11. Suunnitelma

601 40 2
                                    

Nikon pov

Koitan tehdä matikan tehtäviä huoneeni lattialla. Ei tästä kyllä mitään tule, mutta pakko yrittää. Tekisi koko ajan mieli soittaa Joonakselle tai Joelille, jos he osaisivat auttaa, mutta äiti suutuspäissään poisti molempien numeron puhelimestani. En kyllä tiedä, olisiko heistä kummastakaan edes apua koulu tehtävissä.

Joonas laittaa joka päivä viestiä jossa kysyy syytä sille ryyppäykselleni. En uskalla vastata, sillä äiti tarkastaa puhelimeni joka ilta ja jos hän huomaisi minun viestitelleeni Joonakselle, hän suuttuisi entisestään.

Äiti on myös kysellyt siitä, kun onnistuin lipsauttamaan, että minua kiusataan. En ole kuitenkaan puhunut hänelle mitään, vaikka se pelastaisi Joonaksen ja Ollin syyllisyyden äidin silmissä. En silti halua hänen tietävän, koska ne kiusaajathan ovat ennenkin uhkailleet minua kertomisesta.

Yläasteella olin vielä edes jotenkin opettajien turvassa, mutta nyt kukaan paitsi minä, Joonas ja Joel ei tiedä siitä mitään. Kiusaajani voisivat käydä päälleni heti kuultuaan minun kannelleen heistä. Missä vaan milloin vaan, kunhan ei ole aikuisia paikalla.

Peruskoulussa kaikki oli niin paljon helpommin.

Äh, nyt näistä tehtävistä ei ainakaan tule mitään. Miksi äiti ei voi ymmärtää, että jään aivan jälkeen jollen mene kouluun. Selvä, nyt sen päätin. Aion järjestää itseni kouluun huomenna salaa.

Suunnitelmani on, että laitan Joonakselle viestiä ja pyydän häntä auttamaan minua. Sitten jossain kymmenen tai yhdentoista aikaan, kun äiti yleensä haluaa tarkastaa puhelimeni, piilotan sen ja esitän nukahtaneeni. Tällöin äiti ei voi tarkastaa sitä.

Tässä on sitten pakko onnistua. Jos jään kiinni, äiti pitäisi Joonasta vain enemmän sellaisena pahiksena. Tottakai se näyttäisi hänelle siltä, että Joonas olisi yllyttänyt minut tälläiseen.

Nyt kuitenkin sitä viestiä Joonakselle. Kannattaa laittaa se ajoissa, jotta hän ehtii vastata. Toisaalta veikkaan, että hän on ihan kärppänä vastaamassa, hänhän on spämminyt minulle monta viestiä päivässä.

Minä: Pystysiks auttaa mua yhes jutussa?
Joonas: Niko jumalauta ooks kunnossa?! Miks et oo vastannu?! 😨
Minä: Joo selitän heti ku nähään mut pystyks siis auttaa mua?
Joonas: Voin mut missä?
Minä: Mä aion mennä huomenna salaa kouluu
Joonas: Häh miten karkaamal ikkunasta vai 😅
Minä: No basically joo 😅 mut se miten sun pitäs auttaa on se et jos voin tulla sun luo joskus seiskan jälkee?
Joonas: Joo voit mun vanhemmat lähtee tosi aikasin töihin
Minä: Okei kiitos ❤️
Joonas: Ei mitää ❤️

Hienoa eli suunnitelmani saattaa oikeasti onnistua. Pitää vaan yrittää olla kusematta sitä itse pako hetkeä niin kaikki menee hyvin. Enkä ole ajatellut sitä, että mitä sitten kun tulen koulusta? Ehkä voin mennä silloinkin Joonakselle tai jollekin muulle jätkistä.

Illalla

Aika vierähti ja nyt kello on yksitoista. Äiti alkaa varmaan kohta mennä nukkumaan, eli ennen sitä hän tulee tarkastamaan puhelimeni. Täytyy siis piilottaa se.

Oh fuck äiti on tulossa, kuulen hänen askeleet. Laitan äkkiä puhelimeni peiton alle ja käyn makaamaan sänkyyn silmät kiinni. Kuulen, kun ovi avautuu. Hermostuttaa. Toivon vain, ettei silmäni ala liikkumaan luomien alla liikaa.

Huomaan, että äiti sammuttaa valot huoneestani ja lähtee sitten sulkien oven perässään. Huh, selvisin. Ehkä voisin alkaa oikeasti jo nukkumaan. Jaksan sitten herätä tarpeeksi aikaisin.

Minun täytyy siis lähteä jo ennen seitsemää, jolloin vanhempani heräävät. Reppu on pakattu ja aamupalaa voin varmaan syödä Joonaksella. Jännittää kyllä, että onnistuuko tämä. Haluan silti yrittää. Saatan pelastaa koko koulun käyntini tällä.

Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)Where stories live. Discover now