Espresso? ∥ Namjin

Luku 37

Kun Jimin käveli puiston läpi kotiin, hän oli paremmalla tuulella kuin pitkiin aikoihin. Oli kuin jokin valtava taakka olisi kadonnut hänen harteiltaan: Hän oli tiennyt Jinin kanssa riitelyn ahdistavan itseään, muttei ollut osannut ajatellakaan sovinnon tuntuvan näin hyvältä. Ja se mitä Jin oli sanonut - ’Tiedäthän sä et sä oot mun paras kaveri eikä se muutu vaikka mä oon Namjoonin kaa’ - se helpotti niin paljon solmua Jiminin rinnassa, ettei hän enää käsittänyt mikseivät he olleet puhuneet asioita halki Jinin kanssa jo aikoja sitten.

Hän ohitti jätskikioskin, jonka edessä jonotti kasa pikkulapsia, ja harmitteli ettei hänellä ollut rahaa mukana. Aamuun asti jatkunut vesisade oli loppunut, ja Jiministä tuntui kuin auringossa kylpevä kaupunki oli yhtäkkiä kauniimpi kuin koskaan. Pienen hetken hän koki kai jonkinlaista haikeutta, olihan hän kuitenkin asunut tässä kaupungissa koko elämänsä - mutta sitten hän muisti miksi oli päättänyt lähteä, ja sulkiessaan silmänsä hän näki vain Pariisin siluetin ja siellä uuden elämän, joka oli niin kovin kaukana ahdasmielisistä vanhemmista ja ihmisistä joiden oli aika siirtyä menneisyyteen.

Mutta Jin oli luvannut tulla käymään.

Jimin hymyili leveästi itsekseen välittämättä lainkaan vastaantulijoista, jotka loivat häneen vinoja katseita. Ehkä kun hän näkisi Jinin seuraavan kerran, hän voisi esitellä tälle joukon uusia ystäviä ja kivan ranskalaisen tytön, joka toisi hänelle cappucinon vuoteeseen joka ikinen aamu hänen loppuelämänsä ajan.

Kyllä, se oli hyvä ajatus.

●  ●  ●

Harppoessaan rappuset ylös metroasemalta Jin näki miltei ensimmäisenä Namjoonin, joka nojaili muutaman metrin päässä lyhtypylvääseen. Tämä huomasi hänet yhtä nopeasti, puikkelehti väkijoukon läpi ja tarttui hänen käteensä.
”Moi! Mä oon odotellu jo vartin, oliks sulla paljon asiakkaita?” Namjoon kysyi vetäessään Jiniä perässään ihmisvilinän läpi. Ehkä se johtui aamun jälkeen kirkastuneesta säästä, mutta joka tapauksessa tuntui kuin koko kaupunki olisi ollut matkalla puistoon.
”Mun konditoriassa? Paljon asiakkaita?” Jin naurahti. ”Ei todellakaan. Mutta metro oli ihan täynnä.”
”Hei, älä viitti, mä väitän edelleen että se on ajan kysymys millon susta tulee niin suosittu että joudut palkkaamaan kasan työntekijöitä pitämään kaikki tyytyväisinä”, Namjoon totesi, ja kieltäytyi kuuntelemasta Jinin vastalauseita. ”Sun pitäs uskoo ittees enemmän.”

Heidän päästyään puistoon ihmisjoukko hajaantui, ja he saattoivat kävellä omaa tahtiaan puiden välissä. Namjoon ei kuitenkaan irroittanut otettaan Jinin kädestä, eikä se haitannut Jiniä yhtään. Uuden jätskikioskin luona heidän täytyi jonottaa hetki, mutta päästyään tiskin eteen Jin huomasi odotuksen olleen sen arvoista: Valikoimassa nimittäin oli tavallisten jäätelömakujen lisäksi kaikkea uutta ja mielenkiintoista, ja saadessaan valtavilla suklaahipuilla koristellun kaktusjäätelönsä käsiinsä, hän ei kyennyt sanomaan Namjoonille sanaakaan moneen minuuttiin. Vasta nielaistuaan viimeisen suupalan hän kääntyi mieheen päin. Tämä virnisti hänelle, nuolaisi huuliaan ja kysyi viattomasti: ”Haetaanko toiset?”

Kävellessään toisten jäätelöidensä kanssa puiston läpi etsimässä tyhjää penkkiä (mikä osoittautui visaiseksi tehtäväksi) he kuulivat yhtäkkiä juoksuaskeleita takaansa.
”Namjoon!” joku huusi, ja Jin ummisti silmänsä tunnistaessaan äänen. Namjoon kääntyi hieman ihmeissään katsomaan tulijaa, joten Jinilläkään ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pakottaa kasvoilleen normaali ilme ja kohdata henkilö, jonka oli toivonut jo kadonneen heidän elämästään.

Rosélla oli tismalleen samanlainen tekopyhä hymy kuin aina ennenkin, ja pari sekuntia Jin muisti elävästi sen illan, jona Namjoon oli heittänyt hänet ulos asunnostaan ollakseen Rosén kanssa. Hän räpytti silmiään työntääkseen muiston taka-alalle, mutta hänelle jäi ikävä olo. Katsoessaan naista, joka nyt seisoi heidän edessään, Jin huomasi Rosén myös aavistuksen muuttuneen: Silmämeikin määrä hipoi mauttomuuden rajoja, topin kaula-aukko oli alempana ja hameenhelma ylempänä kuin koskaan, ja hiukset oli värjätty hieman vaaleammiksi.