Se kaikki alkoi koulussa. Eräänä keväisenä päivänä Yoongi saapui normaaliin tapaansa kouluun. Hän istuutui omalle pulpetilleen luokassa, ja kaivoi repustaan koulukirjat ja penaalin. Mietteliäänä hän avasi sivun kirjastaan, ja alkoi lukea sen sisältämää tekstiä. Yoongi uppoutui kirjaansa niin hartaasti, ettei huomannut että hänen opettajansa saapui luokkaan.
"Huomenta"
Yoongi havahtui mietteistään, ja vastasi muun luokan mukana toivottaen opettajallekkin hyvää huomenta.
"Meidän luokallemme tulee tänään uusi oppilas. Hän ei tule käymään kouluamme loppuun asti, mutta on täällä ainakin hetken aikaa"
Yoongi nosti katseensa. Opettajan vieressä seisoi pelästyneen näköinen poika, jonka vaaleat hiukset valuivat tuon tuostakin hänen silmilleen. Pyyhkäistessään hiussuortuvat pois kasvoiltaan, hän arasti nosti katseensa maasta.
"Voit kertoa vähän itsestäsi"
Kynä tipahti Yoongin kädestä. Suu auki hän tuijotti poikaa, pystymättä enää keskittymään mihinkään muuhun. Poika oli pienikokoinen, ja ennen kaikkea äärimmäisen suloinen. Hänellä oli kauniit kasvot, ja siniset silmät, joista loisti onnellisuus. Vaikka poika olikin hyvin pelästyneen näköinen, hän rohkeasti yskäisi aloittaakseen puheensa. Yoongin sydän löi tuhatta ja sataa, ja hänestä tuntui kuin kaikki muu olisi sulkeutunut pois hänen ympäriltään.
"O-olen Park Jimin. Tulin tänne hetkeksi, toivottavasti minusta ei ole vaivaa.." poika änkytti hiljaisella äänellä.
Yoongi oli täysin myyty. Toisaalta Yoongia ihmetytti, koska hän ei ymmärtänyt outoa tunnetta mahassaan. Tuntui kuin parvi perhosia lentelisi hänen vatsassaan, ja kutittaisi häntä. Jos Jimin olisi ollut tyttö, Yoongi olisi täysin varma siitä, että hän olisi ihastunut. Mutta Jimin ei ollut. Eivät poika ja poika voineet rakastua. Niin kirkossa opetettiin, ja hän oli joskus kuullut naisen telvisiossa sanoneen että homoseksuaalit päätyvät helvettiin. Yoongi ei ollut uskonnollinen, mutta hän pelkäsi, mitä ohjeiden rikkomisesta seuraisi. Joutuisiko hän todella helvettiin? Ei hän halunnut helvettiin.
" Toivon todella ettei musta oo haittaa" poika jatkoi puhumistaan. Yoongi olisi halunnut kävellä luokan eteen, ja kertoa että pojasta ei todellakaan olisi haittaa. Hän ei kuitenkaan uskaltanut nousta takarivistä, peläten muiden katseita. Jimin piti itseään kädestä kiinni, ja piirsi hitaasti pientä ympyrää jalallaan lattiaan.
"Kiitos Jimin. Toivon että viihdyt, olkaa kaikki ystävällisiä hänelle!" Opettaja sanoi luokalle.
"Mihin... istun" Jimin kysyi arasti.
"Kuka haluaisi Jiminin viereensä?" Opettaja kysyi luokalta. Yoongi nosti kätensä ennätysajassa ilmaan, ja melkein kaatui tuolillaan. Arasti Jimin hymyili Yoongille, ja pyyhkäisi taas hiussuortuvan silmiltään. Yoongin sydän hakkasi, ja hänestä tuntui kui se pian hyppäisi pois paikoiltaan. Hän hymyili Jiminille mahdollisimman ystävällisesti, ja katseli kuinka poika istuutui penkille hänen viereensä.
"Hei, olen Yoongi. Musta on kiva et oot täällä" Yoongi pamautti hieman liiankin rohkealla äänellä. Jimin punastui, ja käänsi katseensa maahan. Yoongi katseli pojan täydellistä nenää, joka rypistyi hieman hänen punastuessaan. Jiminin huulet näyttivät niin pehmeiltä, että Yoongin teki mieli-
Ei. Ei hän voinut ajatella sellaista, se ei olisi sallittua. Jimin oli edelleen poika, kuten Yoongikin. Hän ei kuitenkaan saanut ajatuksiaan irti Jiminin täydellisestä kehosta. Hän tunsi pojan tuoksun ilmassa, ja veti sitä syvään henkeensä.
"Kiitos" Jimin melkein kuiskasi. Yoongi hymyili hänelle rohkaisevasti, ja nosti käden pojan olkapäälle. Koskettaessaan pojan lämmintä kehoa, hän tajusi tuntevansa jotain aivan uutta. Hänestä tuntui kuin muu maailma olisi jälleen kadonnut, ja jäljellä olisivat enää he kaksi. Hän katsoi pienempää poikaa syvälle silmiin, ikään kuin hän olisi eksynyt niihin. Jimin älähti kysyvästi.
"Um.. anteeks" Yoongi sopersi, ja veti kätensä nopeasti pois.
"Ei, en mä sitä. Sun käsi tuntu aika hyvältä. Se oli lämmin. Tykkään lämpimistä asioista, ne tuntuu turvallisilta"
Yoongi katsoi poikaa ihmeissään. Ihan kuin epävarmuus hänessä olisi hälventynyt, ja jokin uusi puoli yrittäisi päästä esiin. Yhtäkkiä koulun kello soi, ja pojat lähtivät välitunnille. Kävellessään ulos luokasta, Yoongi otti Jiminä kädestä. Ehkä heistä voisi tulla ystäviä.
