Soturikissat: Murhaajan poika

Luku 4

Pikkutassu heräsi siihen, että Tuhkasulka nousi sammalia rapistaen vuoteeletaan. "Kas. Nuori oppilaamme heräsi. Lehtitassu!" Parantaja kutsui jälleen oppilastaan ja tuo tassutti paikalle. Tuhkasulka supatti jotain Lehtitassun korvaan ja oppilas nyökkäsi ja lähti ulos pesästä. Pikkutassu mietti miksi oli tässä. Hän muisti raivoamksensa Lehtitähdelle ja sen, kuinka hän väisteli oikean isänsä kynsiä. Pikkutassu värähti, kun muisteli kuinka Roihukynsi oli pusertanut häneltä ilmat pihalle, ja sitä kuinka hän oli paiskautunut puuta päin. Sen jälkeen hän oli herännyt täällä. Tuhkasulka seurasi oppilaan mietiskelyä. "Laikkutähti ei halunnut että kantaisit häpeää isästäsi. Jos olisit saanut tietää jo pentuna, sinusta olisi tullut tyystin eri kissa, kuin se joka lähti innokkaana partioretkelle mestarinsa perään." Harmaa parantaja kähisi lempeästi. Pikkutassu oli juuri sanomassa vastaan, kun Laikkutähti ja Sinikorva astuivat sisään pesään. Laikkutähden haavat olivat parantuneet jo osittain, ja nyt päälikön ilmeestä näki vain myötätunnon.

Pikkutassu tuijotti päälikköään sanattomana. "Onko hän kunnossa?" Laikkutähti kysyi Parantajalta ja vanha Naaras nyökkäsi. "Hän on kuin tuore oppilas." Tuhkasulka naukui pieni leikikäs iva äänessään. Laikkutähti näytti rentoutuvan ja istahti alas. "Pikkutassu..." päällikkö aloitti varovasti. Pikkutassu pakottautui katsomaan häntä ja kuunteli. "En halunnut että olisit tiennyt jo pentuna isästäsi." Laikukas päällikkö naukui ja huokaisi kun Pikkutassu käänsi katseensa pois otsa kurtussa. Sen jälkeen päällikkö nyökkäsi Tuhkasulalle kunnioittavasti ja poistui pesästä.
Sinikorva asettui makaamaan poikansa viereen. "Laikkutähti sai kaikki nuo haavat taistellessaan Roihukynttä vastaan... hän on aina toivonut ja antanut sinulle vain hyvää." Sen sanottuaan Sinikorva nuolaisi Pikkutassun päälakea, nousi ylös, ja poistui pesästä.

Pari auringonnousua myöhemmin Tuhkasulka tarjosi Pikkutassulle hiirtä. "Ei en halua syödä" Pikkutassu nyrpisti nenäänsä saaliille. "Hyvä on." Parantaja maukui toivottavana. *Miten hän voi saada voimia jos ei syö?*
.
.
Pikkutassu heräsi Laikkutähden varoitushuutoon pari auringonnousua myöhemmin. "Tulta! Poistukaa leiristä! Menkää joelle!" Pikkutassu nousi äkkiä ja juoksi aukiolle. Äkkiä maa keikkui hänen allaan ja jalat eivät liikkuneet. "Pikkutassu!" Laikkutähti huusi uloskäynniltä kun liekit nuolivat jo leirin takaosaa. "Mit..." Pikkutassu ähkäisi kun kaatui maahan. *Tämä johtuu tietenkin siitä, etten syönyt!* Oppilas ajatteli kauhistuneena. Laikkutähti juoksi nopeasti hänen luokseen ja tarrasi kiinni tuon niskanahasta. Päälikkö kiipesi jyrkänteelle oppilas hampaissaan ja katsoi vielä ettei kukaan ollut jäänyt jälkeen. Sitten päälikkö asteli muun klaanin perään, jotta voisi johdattaa sen turvaan.

Pikkutassua kantava Laikkutähti sai muun klaanin kiinni aurinkokivillä ja laski yskivän oppilaan maahan. Päälikkö jätti Pikkutassun Tuhkasulan ja Sinikorvan hoitoon ja loikkasi aurinkokiville. "Sade sammutti tulen kokonaan, joten voimme pysyä omalla reviirillämme!" Laikkutähti moukui ja katsoi kissojen yli palamattomalle Myrskyklaanin reviirille. "Haluan muutaman vapaaehtoisen tiedustelemaan reviiriä. Ilmottautukaa, mikäli ette ole hengittäneet liikaa savua." Päälikkö käski pehmeästi ja loikkasi alas lohkareelta. Kaksi Harmaata oppilasta Tuhkatassu ja Kivitassu hölkkäsivät reippaasti päälikön luo. "Menkää katsomaan korkeamännyiltä, onko siellä vielä palamatonta aluetta." Laikkutähti ohjasi kokeneita oppilaita ja sisarukset lähtivät oitis matkaan.
Sen jälkeen Laikkutähti tassutti istuvan Pikkutassun luo. Tuhkasulka oli juuri motkottamassa nuorta oppilasta. "Minä sanoin sinulle että sinun täytyy syödä, tai muuten et tule yhtään paremmaksi" parantaja kähisi. "Hyvä on! Anteeksi, lupaan syödä ja olla murjottamatta." Oppilas vakuutteli vanhusta. "Muista mitä lupasit." Laikkutähti naukui ja Pikkutassu kääntyi katsomaan päälikköään. "Anteeksi sinullekkin." Nuori kolli naukui pää painuksissa. Sinikorva kehräsi pentunsa vieressä ja hymyili Laikkutähdelle iloisena pentunsa puolesta.

Pikkutassu loikki kohti korkeamäntyjä ylpeänä orvavasta saaliinaan. Klaani oli asunut korkeamännyillä jo kaksi auringonnousua tulipalosta. Etenkin klaaninvanhimpien ja oppilaiden mielestä hetken pysyminen palamattomalla alueella oli hyvä, koska kirkasta vettä ja puhdasta sammalta ei tarvinnut lähteä hakemaan kaukaa.
Pikkutassu saapui väliaikaiseen leiriin ja leirin reunalla oleva vartija nyökkäsi hänelle. Laikkutähti oli asettanut vartijat, koska muureja ei ollut järkeä rakentaa muutamaa auringonnousua varten. Pikkutassu laski saaliinsa tuoresaaliskasaan ja lähti etsimään mestariaan. Mustasilmä oli toisessa vartiossa vatukkapensaan -joka toimi pentutarhana- vieressä. Mestari kohotti häntäänsä uteliaana kun näki lähestyvän oppilaansa. "Mitä tuo Täällä tekee?!" Murisi pesästä ulos tuleva  Koivuhäntä. Kuningatar astui suojelevasti pentujensa Lumi- , Toivo- , ja Kirkaspennun eteen. "En minä tee pennuillesi mitään jos sitä ajattelet. En ole isäni." Pikkutassu maukui turhautuneena. Muistutuksista hänen isästään oli tullut oppilaan arkipäivää asian paljastuksen jälkeen. Kuningatar ei kuitenkaan kuunnellut vaan tuhahti ja kääntyi hätyyttelemään pentujaan takaisin tarhaan. "Älä välitä hänestä. Hän saa nalkuttamisen aihetta vaikka lehdistä jos haluaa." Mustasilmä naukui rauhoittavasti ja jatkoi: "vartiovuoroni päättyy pian.." hän osoitti hännällään kohti tulevaa Saarniturkkia. "...Eli mennäänkö metsälle?" Pikkutassu nyökkäsi. Hän oli toki juuri tullut metsästä, mutta lisäharjoitus metsästykseen ei olisi pahitteeksi.