Mitä mä oon tehnyt väärin? Joel Hokka

36

Kaisla

''Haluisitko sä syötävää tai juotavaa?'' Anja kysyy. ''No vesi riittää'' sanon. Matti menee keittiöön ja tulee kaksi limupulloa kädessään. ''Mutta meillä olis tämmösiäkin'' Matti sanoo. ''Ei kiitos. Vesi käy'' sanon. ''No okei. Ja hampaillehan se on vaa parempi'' Matti sanoo. ''Nii'' sanon. Pian Matti tuo minulle vesilasin. Hörppään siitä vettä. ''Voinko mä mennä hetkeks nukkumaan?'' Kysyn. ''Joo tottakai. Mä käyn vaihtamassa sulle lakanat'' Anja sanoo. ''Ei tarvi mä voin kyl vaihtaa'' sanon. ''Kyllä mä hoidan'' Anja sanoo ja menee Tommin vanhaan huoneeseen. Nyt se kuitenkin on ilmeisesti tehty vierashuoneeksi.

''Nyt sä voit mennä'' Anja sanoo. ''Okei kiitos'' sanon. Menen huoneeseen. Laitan repun tuolille ja kömmin sänkyyn. Menen peiton alle ja painan silmät kiinni.

Olli

Herään kun tunnen Milanan tulevan kainalooni takaisin. ''Missä sä kävit?'' Kysyn. ''Vessassa. Voidaan jatkaa viel nukkumista. Kello on vasta 6'' Milana sanoo. ''Okei'' sanon ja suljen silmät. Tunnen Milanan pussaavan poskeani ja sitten etsivän hyvää asentoa. Pian hän löytää hyvän asennon ja alkaa nukkua. Silittelen Milanan kylkeä ja pian nukahdan itsekin. Mutta minulla on outo olo. Ei semmoinen että olisin kipeä vaan semmoinen ettei kaikki ole hyvin. En osaa selittää.

Time skip aamuun

Herään Milanan pussailessa kasvojani. Avaan silmäni varovaisesti. ''Huomenta'' Milana sanoo. ''Huomenta'' mumisen. ''Sä näytät söpöltä'' Milana sanoo. ''No kiitos'' sanon ja vedän Milanan lähelleni. Niin lähelle kuin saan. ''Pitäskö nousta?'' Milana kysyy. ''Ei. Sä oot nyt siinä etkä karkaa koskaan'' sanon. ''Käy mulle. Kuhan sä oot siinä'' Milana sanoo. ''Tottakai oon'' sanon. ''Hyvä'' Milana sanoo. Suutelen Milanaa.

Minulle tulee taas se tunne ettei kaikki ole hyvin. Irrottaudun suudelmasta ja nousen ylös sängystä. ''Mihin sä meet?'' Milana kysyy. ''Mulla on tunne et kaikki ei oo hyvin. Se tuli jo yöllä mut sit nukahin mut nyt se tuli uudestaan'' sanon. ''Okei. Mitä sä epäilet?'' Milana kysyy. ''En tiiä. Mut mun pitää varmistaa et Kaisla on kunnossa'' sanon. Alan pukemaan vaatteita päälle. ''Okei'' Milana sanoo hieman pettyneenä. ''Sori. Mut Kaisla on ollu henkisesti niin huonossa kunnossa et mun on pakko'' sanon. ''Joo. Kyl mä ymmärrän'' Milana sanoo. ''Kiitos'' sanon ja pussaan nopeasti Milanaa joka vielä makoilee sängyssä.

Soitan Kaislalle muttei hän vastaa. Ravaan hermostuneena olohuoneessa. Soitan Joelille.

J: no?

O: moi. Onko Kaislalla kaikki hyvin?

J: joo kai

O: voitko tarkistaa?

J: En

O: Miks?

J: koska mä en oo kotona

O: okei heippa

Sammutan puhelun. ''Milana mä lähen Joelille'' huudahdan. ''Okei. Älä tee mitään tyhmää'' Milana sanoo makuuhuoneen oven suuaukossa. ''En en'' sanon ja annan Milanalle nopean pusun. Vedän kengät jalkaan ja lähden.

Time skip

Astun Joelin asuntoon sisään. En näe Kaislan kenkiä. Menen hänen huoneeseen ja näen hänen huoneensa lattialla jotain. Kyykistyn ja näen revittyjä kuvia joissa Kaisla on pieni. Katselen ympärilleni ja näen Kaislan puhelimen. (En muista ottiko Kaisla sitä mukaa mut päätin just et se ei ottanu) ilmankos hän ei vastannut. Soitan Joelille.

J: no mitä nyt taas?

O: Kaisla ei oo kotona.

J: aha. En voi asialle mitään.

O: mut tiiätkö missä se on?

J: En

O: ja sua ei kiinnosta yhtään?

J: no eipä hirveesti

O: just

Lopetan puhelun. Soitan Aleksille, Nikolle, Tommille, Joonakselle, Nooralle ja Jennalle. Kukaan ei ollut nähnyt. Jenna huolestui todella paljon ja on varma että Kaisla on tehnyt itsellensä jotain. Myös Noora huolestui jonkin verran. Molemmat tulevat nyt tänne.

Time skip

''Missä se voi olla?'' Jenna kysyy heti kun avaan hänelle ja Nooralle oven. Hän tulee heti halaamaan minua. ''Mä en tiedä. Oon varma et se löytyy tästä lähistöltä'' sanon ja silitän Jennan selkää. ''Onks sul mitään tietoo mihin Kaisla vois mennä? Isovanhemmille tai Joelin veljelle tai äidin puolen jollekki tyypille?'' Noora kysyy. ''Joel ei oo pitäny vanhempiinsa tai veljeensä yhteyttä helsinkiinmuuton jälkee. Ja Kaislan äidin koko suku ilmeisesti on joko kuollut tai sit ne asuu ulkomailla'' sanon. Noora nyökkää. ''Kaisla ei selvii'' Jenna sanoo. ''Höpö höpö. Me löydetään se varmasti'' sanon. Ovi aukeaa ja Joel astuu sisään. Jenna irrottautuu minusta.

''Tää on sun syytä!'' Jenna huutaa Joelille. ''Häh?'' Joel kysyy. ''Sun takia Kaisla on ihan paskana! Sun takia se on jossain tuolla pihalla kylmässä! Sun takia se voi olla kuollut!'' Jenna huutaa. ''Jenna rauhotuppa vähän'' sanon. ''Ai Ootko sä Joelin puolella?'' Jenna kysyy. ''Aiemmin vaikutti ihan eriltä'' Jenna sanoo. ''Ihan sama kenen puolella sä oot mut mä meen ettimään mun tyttöystävää. Tyttöystävää joka viiltelee, jolla on syömishäiriö, joka on masentunu, joka on yrittäny itsemurhaa jo pari kertaa, joka ei pidä siitä miltä näyttää, jota kiusataan koulussa, jonka isän uus kumppani haukkuu, jonka isää ei kiinnosta sen hyvinvointi. Mä rakastan Kaislaa. Ja mulle on ihan sama rakastatko sä sitä. Mut siitä mä pidän huolen et jos Kaisla selvii ni sen ei tarvi sietää enää paskaa täällä kotona'' Jenna sanoo katsoen Joelia silmiin ja lähtee. Noora menee hänen mukana. ''Siis onko Kaislalla kaikki noi?'' Joel kysyy katsoen silmiini. ''Joo. Mut jos sä oisit ollu läsnä ni kyl säkin sen oisit tienny'' sanon ja lähden Nooran ja Jennan perään. ''Ja sun varmaa kannattaa jäädä tänne jos Kaisla tulee tänne'' sanon ennenkuin suljen oven.

Joel

Olli lähtee ja sulkee oven. Menen keittiöön. Otan lasin kaapista ja täytän se kylmällä vedellä. Juon lasin tyhjäksi. Täytän sen uudestaan ja vedellä. Katson vettä. Käteni alkaa täristä. Laitan lasin tiskipöydälle. Rintaani alkaa puristaa. Sattuu. Valun keittiön tasoa pitkin lattialle istumaan. Ahdistaa. Mitä jos tyttäreni ei olekaan kunnossa? Se on minun syy.

●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○●○
Tajuskohan Joel vihdoin mitä on tehny? Tai oikeestaan ollu tekemättä.

Mul on ollu vähän vaikeeta lähiaikoina. Jotenki tosi rankkaa henkisesti. Tuntuu et kaikki menee ihan helvetin huonosti. Mikään ei kiinnosta. Koko ajan väsyttää. Ärsyttää kaikki. Tuntuu vaa tosi pahalle. Tuntuu etten mä jaksa yhtäkään negatiivista asiaa ilman et koen olevani ihan paska ihminen kaikissa asioissa. Oon koulussa sillee aika hyvä mut nyt tuntuu et koko ajan vaa en jaksa keskittyy tunneilla ja putoon kärryiltä koko ajan vaa enemmän ja enemmän. Nytki pitäs lukee äikänkokeesee joka on huomenna mut en jaksa. Sit tuntuu et itken jokasesta pikkuasiasta. Musta vaan tuntuu siltä et kohta mä en jaksa enää tätä paskaa. Ja sit ku haluisin puhuu täst jollekin mut en haluu et muut joutuu huolehtii musta.

Mut en nyt tiiä tuleeko lukujen väliin pitempiä taukoja. En kyl haluis et tulis mut pakko mennä oman jaksamisen mukaan. Muutenki tää tuo stressiä jota en haluais mut sit taas vie sitä pois koska voin purkaa ajatuksiani ja tunteitani tähän.

Mut joo. Heippa. En jaksanu lukee läpi. Voi olla sekavaa ku kirjoitin parina päivänä.