Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

9. luku

x Ashton x

Katsoin, miten innoissaan Charlotte oli. Hän ei ollut osannut odottaa tämmöistä yllätystä ja olin varma, että se oli plussaa minulle. Näin hänen epäilevän katseensa tullessamme talleille, mutten välittänyt pahemmin siitä. Tiesin, että hän nousisi kuitenkin Felixin selkään. Olin varma, sillä hän ei jättänyt haasteita vastaanottamatta. En sitten tiennyt oliko se hyvä vai huono asia.
Avasin lähimmän aitauksen oven. Se oli onnekseni tyhjä. Tiesin, ettei Felix tykännyt mennä kauemmille aitauksille juoksemaan. Se oli samanlainen kuin minä, kaipasi vallan tunnetta ja tästä aitauksesta näki melkein koko tilan.
Vaihdoin nopeasti riimun suitsiin. Päästin Felixin irti. Se lähti nopeasti kiertämään ja tarkastamaan aitauksen. Käännyin katsomaan Charlottea. Hänen päässään oli musta kypärä, jonka olin hänelle antanut. Olin pyytänyt Mikeä jättämään varusteet minulle ja Charlottelle, mutta taisimme tarvita vain kypärät. Tallipoika Liam oli jo valmistellut Felixin ja nyt hän oli kaiketi valmistelemassa Partikia.
"Mitäs sanot?" kysyin ja nyökkäsin Felixin suuntaan. "Uskallatko?"
Felix oli pysähtynyt keskelle hiekkakenttää ja katsoi meitä odottavasti. Tiesin tuon katseen. Hän odotti pääsevänsä tiputtamaan minut. Tiesin, että Charlotte tippuisi sen selästä. Ei hän mitenkään voinut käsitellä tuota oria. Hän tuskin koskaan oli edes ratsastanut.
"Sen nimi oli Felix?" hän kysyi ja katsoi mustaa hevosta tarkasti. Arvioivasti.
"Kyllä."
Charlotte lähti astelemaan varovaisin, mutta varmoin askelin kohti Felixiä. Hän taisi luulla pystyvänsä pääsemään sen selkään. Nojasin puuaitaan ja katsoin virnuillen hänen menoaan. Tytön pitkät kädet olivat pystyssä kuin näyttääkseen olevansa aseeton. Katsoin hänen muodokasta vartaloaan ja täytyi sanoa, se oli mieleeni. Ei samanlainen pieni ja siro kuin ne jotkut keijukaiset, vaan enemmänkin joku naapurin tytön tapainen. Hänestä kuitenkin näki, ettei hän ollut syönyt läheskään tarpeeksi pitkään aikaan.
Charlotte silitti Felixiä hellästi hieman satulan vierestä. Hän mumisi jotain, mutten kuullut mitä. Katsoin tilannetta ja tunsin nauttivani siitä. Jokin kuitenkin minussa sanoi, että jotain tapahtuisi. En tiedä mistä tiesin sen, olinhan hänet tänne tavallaan tuonut sen takia että saisin pelästytettyä hänet, mutta samalla en halunnut hänelle tapahtuvan mitään.
Ennen kuin huomasinkaan, Charlotte istui Felixin selässä. Hän katsoi minua kulmaa kohottaen ja minä puolestani katsoin Felixiä hämmentyneenä. Miten hän päästi hänet nyt jo selkäänsä? Jokin alkoi kalvaa minua, joten astuin lähemmäs kaksikkoa.
"Charlotte, minusta on parempi idea, jos tulet alas sieltä", sanoin.
Felix hirnahti ja pakitti kauemmas minusta.
"Miksi?" Charlotte kysy ja piteli suitsia käsissään. "Ei tämä vaarallista ole?"
"Et ymmärrä, tule vain alas sieltä." Ennen kuin Felix laittaa sinut alas selästään, lopetin lauseen päässäni.
"Herra Ashton", kuulin takaani äänen. Liam.
Käänsin päätäni ja näin teini-ikäisen hintelän mustahiuksisen pojan pitelemässä ruskean oriin suitsia.
"Hei Liam", sanoin ja hyppäsin puuaidan ylitse. Otin Patrikin suitset käsiini. "Kiitos."
"Mike tulee takaisin illalla, mutta hevoset pitää tuoda jo viiteen mennessä."
Nyökkäsin ja Liam poistui nopeasti paikalta. Hän ei koskaan pitänyt jutustelusta. Hän oli hiljainen ja viihtyi enemmän hevosten seurassa.
Jokin päässäni sanoi tämän olevan huono idea, mutta nousin Patrikin selkään. Ohjasin Patrikia kohti maastotielle johtavaa tietä, mutta pysähdyin puolessa välissä ääneen.
Katsoin taakseni vain nähdäkseni, miten Charlotte ohjasi Felixiä kohti aitaa.
"Charlotte ei!" oli ainoa, minkä ehdin huutaa ennen kuin he jo olivat hypänneet yhdessä aidan ylitse. Sydämeni hakkasi rinnassani lujaa enkä tiennyt miksi. Yhtäkkiä en halunnutkaan hänen ratsastavan Felixillä, mutta tiesin, ettei hän luovuttaisi.
"Olit sanomassa?" kuulin Charlotten omahyväisen äänen viereltäni. Katsoessani häneen näin omahyväisen ja tyytyväisen hymyn.
"Onko tämä varmasti ensimmäinen kertasi?"
Charlotte puri huultaan, mutta jätti vastaamatta. Hän nyökkäsi metsätietä kohti. "Tuonne?"
Nyökkäsin ja katsoin miten Charlotte ohjasi helposti Felixin tielle. Miten tyttö pystyi siihen? Minulta vei viikkoja päästä edes Felixin lähelle saati sitten ratsastaa sillä.
Lähdin nopeasti tytön perään, mutta mielessäni ajattelin miten hyvän tarjoilijan olin napannut.

"Charlotte pysähdy!" huusin yrittäessäni saada Partrikia juoksemaan nopeammin. Olimme kiertäneet lenkin maastossa ja suuntasimme takaisin talleille päin. Kello oli vähän vaille puoli viisi ja meillä oli vielä jokunen kilometri matkaa. Kieltämättä meillä oli ollut hauskaa ja Felix oli käyttäytynyt hyvin, mutten ottanut varmasti mitään tällä hetkellä.
Charlotte meni Felixin kanssa edessäni, tarpeeksi kaukana jotta näin heidät, mutten saavuttanut heitä yhtä nopeasti. Patrik ei ollut yhtä nopea kuin Felix.
"Tule nyt!" Charlotte huusi ja antoi Felixille merkin hidastaa. Felix ei kuitenkaan ollut huomaavinaankaan vaan jatkoi matkaa.
"Perkele Patrik, nopeammin!" huusin ja yritin saada hevosta liikkumaan nopeammin.
Olimme keskellä metsää ja ympärillämme oli mäntyjä. Loistava maasto, mutta myös vaarallinen.
"Felix, ei!" kuulin Charlotten huutavan samalla kun ennakoin jo tapahtuvan.
Felix kiihdytti vauhtiaan, kunnes pysähtyi salamana heittäen Charlotten selästään pusikkoon. Itse Felix siirtyi hieman sivummalle katselemaan Charlotten lentosuuntaan.
Hyppäsin nopeasti Partrikin selästä ja juoksin pientä loivaa alamäkeä alas hypäten pusikon ylitse. Näin Charlotten makaavan paikallaan kannon vieressä. Syöksyin hänen luokseen ja ravistelin häntä hellästi harteista.
"Vittu Charlotte", sähähdin ja ravistelin häntä uudelleen. "Avaa silmäsi." Sydämeni jyskytti lujaa, kuulin sen huminan korvissani.
Charlotte veti syvään henkeä, muttei avannut vielä silmiään. Se kuitenkin riitti minulle hetkeksi, koska hän sentään pystyi hengittämään. Tunnustelin nopeasti hänen vartalonsa läpi katsoen oliko murtumia, mutta hän näytti selvinneen mustelmilla. Pusikko todellakin oli auttanut häntä.
"Charlotte", sanoin ja ravistin häntä uudelleen.
Näin harmaiden vaaleiden silmien katseen ensin suhjuisena, mutta sitten tarkentuneena minuun. Kuulin ähkäisyn pääsevän hänen suustaan ja huokaisin helpottuneena. Tytön kaunis kuulas iho oli pienillä naarmuilla tiputuksen takia, mutta muuten hän näytti olevan kunnossa.
"Charlotte, kaikki on kunnossa", sanoin ja pidin käteni hänen harteillaan pitäen hänet maassa. "Felix heitti sinut selästään, mutta sinulla ei näytä olevan vammoja. Löitkö pääsi?"
Charlotte katsoi minua hetken ja näytti miettivän jotain, mutta vastasi pian: "Hieman särkee, mutta olen kunnossa."
Kirosin mielessäni idean Felixistä. "Olen pahoillani, tiesin Felixin tekevän tämän sinulle. Oli tyhmää päästää sinut hänen kyytiinsä maastosta puhumattakaan."
"Mistä sinä puhut?"
"Felix on villi, hänellä voi ratsastaa vain harvat ja kokeneet."
Manasin mielessäni miten tyhmä oikeasti olin. Laittaa Charlotte nyt Felixin selkään? Vuosisadan idea.
"Autan sinut ylös, menemme Patrikin kanssa tallille yhdessä."
Charlotte antoi minun nostaa itsensä ylös ja taluttaa pieni ylämäki takaisin hevosten luokse. Felix katsoi muka viattomana minuun, mutta näytti samalla tyytyväiseltä.
"Älä siinä yritä", sanoin sille astellessamme Patrikin luokse. Käännyin Charlotteen päin. Hänen lettinsä oli hieman rispaantunut, mutta muuten hän näytti aivan hyvinvoivalta. Ehkä hieman mustelmia, mutta muuten hän oli kunnossa.
Charlotte katsoi minuun miettien, mutta näytti tehneen päätöksen jonkin asian suhteen. "Auta minut selkään."
Heijasin hänen kroppansa helposti Patrikin selkään ja itseni hänen taakseen. Patrik hirnahti, mutta näytti ottavan meidät molemmat vastaan. Kurottauduin ottamaan Felixin suitsista kiinni ja lähdin ohjaamaan meitä polkua pitkin tallia kohti. Tunsin Charlotten lämpimän ruumiin edessäni painavan suoraan omaani. Hän nojasi minuun. Kirosin asentoani hevosen selässä, sillä olin antanut satulan suurimmaksi osaksi Charlotten käyttöön.
Haistoin tytön hienoisen tuoksun ja olin erottavinani hieman omenan tuoksua. Oliko se hänen saippuansa? Kenties.
Tunsin tytön kavahtavan ja huomasin vaistomaisesti käteni lennähtävän hänen vyötärönsä ympäri.
"Minä pidän sinusta kiinni", sanoin hänen korvaansa, mutten aavistanutkaan tulevaa.

//Kommentoikaa, äänestäkää, kertokaa mielipiteenne jos pidätte tarinasta :) Lisäksi muutin seuraavan luvun yksityiseksi, joten vain seuraajani pääsevät sen lukemaan. Jos siis haluat lukea luvun, sinun pitää seurata minua. Tämä vain sen takia, etten saisi mitään kritiikkiä varoittamatta jättämisestä :)