Soturikissat: Murhaajan poika

Luku 25

"Klaaneja ei ole määrätty salaamaan asioita toisiltaan Roihukynsi", Varistähti naukui. Pikkutassu huomasi, että päälikkö ei enää puhunut ystävällisellä äänellään vaan muuttui järkkymättömäksi tunkeilijoiden edessä.
"Hmf" Roihukynsi tuhahti, mutta naurahti sitten kuivakasti: "Et taida ymmärtää tilannettasi. Pahainen klaanisi on saarettu ja meitä on monta kertaa enemmän kuin teitä" raidallinen kolli naukui siristäen silmiään ja siirtäen katseensa muihin tuuliklaanilaisiin.

Pikkutassu puristi kyntensä maahan hänen isänsä katseen iskeytyessä oppilaan meripihkan värisiin silmiin. Pikkutassu puri hampaitaan yhteen ja pakotti ilmeensä pysymään vakaana. Oppilas tunsi pientä voitonriemua huomatessaan Roihukynnen reagoivan katseeseen turhautuneella irvistyksellä. Ehkä entinen myrskyklaanilainen oli elätellyt toivoa siitä että hänen poikansa liittyisi hänen joukkoihinsa.

Roihukynsi ei kuitenkaan antanut pettymyksen viipyä naamallaan kauaa, vaan käänsi katseensa takaisin Varistähteen. Tuuliklaanin päälikkö pysyi kaikin puolin rauhallisena, vaikka Pikkutassu arvasi tuon miettivän kuumeisesti ratkaisua tilanteeseen. "Me emme tahdo taistella. Ja mitä ajattelit saavuttavasi yhden klaanin tuhoamisella Roihukynsi" Varistähti naukui niin rauhallisesti, että päälikön äänensävy muuttui jo ivailevaksi. Asia selvästi ärsytti Roihukynttä, sillä kolli luimisti korviaan irvistäen. "Sitähän sinä voitkin miettiä tähtiklaanista käsin. Minä revin koko klaani-" yhtäkkiä suuren kollin lause katkesi.
Pikkutassu kurotteli kaulallaan nähdäkseen mikä oli hiljentänyt hänen isänsä. Pieni musta kolli Roihukynnen vieressä oli viimein avannut suunsa. "Me sovimme että tänään ei taistella" kolli naukui. Pikkutassun oli vaikea uskoa kylmän ja matalan äänen tulleen noin pienestä kollista. Keitä nuo edes ovat?

Huolimatta mustan kollin koosta, ja pienestä äänenvoimakkuudesta Roihukynsi näytti tottelevan. Pikkutassu ei ollut uskoa silmiään. Hänen isäänsä ehkä kolme kertaa pienempi kolli käyttäytyi kuin komentaisi hänen isäänsä. Sen on pakko olla noiden muiden kissojen komentaja. Ei isä muuten sille mielistelisi.

"Taisit sitäpaitsi unohtaa esitellä meidät." musta kolli jatkoi silmäilen jäänsinisillä silmillään aukiota. "No, jätettäkööt se seuraavaan kertaan"

Hämmästys Pikkutassun silmistä ei edelleenkään kadonnut, kun musta kolli kääntyi kannoillaan ja tassutti rauhallisin askelin pois leiristä. Roihukynsi, ja iso mustavalkoinen kissa seurasivat. Tosin, Pikkutassu ehti erottaa turhaituneisuuden isänsä naamalla.

Tunkeilijoiden lähdettyä koko tuuliklaani näytti vähintään yhtä hämmästyneeltä kuin Pikkutassu. Varistähden niskakarvat sojottivat pystyssä, eikä päälikkö vaivautunut tasoittamaan niitä.
"Taisimme selvitä tällä kertaa..." kolli naukui kääntäen katseensa maahan. "Mutta tämä ei tiedä hyvää" 

Damn kuinkakoha kauan olin taas kadonnu täält xd
Muttasiis kuten ehkä huomaatte, teen näitä hyvin harvoin. En kuitenkaan vielä sano et tää loppuu, mut julkasunopeus voi olla hyyyyvin hidasta. Lukio ei anna mun motivaation elää lol.