Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

23. "Ei välitetä noista"

Joonaksen pov

Odottelen koulun pihalla. En edes kunnolla tiedä ketä. Tavallaan Nikoa, mutta en ole ihan varma, että onko hän tulossa. Hän kyllä sanoi heiltä lähtiessäni, että nähdään koulussa. Sen perusteella hän siis olisi tulossa. En toisaalta tiedä sitäkään, että monelta hänellä alkaa tänään.

Jos Niko ei nyt olisi tulossa, niin sitten odotan varmaankin Joelia. Hänellä alkaa tänään samaan aikaan kuin minulla. Hän saattaa toki olla nukkunut pommiin. Se ei olisi Joelin kohdalla yllättävää.

Pian näen Nikon saapuvan koulun pihaan puhelintaan räpläten. Mahtaako edes huomata minua. Ainakin hän kävelee suuntaani, mutta minä kyllä seison keskellä koulun pihaa, joten en sitten tiedä.

Katson Nikon kävelyä huvittuneena, sillä hän meinaa liukastua pariin otteeseen. Jos et nyt kaatuisi. Täällä on nimittäin todella liukasta. Eiliset lumet ehtivät jo sulaa, mutta sitten yöllä taas pakasti, joten sulaneet lumet jäätyivät. Siksi maa on siis nyt aivan jään peitossa.

Niko kävelee luokseni. Juuri edessäni on kohta, jota ei ole hiekotettu ollenkaan. Jos Niko nyt tuohon astuisi huonossa kulmassa ja liukastuisi, hän saattaisi hyvässä lykyssä kaataa minutkin. Siinähän sitä sitten oltaisiin. Keskellä koulun pihaa päällekkäin. Ja vielä varmasti aika kivuissa.

"Varo tos on tosi liukasta", ehdin juuri varoittaa, kun tuo pannupää astuu liukkaaseen kohtaan ja horjahtaa minua päin. Otan hänet kuitenkin kiinni, joten kukaan ei kaatunut. Hän katsoo minua hieman säikähtäneenä. Katson takaisin ainoastaan huvittuneena.

"Nii että mitä sanoit?", hän kysyy naurahtaen. Naurahdan itsekin ja autan hänet takaisin kunnolla seisomaan. "Sori tosta. Mä taisin olla aika ajatuksissa", hän pahoittelee korjaten pipoaan paremmin päähänsä.

"Mikäs siellä päässä pyörii?", kysyn virnistäen. Niko hymähtää hieman ja kääntää katseensa maahan. Näen hänen punastuvan. Hän taitaa hävetä sitä mitä tuntee minua kohtaan. Vaikka ei hänen todellakaan tarvitsisi.

"Niko", sanon, jolloin hän nostaa päänsä takaisin ylös. Tartun häntä hellästi leuasta ja painan huuleni hänen huulia vasten. Tämä tuli mieleeni jostain aivan puun takaa. Taidan alkaa näköjään tosissani lämmetä tuolle brunetelle pojalle, jota tälläkin hetkellä suutelen lempeästi.

Tajusin kyllä heti sen päivän jälkeen kun tapasin Nikon, että kiinnyin häneen nopeaa. Halusin suojella häntä kiusaajilta ja pitää hänestä huolta, kun asiat näyttivät olevan hänellä vähän huonosti. Välitin hänestä saman tien todella paljon ja pidin minulle tärkeänä ihmisenä jo ensinäkemästä.

Nyt sitten, kun hän itse tunnusti olevansa ihastunut minuun, tajuan omatkin tunteeni selkeämmin. Huomasin jo aiemmin, että jotain erityistä minä häntä kohtaan tunnen, mutta kun toinen sen sanoo ääneen, tajuan sen itsekin, että mitä se erityinen onkaan. Ja se on, hyvät naiset ja herrat, se on rakkautta.

Erkanimme suudelmasta. Niko katsoo minua hiukan hämmentyneenä. Hymähdän hänelle ja silitän hänen poskea. Ehdimme katsella toisiamme siinä ehkä muutaman sekunnin, kunnes kuulemme naureskelua takaatamme. Kuka kehtasikin pilata hetkemme?

Katsomme taakse ja näemme siellä jotakin poikia. Itse en tunnista heitä, mutta Nikon ilmeestä päätellen hän tunnistaa. Hän alkaa liikehtiä hermostuneesti. Ei ole vaikea arvata ketä nuo meille nauravat pojat ovat. Nikon kiusaajathan ne tietenkin.

"Ei välitetä noista", sanon hiljaa Nikolle ja käännän hänet pois päin kiusaajistaan. Lähdemme kävelemään kohti koulun ovia, sillä tunnit muutenkin alkaisivat ihan juuri.

Saavumme koulun portaita pitkin kakkoskerrokseen, jossa minun pitäisi lähteä käytävälle ja Nikon mennä vielä kerroksia ylöspäin. Siispä tässä kohtaa meidän tulisi sanoa heipat.

"Nähään tunnin jälkee", sanon ja silitän Nikon olkapäätä. "Joo. Heippa", hän sanoo hymyillen. Hän lähtee kohti seuraavaa kerrosta minun kävellessäni seuraavan tuntini luokan eteen. Musiikkia. Se passaa hyvin. Ei ainakaan latista tätä fiilistä, mikä sisälläni juuri nyt on.

Ehdin tässä odotellessani jo vaipua ajatusten syövereihin, mutta havahdun, kun huomaan Joelin kävelevän ohitseni. Moikkaan häntä ja hän moikkaa takaisin. Oli varmaankin menossa omaan luokkaansa.

_____
Sanoja: 570

💕