At first sight

Luku19=Kitara, tähdet ja kuu

Joelin yllyttämänä mä olin saanut kerättyä kaiken rohkeuteni kasaan ja pyytänyt Nikoa illalla luokseni. Mä tiesin sisarusteni olevan illan pois kotoa joten uskalsin pyytää ihmisiä kylään. Niiden ollessa paikalla mä en olis kehdannut kutsua edes Joelia ja se oli jo paljon sanottu.

Mä olin kertonut myös mutsille että bändin uusin jäsen olis tulossa tänään meille. Ja että mä halusin kutsua sen vastapalvelukseksi tänne kun se oli viimeksi kutsunut mut luokseen. Vaikka oikeasti asian saattoi ilmaista niinkin että mä änkesin itseni sinne kun halusin väkisin nähdä sen kirjoittelemia lyriikoita. Mutta siitä ei tarvinnut muiden välttämättä tietää.

Kyllähän mä sen tiesin et turha mun oli koittaa mutsia kusettaa.. se luki mua kuin avointa kirjaa.. ja vaikka tuo kaikki edellä mainittu mun vierailustani Nikon luona pitikin paikkansa, silti se pystyi rivien välistä lukemaan et kyseessä oli jotain muutakin. Mutsi oli ainoa meidän bändin jätkien lisäksi joka tiesi mun kipuilevan seksuaalisen suuntautumiseni kanssa. Ei me siitä koskaan oltu puhuttu mutta se vain tiesi sen. Kai se oli äidinvaisto.. tai jotain sinnepäin..

Se oli siis myös lähtenyt pois kotoa ja viestinyt sillä antavansa meille omaa rauhaa. Se oli ele mitä mä arvostin. Vaikka mä en aina äidin kanssa asioista samaa mieltä ollutkaan ja olisin toivonut sen tekevän monia asioita toisin, mä kunnioitin sitä ja sen mielipiteitä. Kaikkea sitä mitä se meidän lasten eteen oli tehnyt. Musta oli kiva huomata sen kunnioituksen olevan molemminpuolista.

Peilailin kylpyhuoneen pölyisestä peilistä kalpeita kasvojani ja yritin sukia hiuksiani geelillä ja lakalla edes etäisesti järkevän näköisiksi. Siinä oli hommaa mutta olin mä ennenkin onnistunut. Päälläni oleviin vaatteisiin mä en ollut täysin tyytyväinen mutta en mä halunnut siltäkään vaikuttaa kuin olisin ollut matkalla punaiselle matolle. Farkut ja lyhythihainen tumma kauluspaita saivat kelvata. Mun olis tehnyt mieleni lisätä vielä rusetti mutta se olis ollut jo liian överiä... tyydyin avaamaan vain muutaman ylimmän napin jotta edes se saisi mun asuni vaikuttamaan rennommalta. Se olisikin sitten minun osaltani tänä iltana ainoa rento asia.

Ovelta kuuluva hiljainen koputus sai mut lähes panikoitumaan. En mä ollut vielä valmis! Toisaalta mä olisin kyllä halutessani saanut kulumaan peilin edessä vaikka koko päivän, jos sille linjalle lähdettiin. Vaikka meidän perheessä oli kolme naista, silti mä olin se pahin peilailija...

Suihkautin vielä nopeasti lempi hajuvettäni ja painoin sitten valot pois. Suljin vessan oven perässäni ja suuntasin kohti eteistä. Avattuani ulko-oven, mä kohtasin Nikon ihmettelevät kasvot. Se katsoi mua suu raollaan ja silmät hämmästyksestä suurina. Ihan kuin se olis aaveen nähnyt.

"Wau..." se henkäisi niin hiljaa et hyvä kun mä juuri ja juuri kuulin.

Se sai hymyn nousemaan väkisinkin mun huulille. Se vaikutti niin aidolta ja tahattomalta reaktiolta. Juuri sellaiselta mitä mä salaa olin toivonutkin.

"Sori.. mä en oo ennen nähny sua noin.. laittautuneena" se takelteli sanojensa kanssa.

Se helpotti mun olemistani sillä ainakin mä tiesin etten ollut ainoa ketä tässä jännitti. Eipä tässä kyse mistään treffeistä ollutkaan vaikka niin olisi helposti voinut kuvitella. Ei me oltu mistään sellaisesta sovittu vaan lähinnä kyläilystä kaverimielessä. Toki mä uskalsin veikata et meistä kumpikaan ei ollut valmistautunut tähän iltaan niin kuin kavereiden keskinäiseen illanviettoon yleensä valmistauduttiin.

"Tuu sisään" vastasin hymyillen ja nyökkäsin johdatellakseni Nikon peremmälle eteiseen.

Vaikka ulkona olikin kaunis ilma, täysikuu ja tähdet, silti mä katselin mieluummin maisemia täällä kämpän sisäpuolella..

Niko veti oven kiinni perässään, tuoden mukanaan kylmän tuulahduksen. Se sai hetkellisesti mun ihoni kananlihalle. Käännyin katsomaan ulkovaatteitaan riisuvaan bruneen jonka kasvot punoitti ulkoilman jäljiltä. Sen pipon alta paljastuvat hiukset olivat lievästi sähköiset ja hanskojen alta ilmestyneet sormet punersi kylmyydestä. Mun olisi tehnyt mieli tarttua sen käsiin ja lämmittää niitä omieni lämmössä.

"Kuule... sä näit viimeks musta jotain mitä kukaan muu ei oo nähnyt" Niko sanoi.

Sen katse näytti vakavoituneen mutta silmistä paistoi kiinnostus. Mä osasin odottaa jo jonkinlaista taidonnäytettä mitä se odotti saavansa myös minun suunnaltani.

"Soittaisit sä mulle jotain?" se kysyi toiveikkaana.

Mä huokaisin miltei helpotuksesta kuullessani sen pyynnön. Ei siitä ollut epäilystäkään. Yleensä musiikki oli mulle juuri se rauhoittava ja rentouttava tekijä jos jokin hermostutti tai stressasi kovasti. Ehkä se helpotti tässäkin kohtaa.

"Toki! Tääl ei oo muita kotona joten voidaan mennä olohuoneeseen" kerroin Nikolle.

Ohjasin sen sohvalle odottelemaan ja kerroin hakevani kitaran huoneestani. Siellä mä aarrettani säilytin. Ettei sille vain pääsisi tapahtumaan mitään pahaa. Se jos mikä oli suojelemisen arvoinen.

Nappasin seinään nojaavan soittimen ja otin pöydällä lojuvan plektran mukaani. Mä yritin miettiä pääni puhki mitä olisin soittanut mutta juuri nyt ajatukset koostui vain pelkästä tyhjästä. Ehkä Nikolla itsellään oli jokin idea sen suhteen mitä se halusi kuulla.

Tepastelin portaat alas ja näin Nikon siistivän hiuksiaan olohuoneen peilistä itseään tuijotellen. Se sai hetkeksi poistuneen hymyn palaamaan takaisin mun huulille. Ihan tarpeeksi hyvältä se näytti jo muutenkin.

"Mitä sä haluisit kuulla?" kysyin rikkoen sen kauneudenhoitohetken.

Se käännähti mun suuntaan ja otti rennomman asennon sohvalla. Mä suuntasin sen luo ja istahdin lattialle. Aina soitellessani muuten vain omaksi ilokseni, mä istuin yleensä lattialla. Se oli jotenkin rentouttavaa ja tuntui luontevalta.

"Sä saat ihan itse päättää" tuo tokaisi hymyillen ja tuli istumaan mua vastapäätä.

Vilkaisin sylissäni olevaa kitaraa ja annoin sormieni päättää mitä näppäilyn tuloksena tuli. Sen enempää ajattelematta mä aloin soittaa yhtä lempilauluistani suomenkielisestä tuotannosta.

Mä odotin saiko Niko kiinni kyseisestä biisistä kun taputellessaan kämmenillään reisiään, se haki kiinni tahdista.

Vainoharha seinälle pirua piirtää, varma pahimmasta jo

Sydän jyskyttää, vaiti pysyy puhelin, lehti kolahtaa ja kaupunki takana ikkunan alkaa elää

Ikävä ihollesi, kaipaus kiinni sinuun

Tahtoo tajuntaasi, tarve tahdotuksi

***

Sanoja 869

Jotai joulukalenterin tapasta yritän saada aikaseks mut sen voin luvata et iha joka päivä ei lukuja kyl tuu. Huomen ainaki eka joulushotti!