Soturikissat: Murhaajan poika

Luku 5

Pikkutassu käveli pirteänä mestarinsa Mustasilmän perässä. *olen varapäälikön oppilas ja päälikkö piti minua poikanaan* oppilas ajatteli ylpeänä. Hän ei oli luvannut olla leirin askareissa ahkerasti mukana ja lopettaa murjottamisen, vaikka ei hän olisi muutenkaan enää murjottanut.
"mitä haistat?" Mustasilmä kysyi äkkiä ja Pikkutassu pysähtyi maistelemaan ilmaa. "Ketun, mutta haju on vanha" oppilas piti taukoa. "Hiiren ja jotain mitä en ole haistanut ennen." Mustasilmä kohotti nenänsä ja haisteli ilmaa tarkasti. "se on mäyrä. Ne ovay ilkeitä otuksia jotka tappavat huvikseen. Kaikeksi onneksi haju on vanha." Mestari maukui ja lisäsi vielä. "hyvin haistettu"
Pikkutassu nyökkäsi kiitokseksi. Hän katsoi kohti palanutta leiriä ja näki jo siellä sun täällä pieniä ruohonkorsia pilkistävän tuhkasta. Mustasilmä käänsi kävelysuuntansa kohti palanutta metsän osaa. Pikkutassu seurasi hiljaa ja he saapuivat tuhkasta tummuneelle hiekkakuopalle. "Sinulle täytyy opettaa taisteluliikkeitä, ja tiedät itsekkin miksi. Roihukynsi palaa vielä eikä päästä sinua helpolla. Eikä koko muutakaan klaania." Mustasilmä naukui ja asettui toiselle puolelle kuoppaa kuin Pikkutassu. Mestari kehotti oppilasta puolustautumaan. Samassa Mustasilmä loikkasi kohti Pikkutassua. Pikkutassu väisti sivulle ja hipaisi mestariaan kylkeen tassullaan. "Hyvä, mutta koita yltää paremmin raapaisemaan kylkeäni. Tietenkin kynnet piilossa." Mustasilmä naukui ja katsahti Pikkutassun hyvin pitkiä ja yllättävän vahvoja kynsiä jotka oppilas veti sisään. Pikkutassu koitti uudelleen ja ylsi tällä kertaa läimäisemään mestariaan kylkeen niin lujaa, että tuo horjahti hieman.Toisaalta Pikkutassu menetti tasapainonsa ja kieri nokista maata pitkin niin, että ruskea turkki väsrjäytyi mustaksi. "Nyt tiedät itsekkin mikä meni pieleen." Mustasilmä naurahti. "uudestaan" Kaksikko harjoitteli vielä muutaman kerran kunnes Pikkutassu väisti ketterästi sivulle, läimäisi Mustasilmää kylkeen niin että tuo menetti tasapainonsa kaatuen, ja laskeutui sulavasti maahan. Mustasilmä nousi ravistaen tuhkaa turkistaan."Tämä riittää tältä päivältä. Olet nopea oppimaan." mestari naukui ja lähti kohti leiriä.

Matkalla leiriin Pikkutassu oli napannut vastaan tulleen hiiren ja saanut kehuja mestariltaa. "Osaat metsästää nyt jo noin hyvin vaikka tämä oli neljäs kertasi metsällä." Mustasilmä oli sanonut.
Väliaikaisessa leirissä Pikkutassu vei saaliinsa kasaan ja meni peseytymään aukion laitamille. Hän näki silmäkulmastaan Lehtitassun lähestyvän ja nosti katseensa. Parantaja oppilas istui Pikkutassun viereen. "Taisit olla harjoittelemassa hiekkakuopalla" oppilas naukui huvittuneena Pikkutassun sotkuisesta turkista. "Joo..." Pikkutassu naukaisi halvaantuneena seurasta. Hänellä ei ollut ollut ikinä ystäviä jotka oisivat kyselleet häneltä mitään. Lehtitassu kohautti lapojaan ja jatkoi: "Ei sinun isäsi määritä sitä mikä sinä olet..." äkkiä oppilaan ääni muuttui kaikuosaksi ja silmät sumenivat kun tuo naukui äänellä joka tuntui tulevan jostakin muualta: "Vain pieni tähti voi sammuttaa suuren roihun" Kun Lehtitassu lopetti hänen silmänsä muuttuivat normaaliksi ja oppilas käveli pois paikalta kuin mitään ei olisi tapahtunut.

*Mitäköhän tuokin oli?* Pikkutassu ajatteli hämmentyneenä. Hän huomasi että Tuhkasulka katsoi häntä vilkaisten tuoresaaliskasaa. Naaras oli valvonut hänen syömistään silmä tarkkana ja Pikkutassulla rupesi menemään hermo tuijotukseen. Pikkutassu nousi ja meni hakemaan tuoresaaliskasasta hiiren ja vilkaisi Tuhkasulkaa
onko nyt hyvä?-ilmeellä. Parantaja nyökkäsi ja jätti oppilaan syömään rauhassa. Pikkutassu söi hiirensä nopeasti ja meni oppilaiden pesään lepäämään. Aurinko laski ja varjot tuudittivat Pikkutassun uneen. .
Pikkutassu heräsi Mustasilmän ääneen. "Kaikkien pitää nousta, menemme takaisin leiriin" kolli naukui ja peruutti saman tien takaisin ulos. Pikkutassu nousi nopeasti ja tassutti päälikköä odottavaan kissajoukkoon. Laikkutähti tassutti joukon eteen pää ja häntä pystyssä. "Tänään menemme takaisin leiriin ja kunnostamme sen jälleen entistäkin parempaan kuntoon! Kaikki saavat kuulla seuraavassa kokoontumisessa että Myrskyklaani on voimissaan!" Päälikkö julisti ja Pikkutassu huusi kannustavan kissajoukon mukana.

"Mutta ennen kuin kuningattaret pentuineen ja vanhukset voi saattaa takaisin leiriin, pyydän muutamaa vapaaehtoista raivaamaan mahdolliset esteet leiriin pääsyyn." Laikkutähti jatkoi ja yleisö puhkesi keskustelemaan kuka lähtee. Pikkutassu näki mahdollisuuden auttamiseen ja kohotti päätään. "Minä voin lähteä!" Oppilas huusi kohti päälikköä. Laikkutähti kohotti korviaan uteliaana. "Olet vielä oppilas..." päälikkö aloitti mutta Pikkutassu keskeytti: "Olen iso ja vahva ikäisekseni. Lisäksi voin tunkea läpi esteistä, joiden läpi soturit eivät mahdu." "Tuossa on järkeä. Minäkin lähden!" Mustasilmä julisti ja myös Okaturkki ilmoitti tulevansa. Laikkutähti nyökkäsi tyytyväisenä ja partio lähti matkaan Mustasilmän johdolla.
.
Partio ohitti hiekkakuopan ja hetken päästä Pikkutassu näki jyrkänteeltä leiriin, tai sinne mitä siitä oli jäljellä. Tulipalo oli tuhonnut suojamuurin ja pesistä oli jäljellä vain mustuneet pensaan tyngät. Mustasilmä loikki alas ja odotti että muutkin pääsevät. "Töitä meille..." Okaturkki murahti ja nyökkäsi kohti sisäänkäynnin edessä poikittain olevaa palanutta puunrunkoa. Runko oli hiiltynyt osittain, mutta vahvaa puuainesta näkyi hiilen alla.

Pikkutassu kierteli rungon edessä kuten kaikki muutkin partiosta. "Tämä pitäisi siirtää jotenkin." Mustasilmä mutisi ja koitti liikuttaa runkoa, turhaan. Pikkutassun silmään iski jokin, ja tuo tassutti rungon eteen ja näki kohdan missä oli vain ohuita oksia tiellä. "Ei...ei tätä tarvitse siirtää!" Oppilas hihkaisi ja sai oitis toisten uteliaat katseet kohdistumaan itseensä. "Voisimme vain raivata pienen käytävän oksien läpi. Sisäänkäynti olisi suojattu entistä paremmin hyökkääjiltä." Raidallinen nuorukainen jatkoi ja Mustasilmä nyökkäsi. Pikkutassu luikahti oksistojen sekaan ja pääsi hetken päästä toiselle puolelle ja rupesi katkomaan oksia. Mustasilmä ja Okaturkki eivät mahtuneet sinne, mutta hekin katkoivat oksia tieltään. Muutaman tuokion kuluttua rungon läpi leiriin meni kiemurteleva käytävä. .