Princess School

9.

Linnea

Lähden laahustamaan kohti salia. Käytävällä, kun kohtaan jonkun oppilaan hän katsoo minua oudoksuen, sillä ei tiedä vielä mitään.

Kun pääsen saliin siellä on jo täyttä, mutta rehtori on sanonut, että minulle on istuma paikka ihan edessä.
Tänään ei olisi tehnyt mieli edes nousta sängystä, sillä tuntui kuin valtava kivi olisi rinnan päällä. Istun alas penkille ja vaivun syvimpiin mietteisiin.
Havahdun rehtorin ääneen.

" Hyvät oppilaat ja opettajat, tänään emme tulleet tänne iloisissa tunnelmissa, sillä yksi koulumme oppilaista on kuollut. Tämä kuollut oppilas on Alexandra Wilson. ", rehtori sanoo virallisesti. Kuuluu kauhistuneita henkäyksiä ja supatusta. " Olemme kutsuneet etsivän ja poliisin tänne tänään, katsomaan mitä on tapahtunut. Kutsun tänne mikille nyt Alexandran parhaimman kaverin Linnea Ameran. "

Nousen tuolista vapisten, en ole koskaan ollut näin ison ihmisjoukon edessä. Perhosia alkaa lennellä mahassa. Otan kirjoitukseni esiin. Alan lukea ääni väristen.

" Alexandra oli aikamoinen pakkaus, hän ei ollut sitä mitä tämän koulun normi on, vaan omanlainen ja uniikki. Hän oli eräänlainen piristys koulussamme, omanlainen valo. Ilman häntä ei ole ketään, joka laukoisi kommentteja tunneilla tai uhosi vastaan opettajille, täällä tulee olemaan tylsää ilman häntä. Hän oli myöskin koko kuusi vuotuisen oppiurani parhain ja luotettavin ystäväni. Hän oli minulle kuin sisko. ", ääneni alkaa väreillä uhkaavasti itkuun.
" Viimeisenä iltanaan hän oli tanssiaisissa, viettäämässä iltaa. En nähnyt häntä, silloin kuin vilaukselta. Jos voisin muuttaa, jotain olisin ollut hänen kanssaan ja viettänyt parhaan viimeisen illan hänen kanssaan.
En kerennyt edes sanoa hyvästejä. ", sanoin ja muurini ei enään kestänyt kyyneleet tulvivat silmistäni.

Rehtori astelee viereeni ja laittaa kätensä olalleni.

" Olen varmasti oikeassa kun sanon, että: "Ne vaikeimmat oppilaat ovat aina rakkaimpia.", rehtori sanoo ja lopettaa puheensa. " Pyydän vielä, että pidetään hiljainen hetki Alexandralle. "

Pari minuuttia olimme aivan hiljaa. Sitten muut oppilaat ja opettajat alkoivat lähteä luokkiinsa, vain minä jäin seisomaan. Yksin.

--------------------

Olen vain huoneessani ja märehdin siellä asioita, joita ei voi enää muuttaa. Tämä on jo toinen päivä peräkkäin. Olen saanut koko loppu viikon aikaa toipua, joten minun ei tarvinnut mennä tunneille. Pyyhin kyyneleitäni, joita valuu kokoajan lisää ja lisää.

Minulle tulee tarve katsella Alexin tavaroita ennenkun poliisit tutkivat sen, joten pyyhin viimeiset kyyneleet ja menen Alexin puolelle huonetta, kaikki hänen tavaransa ovat edelleen samoilla paikoilla, kuin ennenkin. Nyt vain niiden päällä on kevyt kerros pölyä. Ennen tämä oli se elävämpi puoli, jonka omistaja oli elämäniloa täynnä. Nyt se tuntuu harmaalta ja tyhjältä.

Menen Alexin pöydälle huomaan, että siinä on sakset. Mitä ihmettä Alex teki saksilla, niitä säilytetään vain parsinta tavaroiden kanssa? Sitten huomaan siinä muutaman hiuskiehkuran, menen hänen kaapilleen ja huomaan, että sieltä puuttuu. Hänen joskus tekemät housut ja paita samoin hänen reppunsa.
Mitä ihmettä, ottiko hän itsemurha hyppyynsä muka tavaroita mukaan?? En usko, tässä on nyt jotain mätää.

Mietin hetken kuumeisesti, kaikkia mahdollisuuksia, kunnes päässäni välähti, tietenkin miten olen voinut ollut näin tyhmä! Hän on tietty karannut!! Mutta onko hän karannut yksin vai jonkun kanssa, esim. jonkun pojan? Sitten naurahdin ajatukselleni, tunsin Alexin hän ei ikinä karkaisi yhdenkään, niistä aatelis nuorien kanssa, ei ikinä. Koska hän inhoaa juuri sellaista hillittyä ja etiketin mukaista käytöstä.

Hän luultavasti matkustaa yksin hmmm.... minneköhän hän on matkalla. Syyn tiedänkin jo.

Samassa ovi aukaistiin ja sieltä marssi esiin hyvin pitkä ja hoikka mies, ehkä nelissäkymmenissä. Miehellä on pitkä alaspäin venynyt nenä ja ympyräsilmälasit, kasvoillaan aika vakava.
Hänen perässään tuli lyhyempi ja huomattavasti nuorempi mies, hän oli varmasti alle 28 vuotias. Hän on selvästi innoissaan ja raapusti jotain pikku vihkoonsa kuumeisesti.

" Minä olen Mr. Benthaven, olen etsiväpoliisi ja johdan tutkimusta. ", sanoo pitkä mies, hyvin tärkeällä äänellä.

" Ja minä olen hänen avustajansa, Andred Fedstrom. ", lyhyempi sanoi ylpeänä.

Katsoin kumpaakin pitkään ja tarkasti.

" Olen Linnea Amera. Aleksandran entinen kämppis. ", sanon ontosti.

" Ai, otan osaa. Tunsitko neiti Wilsonin hyvin?", Andred kysyi.

" Ööh, olin hänen ainut ja paras ystävä. ", sanon

" Hienoa, hienoa. Voisitko mitenkään vastata muutamaan kysymykseen. Ne voisivat helpottaa tutkimusta. ", Andred sanoi.

" Mihin tutkimukseen, luulin, että hän oli tehnyt itsemurhan. ", sanon, kuin en olisi äsken väkertänyt, teoriaa siitä, että Alex olisi vielä elossa ja ohitan samalla kysymyksen.

" Älä viitsi esittää tyhmää tyttö! Tiedän että itsekin epäilet juttua! ", Mr. Benthaven ilmoittaa tylsistyneenä .

Säikähdän, hänen äänen sävyään ja mietin miten hän voi tietää. Lukeeko hän ajatuksia.

" Niin sitähän minäkin, eli epäilen samaa kuin sinäkin, eli oletko yhtään tietoinen mihin hän olisi voinut mennä, tai eithän sinä tiedä muuten olisit tehnyt jo suunitelmaa....mutin mutin", Mr. Benthaven sanoi ja alkoi mumista itsekseen.

" Kyllä vain, hän on tuollainen. ", Andred sanoi

Minun ei ilmeisesti tarvinnut enään puhua, kun sekin hoidettiin jo puolestani.

" Haluat varmaan auttaa tutkimuksen teossa. ", Mr. Benthaven sanoi

Nyökkäsin. Tietenkin halusin olihan kyseessä paras ystäväni. Vietimme koko päivän tutkien ja tehden muistiin panoja. Uuvuttavaa hommaa täytynee myöntää. Kello löi jo kahta yöllä ja päätimme jatkaa seuraavana päivänä lisää tutkimusta, vain Mr. Benthaven jäi yksin mietidkelemään.

Mr. Benthaven

Olin yksin isossa, huoneessa, jonka olin vallannut tutkimus huoneeksi.
Istuin isolla, viininpunaisella ja pehmeällä, nojatuolilla, joka oli ikkunan edessä. Vanhattavan oloista huonetta valaisi vain yksi kynttilä, joka heitti pehmeitä varjoja seinille. Yksin katsoin ikkunasta ulos, sielä satoi

Nojasin leukani käsilleni, jotka ottivat tukea tuolin käsinojista. Mielessäni alkoi raksuttaa, erilaisia teorioita, neiti Amedan ystävän, mystisestä katoamisesta, sillä en usko että hän on kuollut. Olin ottanut neiti Amedan tutkimuksiin mukaan vain siksi, koska se oli hänelle luonnollisin tapa kertoa tietoa tapahtuneesta.

Olisiko katoamisella, yhteyttä St. Franseksen oppilaisiin..... Tietysti on, mutta miten?

Helo!
Nyt tuli aik pitkä luku, jee. Vaikkakin aluksi hieman lappeissa tunnelmissa. Tykkäsitekö Mr. Benthavenin näkökulmasta??? Kertokaa! Seuraavasta luvusta tulee pitkä yli 1000 sananen ja se tulee Alexandran näkökulmasta. Oon aloittanut sen teon jo. Muistakaa painaa tähteä ennen kuin lähdette!

~ anniriinah ;)