei aika voi mennä nopeammin? ''Moi'' joku sanoo. Katson ympärilleni ja huomaan jonkun noin 15 vuotiaan vieressäni. Tai mistä vitusta minä tiedän. Tuntuu että nykyään kaikki näyttää paljon vanhemmille kuin mitä oikeasti on. Se on outoa. ''No?'' Kysyn. Se kuulosti aika vihaiselta mutta en voinut sille mitään. ''Saanko mä yhteiskuvan?'' Hän kysyy. En halua antaa sitä nyt. ''Sori mut nyt ei oo hyvä hetki'' sanon. ''Miks sä et voi antaa sitä?'' Hän kysyy. ''No en mä nyt just vaan halua'' sanon aika kiihtyneenä. ''Haista paska. En mä muutenkaan ees tykkää teidän bändistä. Ihan hirveen paskaa musiikkia ja te kaikki ootte ihan kauheen rumia. Voisitte painuu helvettiin'' Hän sanoo ja lähtee pois. En kuitenkaan usko oikein sitä että bändimme on aivan paska hänen mielestä koska hänellä oli päällä bc huppari ja housut. Kohta varmaan joku video äskeisestä löytyy tik tokista ja saan paskaa niskaan faneilta. Mutta toivon heidän ymmärtävän että minäkin olen vain ihminen. En mä halua joka hetki olla ottamassa fanin kanssa kuvaa. Ja varmaan fiksuimmat ymmärtää mutta on myös heitä jotka eivät ymmärrä. Haluaisin toki että kaikki tapaisivat ne ihmiset joita fanittaa mutta on minullakin rajani joita muut eivät saa ylittää. Ja tuohon vedin rajani.

''Mä kuulin Joelilta et Kaisla on pudonnut hevosen selästä'' kuulen äänen takaatani. Se on Noora. ''Joo'' sanon. Noora tulee luokseni. ''Onko kaikki hyvin? Sä näytät vähän oudolta'' Noora kysyy. ''No ei mikää hohdokas faninnäkeminen'' sanon. ''Okei. Mimmonen se sit oli?'' Jenna kysyy. ''No mä en halunnu antaa kuvaa fanille ja hän ei oikein ymmärtänyt sitä'' sanon. ''Okei. Mut ei sit tapahtunu enää mitää?'' Jenna varmistaa. ''No sano se et se ei tykkää meidän bändistä mut kyl sil oli päällä bc housut ja huppari'' sanon naurahtaen. Noorakin naurahtaa. ''Onko Kaislasta kerrottu mitään?'' Noora kysyy. Pudistan päätäni. ''Ni kertoko Joel sulle?'' Kysyn. ''Joo. Tai mä kysyin et monelta Kaislan treenit loppuu ja sit se sano et Kaisla on sairaalassa ja mä tulin tänne'' Noora sanoo. ''Sä välität Kaislasta paljon enemmän ku Joel'' sanon. ''Enkä'' Noora sanoo. ''Hei sä oot täällä. Joel ei. Sä oot ollu myös aiemmin Joel ei. Joelia ei kiinnosta Kaislan asiat ja se vaan on niin'' sanon. Olen itsekin järkyttynyt siitä mitä sanoin. Olen tajunnut sen ennenkin mutta nyt tajusin vielä paremmin. Joel ei välitä Kaislasta tai hänen elämästä.

Jonkin aikaa menee ja lääkäri tulee luoksemme. Hän pyytää meidät juttelemaan jonnekin. ''Kaisla on saanut aivoverenvuodon ja sen lisäksi kaislan jalka on murtunut'' Lääkäri aloittaa. Huokaisen. Se ei kuulosta hyvältä. ''Kaisla on päässyt juuri leikkauksesta ja on nyt vielä nukutettuna'' lääkäri sanoo. ''Okei'' sanon. ''Kaisla kuitenkin voi olosuhteisiin nähden hyvin'' Lääkäri sanoo. ''Voiko tästä seurata Kaislalle jatkossa jotain?'' Noora kysyy. ''Aina on riski. Voi olla että Kaisla herää esimerkiksi halvaantuneena tai ei pysty enää puhumaan'' lääkäri sanoo. Katsomme Nooran kanssa toisiamme. ''Isä olisi varmaan hyvä kutsua paikalle myös'' lääkäri sanoo. ''Yritetty on'' sanon vittuuntuneena. ''Kaislan tila on olosuhteisiin nähden hyvä mutta tila voi romahtaa helposti. Sen takia isän olisi hyvä olla paikalla'' lääkäri sanoo. ''No soita sinä sille sit jos kerran on niin tärkeetä'' tuhahdan vihaisena. ''Anteeks en mä tarkoittanut. Pää vaan vähän kipee'' sanon. ''No me koitetaan tavoitella isää'' lääkäri sanoo. ''Voidaanko me mennä katsomaan Kaislaa?'' Noora kysyy. ''Joo. Mutta älkää puhuko Kaislalle mistään aiheesta mikä häntä voisi stressata. Potilaat voivat kuulla ja jotkut reagoivat stressaaviin asioihin niin että tilanne muuttuu huonommaksi'' Lääkäri sanoo. ''Okei kiitos'' sanon. Lääkäri on jo lähdössä kunnes kysyn. ''Mikä huone?'' ''117'' lääkäri sanoo ja lähtee.

Lähdemme huoneelle. Menemme sisään huoneeseen numero 117. Menen Kaislan luo heti ja otan penkin seinän vierestä. Otan Kaislan kädestä kiinni. Miten hän taas on päätynyt tähän tilanteeseen? En ymmärrä. Miksi se on Kaisla jota sattuu? Miksei kukaan muu? Tunnen kyynelien vierivän poskilleni. Kuulen Nooran kävelevän viereeni. Hän silittää pikkuisen olkapäätäni. ''Kaisla selviää'' Hän kuiskaa. Nyökkään pienesti. En tiedä uskonko siihen että Kaisla selviää. Varmaan pitäisi mutta en tiedä.

Time skip

''Mä lähen kotiin'' Noora sanoo. ''Okei'' sanon. ''Kello on jo aika paljon'' Noora sanoo. ''En mä voi jättää Kaislaa'' sanon. ''Onko muuten Jennalle kerrottu?'' Noora kysyy. ''En mä pystyny'' sanon. ''Mut ehkä vasta huomenna kannattaa kertoa'' sanon. ''Nii. Voi olla'' Noora sanoo. ''Voitko sä puhua Joelille?'' Kysyn. ''No kyl mä voin yrittää. Mut mä ajattelin erota nyt'' Noora sanoo. ''Ai Joelista ja Miljasta'' Kysyn. ''Nii. En mä jaksa tätä enää. Etenkin Miljaa. Se on ihan kauhee. Se puhuu paskaa Kaislasta Joelille ja Joel uskoo kaiken. Mä oon yrittäny puolustaa Kaislaa mut ei Joel usko'' Noora kertoo. ''Näin mä oon epäillytkin. Mut nyt sit siel ei oo ketään puolustamassa Kaislaa. Mua pelottaa että Kaislan mielenterveys kärsii lisää. Ja sit se on ihan pohjalla eikä sitä pysty nostaa sielt enää mitenkään'' sanon. ''No en mäkään sitä halua'' Noora sanoo. ''Mut tottakai sä teet niin et sulle on parasta. Kyl mä ymmärrän'' sanon. ''Mut jos sä voisit koulussa vähän kattoo sen perään'' Pyydän. ''Tottakai. Mä yritän tehä parhaani'' Noora sanoo. ''Kiitos kaikesta'' sanon. ''Mä yritän huomenna tulla kattomaan Kaislaa'' Noora sanoo. Nyökkään. ''Voitko sä laittaa viestii jos Kaislan tilassa tulee muutos?'' Noora pyytää. ''Joo'' sanon. ''Sunkin kyl kannattais mennä nukkuu'' Noora sanoo. ''Mä lähen hetken päästä. Mä oon viel hetken Kaislan kanssa'' sanon. ''Okei'' Noora sanoo. ''Heippa'' Hän sanoo. ''Heippa'' sanon. Sitten Noora poistuu laittaen oven kiinni perässään.

Katselen Kaislaa. ''Kaisla sun on pakko selvitä. Mä lupaan auttaa sua sen jälkeen niin paljon ku sä mun apua tarvit. Mä lupaan ettei sun tarvi kokea mitään paskaa enää. Mä pidän siitä huolen. Mä teen mitä vaan et sulla on hyvä olla'' sanon. Silitän Kaislan kättä. Kyyneleet vierii poskilleni. En tiedä miten selviän jos Kaisla ei selviä.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○
En jaksanu lukee läpi.

Mut tää on 30 luku jonka takia tää on vähän pidempi. Kiitos kaikille jotka tätä lukee.

Sanoja: 1259