Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

72. "Lupaan järkkää itteni sulle"

Olemme Nikon kanssa viettäneet jo noin puoli tuntia yläkerran huoneessa vain halaillen ja pussaillen. Toivottavasti meidän kummankaan kaverit eivät lähde etsiskelemään meitä. He nimittäin saattaisivat hyvinkin löytää meidät, ja silloin jäisimme kiinni.

Huumaannun siitä tunteesta, kun Nikon pehmeät huulet liikkuvat omillani. Ne ovat kuin luotu siihen. En tiedä onko se alkoholin tekosia vai tunnenko näin oikeasti, mutta tällä hetkellä tuntuu, etten saisi Nikon huulista koskaan tarpeekseni.

"Niko Vilhelm Moilaneeen!", kuuluu jostakin alakerran suunnilta. Irtaudumme toisistamme ja katsahdamme toisiamme. "Eiks toi oo-" "Essi", Niko keskeyttää minut sanomalla juuri sen, mitä olinkin aikeissa sanoa.

Niko huokaisee ja painaa päänsä alas. "Mä niin haluisin olla vaan sun kaa, mut mun on ehkä pakko mennä", hän harmittelee. Asetan käteni hänen poskille ja nostan hänen katseen takaisin itseeni. "Mee vaa. Pitäähän munki käydä välil näyttäytymäs jätkille ettei ne ihmettele mis oon", sanon melko hiljaisella äänellä.

Niko hymyilee hieman. "Lupaan järkkää itteni sulle viel uudestaan tän illan aikana", hän lupaa. Minäkin hymyilen. "Hyvä poika", sanon virnistäen. Niko naurahtaa. Hän antaa minulle vielä yhden, pitkän suudelman huulille ja häipyy sitten huoneesta ja alakertaan.

Odotan hetkisen, ja menen sitten perässä. Alan kartoittaa katseellani kaikkea ympärilläni tapahtuvaa ja etsiä jotakuta jätkistä. Sitten kuulen kahden tutun ihmisen äänen keskustelevan.

"Allu mennään jooko sohvalle" "Ei ku mä haluun olla tässä" "Mut en mä jaksa seistä" "No nyt sun vaan pitää"

Etsin olinpaikastaan väittelevää kaksikkoa katseellani, ja huomatessani heidät menen heidän luo.

"Mitä te täällä kinaatte?", kysyn. "Mä en jaksa seistä mut Aleksi ei suostu mennä sohvalle istuu", Joel valittaa. "No miks sä et voi mennä sohvalle ja Aleksi jää tähän?", ihmettelen. "Joel lupas et se ei poista sen kättä tästä ennen ku ollaan kotona", Aleksi kertoo ylpeänä ja osoittaa Joelin kättä, joka on kiertynyt Aleksin lantion ympäri.

"Nii siis Alluu alko hirvittää ku tääl on pelkkiä lukiolaisia ni mun täytyy suojella sitä", Joel selventää. "Ei mua hirvitä", Aleksi inttää. "No eipä. Nytkään et ees uskalla mennä tonne sohvalle muiden sekaan", Joel väittää vastaan. "Ei vaan mä haluun vaan olla tässä, ymmärrä", Aleksi inttää.

Joel pyöräyttää silmiään. "Mitäs sit jos tää sun henkivartija ei jaksa olla täs sun kaa?", hän tiedustelee. "Auttaisko tää jaksamaan?", Aleksi kysyy ja kurottautuu suutelemaan Joelia. Pian nuo kaksi ovatkin jo syventyneet ihan omiin maailmoihinsa.

Annan heidän nauttia toisistaan rauhassa, ja siirryn keskittymään taas muuhun maailmaan. Huomaan, että Niko on taas laitettu räppäämään jonkin biisin mukana keskelle olohuonetta. Päätän vain katsella häntä, kun en muutakaan tekemistä keksi.

Pian huomaan Ollin pujottautuvan ihmisten läpi viereeni. Hän tökkää olkaani, jolloin käännän kysyvän katseeni häneen.

"Anteeks ku mainitsen, mut onks Niko aina räpänny noin hyvin?", hän kysyy. "On se", vastaan. "Mikset sanonu aiemmin?", Olli jatkaa kyselemistä. Pistän käteni puuskaan ja käännyn kokonaan Ollia päin. Paras nyt vain esittää, että tuohtuisin, kun joku puhuu Nikosta. En saa vaikuttaa liian rennolta asian suhteen.

"Miks se ois ollu mun tehtävä kertoo teille mitä teijän ystävä osaa tehä?", tivaan. "No ei ollukkaan, sori", Olli sanoo. Hän on hetken hiljaa. "Mut pahastuisiks sä ihan kauheesti jos mä pyytäsin Nikoo hengaa mun kans joku päivä?", hän kysyy sitten.

"En. Tee mitä haluut", tokaisen. Olli nyökkää ja hymyilee minulle hieman. Hymyilen takaisin, vaikka minun pitikin esittää vihaista. Ehkä hän ei takertuisi asiaan niin pahasti.

Nähtävästi Olli bongasi Sinin, sillä hän taputtaa päätäni ja singahtaa sitten ohitseni jonnekin keittiön syövereihin. Voi sittenkin olla, että hän uskaltautuu puhumaan Sinille.

Tajuan olevani taas yksikseni. Noh, ei se mitään. Ainoa miinus on vain se, että Nikokin on kadonnut näkökentästäni. Ilmeisesti hänen shownsa loppui. Minneköhän mahtoivat Antti ja Essi hänet pakottaa. En ehkä edes halua tietää.

"Niko vedä tää!", kuuluu jostakin läheltä. Tunnistan jo äänen kuuluvan Essille. Metsästän äänen lähdettä katseellani, kunnes löydän sen. Siellä on koko tämä räppipoppoo pienen pöydän ympärillä. Essi pitää kädessään shottia ja ojentaa sitä parhaillaan Nikolle. Tämä tarttuu pikkuruiseen lasiin ja kulauttaa nesteen alas kurkustaan. Sitten hän rojahtaa pöydän päälle muiden nauraessa.

"Vittuako nauratte siinä", hän sammaltaa nostaessaan päänsä pöydän pinnasta. Hän kylläkin näyttää yhtä huvittuneelta kuin muutkin. Taitavat kaikki olla aika todella juovuksissa.

Nikon katse alkaa kiertää ympärillä olevissa ihmisissä, kunnes se pysähtyy minuun. "Siinähän sä oot!", tuo hihkaisee ja syöksyy luokseni. Voi ei.

"Mä rakastan sua Joonas", hän tokaisee ja painautuu huulilleni nojaten minuun vähintään puolipainollaan. En tajua tehdä muutakaan, kuin ottaa suudelman vastaan. Omatkin ajatukseni alkavat olla sen verran epäselvät.

_____
Sanoja: 705

Tämmönen kiva iltasatu tähän euroviisujen keskelle olkaa hyvä