Princess School

13

Kokoamme itsemme matkaa varten, emme kuitenkaan tiedä, kuinka pitkä matkamme on, saatika sitten sen päämäärä. Olimme ajatelleet edes alustavaksi suunitelmaksi, että etsimme kylän tai kaupungin, ja se onkin aika todennäköistä, koska ei kukaan aatelinen lähde yksin (ilman valtioita siis) pomppimaan metsään kovin kauaksi kartanostaan.

Otamme vähät tavaramme mukaan, niiden pakkaamiseen ei mennyt kauaa. Yksi jousi, tusina nuolia, puukko, tulentekovälineet ja muutama saalis, siinä onkin aikalailla kaikki.

Lähdemme kävelemään metsään päin. On aikainen aamu, joten on viileää ja kosteaa vielä, mutta aurinko on jo alkanut paistaa kirkkaalta taivaalta, joten luulisi kohta ilman lämpeävän.
Toivottavasti emme joudu rämpimään metsässä kauaa.

Olemme kävelleet jo hyvän aikaa, joukossamme on ollut tähän asti syvä hiljaisuus ja se alkaa ahdistaa, joten päätän avata keskustelun, joka olisi pitänyt käydä läpi jo monta päivää sitten.

" Tuota noin, pojat, mitä aijotte tehdä nyt loppujen lopuksi... "

" Mitä tarkoitat loppujen lopuksi?", Daniel kysyy.

" No siis sitä, että täytyyhän teidänkin palata kouluunne, Hunterista en tiedä mitä hän aikoo, mutta teitä varmasti etsitään. ", sanon.

Pojat taisivat ymmärtää pointtini, juuri kun Hunter oli avaamassa suutaan, Felix astuu suoraan irtomaahan, minä tarraan hänestä kiinni, Hunter minusta ja Daniel tulee perässä yrittää tarrata meihin, mutta epäonnistuu. Me liu'umme alas pitkin mutaista sontaa. Pian huomaammekin olevamme lehmien aitauksessa, mudan ja paskan keskellä. Daniel jää ihmeissään toljottamaan mäen päälle. Voi helvetin, helvetti näinpä juuri. Daniel nauraa tyhmille ilmeillemme ja liukuu pian itsekkin joukkoomme. Lehmät alkavat ammuvat ihmeissään oudoista tulijoista.
Pujottelemme lehmien välistä aitauksen reunaan ja menemme aidan välistä toiselle puolelle.

" Kiva kiva, nyt haisemme kaikki sonnalle ja näytämme kerjäläisiäkin paremmilta! Voi saamari nyt....", Felix aloittaa marisemisen. Hän pyyhkii vaatteitaan ärtyneenä.

Puistolan päätäni, hieman huvittuneena Felixin manauksista. Käännyn ympäri kannoillani, kaupunki! Oliko se näin lähellä meitä?? Koko ajan?? Mitä ihmettä?
Muutkin huomaavat sen ja ilmeet ovat vähintään yhtä ällistyneet ilmeet, kuin minullakin. Tönäisen Felixiä, joka edelleen pyyhkii paitansa.

" Mitä sinä...? Aaa kaupunki!!! Näin lähellä! Onneksi!", hän ilakoi. "Mennään!"

Kävelemme kaupunkia tai paremminkin isoa kylää kohti. Heti ensimmäisenä minua pistää silmään ilmoitus "röykkiö" seinällä. Kun kävelemme lähemmäs siristelen  silmiäni tiirailen kävelessämme etsintäkuulutuksia, huomaan yhden aika tutun naaman nimittäin omani!! Siis kaikkien noiden hirveiden ryöväreiden ja murhaajien keskellä!! Siis anteeksi, mitä helvettiä?!! Ja kun katson tarkemmin yhden näköisyys ei näyttäisi olevan huonompi... Joka on suhteellisen huono homma...  Mistäköhän minua edes syytetään?
Jatkan ilmoitusten katselua ja kadonneiksi on ilmoitettu yllätys yllätys Grey, Felix, Thomas ja Daniel. Heidän rikkaat lordi ja maaherra vanhempansa varmaan etsivät heitä, vaikka maailman ääristä ja kauempaa. Muut eivät tunnu huomaavan ilmoituksia.

Päätämme kierellä hieman kylää.( Vaikka minun mielestäni se on kyllä todella huono idea..) Kyläläiset heittävät meihin jatkuvasti mulkoilevia katseita, koska näytämme varmasti kerjäläisiltä, joilla sattuu olemaan muutama ase. Kukaan ei kuitenkaan ryysyisen ulkomuodomme takia näytä tunnistavan meitä. Päätämme siirtyä sivukujalle, joka on kahden talon välissä oleva synkkä, ulosteinen väylä. Saammepahan ainakin puhua rauhassa, pakko sanoa kyllä, että ulosteen haju etoo aika pahasti.

" Pitäisikö meidän kerjätä rahaa?", mulkaisen Felixstä vastaukseksi, minä en ainakaa keräämään rupea! "Mitenköhän sitten ajattelit saada muka ostettua mitään? Esim. ruokaa??? ",Felix tuhahtaa.

" Oletko varma, että toi on ainoa vaihtoehto mukamas?? ", huomautan. " Meidän olisi varmaan parasta alkaa taskuvarkaiksi. ", ehdotan. Mutta nyt, kun sanoin ideani ääneen se kuulosti kyllä aika epätoivoiselta.

" Minä en kyllä ala varkaaksi! ", Felix ilmoittaa.

" No voithan sinä aina yksinäänkin mennä kadun kulmalle ihmisten potkittavaksi! ", kivahdan.

" Minä en kyllä ilmoittautunut mihinkään varas ryhmään, saanen ilmoittaa.", Daniel sanoo. Tottakai hän on eri mieltä, hän olisi kanssani eri mieltä vaikka siitä, että onko maapallo pyöreä vai lättänä. Itse olen pyöreän kannalla...

" Jos nyt tässä aletaan ehdottelemaan mielestäni meidän pitäisi varastaa parit hevoset ja ratsastaa niillä niin kauas, kun pääsemme. ", Hunter sanoo.

Tuijotamme kaikki häntä järkyttyneenä ehdotuksesta. Edes minä en uskaltaisi moista miettiäkkään, sillä jos ja kun jäisinme kiinni meidät teloitettaisiin, kaiken kansan edessä, jos ei suoraan hevosen selästä.

" Hy-yvä on. Minulle sopii. ", Daniel sanoo, hiljaa.
Minä ja Felix katsomme häntä, kuin hullua.

" Miten ajattelit selvitä hengissä tai edes satulaan asti?", kysyn herralta, häntä ärsyttävään sävyyn.

" Liikuttavaa, että välität. Mutta jos olet yhtään huomannut olen sinua noin 15 cm korkeampi ja kaksi kertaa vahvempi, joten enköhän selviä. ", Hän sanoo matkien ääntäni, tahallaan kimittäen.
Nyt minulla alkaa mennä hermot tuohon paskiaiseen. Aion juuri sanoa jotain hyvin nasevaa takaisin, kun.

" Turvat tukkoon nyt!! Mulla alkaa mennä hermot teihin!", Hunter huutaa turhautuneesti ja päästää syvän huokauksen.

" Muuten nyt kun saimme aiheesta kiinni niin, mitä me aiomme tehdä yleensäkään? Tällä hetkellä olemme kolme vaeltelevaa teiniä, ilman suunnitelmia! ", Felix avaa keskustelun taas.

" Minä en ainakaan mene takaisin yhteenkään oppilaitokseen! ", ilmoitan. " Alun alkaenkin ajattelin vain matkustella ja vaellellla. ", ja etsiä vanhempani, lisään mielessäni.

" Mitä mieltä olet Dan? ", Felix kysyy.

" Haluatko sinne takaisin ", hän sanoo inhoten ajatusta.

" En",Felix vastaa hiljaa.

" Onneksi olkoon neiti Wilson. Olet juuri saanut kaksi komeaa matkakumppania, minne ikinä oletkaan menossa." Daniel ilmoittaa liioiteltun virallisesti.

" Entäs sinä mitä aijot.", kysyn. Yritän kuulostaa siltä, etten välitä mutta jossain sisällä välitän aika paljonkin, emme olleet puhunut siitä illasta tai muutenkaan puhuneet kunnolla.

" Jos sallitte, olen tulossa mukaan, minulla ei ole mitään muutakaan tekemistä. ", Hunter vastaa.

Noh, eipähän ainakaan matkaa yksin. Oikeasti en olisi edes halunnut olla yksin, mutta sitä en olisi ikinä kenellekään myöntänyt. Kaikki alkoi mennä juuri ja kerrankin hyvin.

" KÄDET YLÖS, JOKA PASKIAINEN SIELÄ!! TEIDÄT ON PIDÄTETTY!!"

Moi!
Tiedän että viime luvusta on jo vähän aikaa, mutta en ole vain saanut  tekstiä yksinkertaisesti kirjoitettua.:( Seuraavastakaan luvusta en tiedä milloin valmistuu.
Mutta kuitenkin, kiitos taas kaikista voteista, mitä on tullut ja myös kommenteista niitä on aina kiva lukea. :) Muistakaa painaa tähteä ennenkuin lähdette!

~ anniriinah