3.

2.3K 224 19
                                    

Herään lattialla ärtyneesti siihen, että joku on työntänyt minut sinne perkele, ja se joku toijottaa minua vihaisesti. Mietin kuinkahan vähän kello on? Tuntuu että olisi aika aikainen aamu, ainakin vasymystestäni päätellen... Voi juma, katson edessäni seisovaa mustaa haahkaa, näin alhaalta katsottuna hän näyttää melkein ihmiseltä. Mutta erehdyn pahimman kerran, hän on koko koulun ilkein, tiukin ja vahingon iloisin opettajatar mitä löytyy. Neiti Morris. Pah, piru vieköön!

" Ylös siitä, neiti Wilsson!",kuuluu napakka ääni, jota jopa minä kavahdan tottelemaan. 

Imagohan tässä menee....

" Kuinka paljon kello on? Ja miksi helvetissä sä täällä huudat ja paiskot ihmisiä pois sängystä?! ", huudan tälle raivoissani. Saan veitsen terävän katseen itseeni.

" Ensiksikin sanot minua, neiti Morrikseksi! Toiseksi puhu kohteliaasti teititellen ja kunnioittaen vanhenpia! Kolmanneksi tämän koulun oppilaat eivät kiroile!! Neljänneksi olen täällä, koska minulla on vain tämä ilta aikaa koulia sinusta hieno neiti!",hän sanoo minulle vihaisesti nenä pystyssä. 

Tuo pullea, nirppa nokkainen, nuttura pää, jolla on korpin musta opettajan mekko ja ympyrän muotoiset silmälasit. Yrittää siis mahdotonta. Ei tule onnistumaan.

                          --------

Koko päivän minulle tiuskitaan, huudetaan ja pakko syötetään kauniita sanoja. Opettelen pika kelauksella käytös tapoja, etikettiä, tanssi kuvioita ja kaikkea muuta hirveää. Teen asiat huolimattomasti ja saan siitä kokoajan palautetta. Kiroan mielessäni sitä päivää, kun tuo hirviö on syntynyt.
Hän teki minulle selväksi etten pääse pois tästä piinasta ennen kuin sanon kiltisti tapa etiketin ulkomuistista! Ja silloinkin vain ruoka tauolle hetkeksi.

Viimein siis viimeinkin pidämme ruoka tauon, sipsutan nopeasti pois piina huoneestani ja heti turvallisen välimatkan päässä uskallaudun viskaamaan korkokengät pois jaloistani, jätän ne kuitenkin sellaiseen paikkaan, josta löydän ne myöhemmin, koska en halua enää uutta saarnaa siltä kääkältä!

Ryntään ruokasaliin ja etsin Linnean. Hän näyttää olevan kahden muun tytön kanssa nurkka pöydässä, suuntaan siis sinne.
Tytöt Linnean seurassa katsovat minua, miettien mitäisikö lähteä vai ei. He eivät halua ongelmia. Linnea moikkaa minua ja heilautan kättäni tervehdykseksi.

" Missä olet ollut? Ja miksi lähestulkoon katosit rehtorin puhuttelun jälkeen, näin sinut vain vilaukselta??", hän kysyy.

" Tule tänne., sanon ", Menemme vähän sivumpaan pöydästä ja alan kertomaan hänelle rangaistuksesta ja tämän päivän orja piiskurista.

" Jaa'a, monen tytön mielestä olisit hyvinkin onnekas.", hän sanoo nauraen ahdingolleni

" Niinpä niin...", mutisen hänelle.

Istuudumme pöytään ja Linnea alkaa jutteleman toisille tytöille innoissaan tulevista tanssiaisista. Minä vain kuuntelen puolittain ja syön rennosti nojaten pöytään. Kello soi merkiksi ruokailun loppumisesta. Huokaisen syvään.
Nyt sitä taas mennään. Neiti Morris odotteleekin minua jo ruokasalin ovilla. Ilmeisesti hän on myös pakosuunitelmienajatusten lukia.... Voi paska..

Kello on nyt puoli kolme yöllä ja olen juuri päässyt pois sen hullun akan luota. Olen aivan loppu, mutta silti mielessäni liikkuu ajatus. Mitä jos karkaisin, siis oikeasti? Voisin karata nyt, kun täällä on hämminkiä tanssiaisten takia? Samaan aikaan, kun pikku prinssit lähtevät voisin lähteä heidän mukanaan! Prinssi akatemiassa on varmasti rennonpaa, kuin täällä. Mielessäni alkaa kytemään suunitelma, ja vaikka sanotaan, että oma kehu haisee voin vannoa, että tästä pakosuunitelmasta tulee hyvä.

Moips!
Nyt taas uutta lukua.:) Tällä kertaa tästä tuli vähän lyhyempi, mutta en vain tavallaan osannut jatkaa tuosta enää. Kiitos voteista, vaikka niitä ei ole paljoa niin silti lämmittää aina sydäntä! Toivottavasti ei ollut paljoa kirjoitus virheitä. Ensi lukua jossain vaiheessa.

~ anniriinah :)

Princess SchoolWhere stories live. Discover now