Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

7. luku

x Ashton x

Mitä helvettiä olin mennyt tekemään?!

Pyysinkö minä oikeasti häntä ulos? Hän oli köyhällistöä! Ei lainkaan samaa kastia kuin minä! Mitä muut sanovatkaan jos kuulevat tästä...
Parkkeerasin R8:sin omalle paikalleni parkkihalliin ja lukitsin sen ovet noustuani pois. Hotellillani oli muutama parkkikeskus maan alla ja tämä oli yksityinen. Vain pari asuntoa oli pysyvässä asutuksessa omani lisäksi ja tämä oli meidän parkkipaikkamme.
Astuin hissiin ja painoin numeroyhdistelmän kattohuoneistoon. Vaikka sinne oli hetken matka hissillä, näköala oli mitä mahtavin. Empire, oma kaunis rakennukseni.
Olin jo pari vuotta pyörittänyt paikkaa ja hyvin meni. Tietenkin monet yrittivät tuhota bisnekseni, mutta yrittivät turhaan. Minulla oli Empiren lisäksi läjä muita hotelleja, pari patentoitua ja menestynyttä ideaa, sekä osakkeita monissa paikoissa. Äitini oli ylpeä menestyksestäni vain 21-vuoden ikäisenä, mutta samalla huolissaan mitä käy, jos menetän kaiken. Ei sikäli, että aikoisin menettää mitään.
Muistan elävästi miten isämme lähti raukkamaisesti, kun olimme ahdingossa. Yritys oli menossa konkurssiin ja hän vain otti ja lähti. Jätti meidät ahdinkoon. Onneksi enoni Jas auttoi meitä ja pääsimme takaisin jaloillemme Amerikkaan muuton jälkeen.
Mitä vittua minä oikein olin tekemässä? kysyin itseltäni hissin ovien auetessa asuntooni. Heitin takin naulakkoon ja suuntasin askeleeni keittiöön. Avasin jääkaapin ja otin lautasen esille, jossa eilinen pizza oli. Ketä niitä hienostoruokia haluaa kun vanha kunnon pizza on vaihtoehtona?
Heitin pizzalautasen mikroon ja otin lasin tiskipöydältä täyttäen sen vedellä. Mitä helvettiä tekisin huomenna Charlotten kanssa? Hän halveksi rikkaita, hän halveksi minua.

Normaalisti olisin vienyt hänet ravintolaan illalliselle ja sieltä baariin, mutta nyt se ei käynyt. Kirosin tietämykseni naisista. Ainoat naiset joita näen ovat joko äitini ystäviä taikka panoja baarista. En tiennyt mitään normaaleista treffeistä.

Vai olivatko nämä edes treffit? Charlotte oli erittäin viehättävän näköinen, mutta pidinkö hänestä muuten? En ollut varma.
Mietin keneltä voisin kysyä apua. En ainakaan Lukelta ja muilta, liikaa kysymyksiä ketä Charlotte oli ja miksi veisin hänet ulos. Äidiltä en voinut kysyä, sillä hän olisi ihan liian onnellinen kuullessaan minulla viimein olevan joku tyttö. Veisin tämän heti liian vakavalle asteelle, sillä äitini haluaisi tavata Charlotten nopeasti.
Otin pizzan ulos mikrosta ja nostin yhden paloista heti suuhuni. Voisin soittaa enolleni, mutta hän kertoisi varmasti äidilleni.
Mikä tässä tytössä oli niin erilaista kuin muissa tytöissä? Miksi edes yritin keksiä jotain hienompaa huomiselle?
Voisin viedä hänet elokuviin, mutta hän luulisi minun haluavan tehdä jotain pimeää salissa näytöksen aikana. Se ei tullut kysymykseenkään. Enkä voinut vain mennä ja sanoa "Hei, kiitos kun pelastit minut kadulta vuosia sitten, nyt olen menestynyt liikemies nuorella iällä kun sinä yrität maksaa vuokraasi työskentelemällä paskassa ravintolassa. Oli mukava tavata, katoan nyt elämästäsi lopullisesti." olettaen hänen edes muistavan minua.
Charlotte sanoi omistavansa poikaystävän, joten en saisi mitään ylitseampuvaa tehdä. Enhän halunnut säikäyttää häntä tai antaa liikaa odotuksia minusta poikaystävänä.
Sitten idea iski päähäni kuin ällikällä lyötynä. Ei mitään ylitse menevää, mutta muistiin painuvaa kylläkin. Vedin puhelimen taskustani esille ja etsin tietyn numeron johon soitin.
"Mick Okaley puhelimessa", miehen ääni vastasi nopeasti. "Kuinka voin auttaa, herra Irwin?"
"Tarvitsisin Felixin käyttööni huomiseksi iltapäiväksi, onko se mahdollista?"
"Tiedäthän, että Patrik olisi paljon soveliaampi käyttöönne, herra Irwin?"
"Tiedän, mutta tarvitsen Felixiä tällä kerralla. Vauhtia ja vaaraa, testaan erästä asiaa nimittäin."
"Kuten haluatte, eli huomenna iltapäivällä?"
"Kyllä."
"Laitanko asunne kuntoon?"
"Kyllä ja itseasiasiassa tarvitsen kahdet varusteet tällä kerralla. Jos kokeiluni osoittautuu oikeaksi, huomisesta tulee mahtava päivä."