Tunsin jonkun tökkivän inhottavasti kylkeäni. Aukaisin silmäni hitaasti ja huomasin makaavani, omassa punkassani. Käännyin ympäri ja yhtäkkiä huomasin tuijottavani väsyneen oloista Michaelia silmiin. Rykäisin ääneen ja hieroin muutaman kerran silmiäni. Hän näytti todella sairaalta.
"Mulla on aivan saatanan huono olo" Hän voihkaisi ja sai minut nyökkäämään. Nousin nopeasti seisomaan, mutta sanotaanko näin että tein sen turhan nopeasti. Minua alkoi pyörryttää ja jouduin istumaan punkkani laidalle. En tiennyt paljonko kello oli, mutta sen tiesin että ei se paljon ollut. Pitelin päätäni ja yritin kerätä itseni, Michaelin takia. Vähän ajan kuluttua nostin katseeni ylös ja sanoin: "Kaikki hyvin"
Michael nyökkäsi ja lähti kävelemään edelläni bussin perälle. Luke ja Michael olivat halunneet nukkua sohvalla, koska muuten he olisivat joutuneet nukkumaan yläpunkissaan. Heidän oli tavallaan helpompi nukkua sohvalla, vaikka se ei ollutkaan kovin mukavaa. Kun astuin sisään 'huoneeseen', kiinnitin heti huomioni Lukeen, joka oli yhä valveilla. Televisio oli auki, ja pöydällä oli monta sipsi- ja karkkipussia. Koko lattia oli täynnä nenäliinoja ja vaatteita. Arvatkaa kenen pitäisi siivota? Michael istui Luken viereen sohvalle ja he molemmat alkoivat tuijottaa minua. Laitoin käteni puuskaan ja tuijotin heitä takaisin.
"Sun kannattaisi varmaan pukea lisää vaatetta päälle" Luke sanoi ja hymyili hiukan. Minulla oli päälläni iso t-paita- Olin aika varma, että se oli Ashtonin. Eivät he ennen olleet valittaneet. Näytin Lukelle keskisormea ja istuin Michaelin viereen. Hän laittoi makaamaan sohvalle, todella huonovointisen näköisenä. Kun taas Luke, näytti paljon paremmalta.
"Haluatko sä juoda jotakin?" Kysyin Michaelilta ja hän kohautti harteitaan. Minua ärsytti koska olin väsynyt, mutta hän oli kipeä, eikä hän voinut sille mitään. Otin vadin lattialta ja kävin täyttämässä sen kylmällä vedellä, taas kerran. Kastoin pyyhkeen vedessä ja jälleen kerran laitoin sen hänen otsalleen. Tiesin, että hän piti siitä joten miksi ei.
"Mä keitän sulle teetä" Haukottelin ja otin puhelimeni pöydältä. Kello oli puoli viisi ja tiesin, että me olisimme perillä noin kahdeksan maissa. Ei ollut enään mitään järkeä laittaa nukkumaan. Olin kuitenkin ihan poikki. Olin nukkunut 3 tuntia, jos sitäkään. Hiivin hiljaa 'keittiön' puolelle ja laitoin vedenkeittimeen vettä. Laitoin sen päälle ja istuin hetkeksi pöydän ääreen. Painoin pääni pöytää vasten ja yritin herätellä itseäni. Olin ihan puhki. Aloin kuulla askelia, joten nostin päätäni. Luke seisoi minua vastapäätä, kädet puuskassa. Hän vaikutti vihaiselta ja surulliselta. Kohotin hänelle kulmiani ja odotin hänen sanovan jotakin.
"Sä et taaskaan huomioinut mua" Hän sanoi todella vittumaisella äänensävyllä. Tein kaikkeni, jotten olisi noussut sohvalta ja lyönyt häntä. Olin ihan puhki ja väsynyt. En pystynyt edes ajattelemaan kunnolla.
"Luke älä jaksa" Huokaisin ja aloin hieroa ohimoitani. Katsoin häntä hetken, tarkkaillen. Hänellä oli yllään collegehousut ja huppari. Hänen hiuksensa eivät todellakaan olleet pystyssä, mutta hän näytti tuttuun tapaan suloiselta. Hän näytti aina hyvältä.
"Mun mielestä tuo on epäreilua" Hän huomautti ja katsoi minua ärsyyntyneenä. Nousin seisomaan niin nopeasti, että kolautin kylkeni pöydän kulmaan. Olisin halunnut huutaa kivusta, mutta Calum ja Ashton nukkuivat. Peitin suuni kädelläni ja astuin lähemmäs Lukea.
"Mä olen ihan poikki!" Sähisin hänelle ja olin varma, että alkaisin itkeä. Ja niin minä teinkin. Kyyneleet vain alkoivat valumaan pitkin poskiani, ennen kuin ehdin estää niiden tuloa. Yritin pyyhkiä niitä pois, mutta en voinut lopettaa itkemistä. Kyyneleitä vain tuli ja tuli. Luke teki niin kuin parhaaksi näki. Hän painoi minut rintakehäänsä vasten ja halasi minua tiukkaan. Vaikka olinkin todella herkässä ja ärtyneessä tilassa, en voinut olla hänelle vihainen. Hän oli kipeä, eikä hän voinut ajatella samalla tavalla kuin silloin, kun hän oli terve.
