Aamu oli todella outo. Luke ei puhunut mitään, enkä kyllä minäkään. En tiennyt mitä sanoa. Olimme lähdössä aamupalalle muiden kanssa.
Luke käveli ulos vessasta, pelkkä pyyhe ympärillään. Istuin sängyllä ja katsoin häntä. Hän oli niiiiin komea..
"Mitä?" Hän kysyi ja laittoi kätensä puuskaan. Hymyilin hiukan ja pudistelin päätäni.
"Ei mitään" Vastasin ja nousin ylös. Kävelin matkalaukulleni ja otin sieltä farkut ja topin. Otin pois ylläni olevan Luken ylisuuren t-paidan ja vaihdoin sen tilalle topin. Kiskoin farkut jalkaani ja otin hiusharjan pieneltä pöydältä. Käännyin Lukeen päin samalla, kun harjasin hiuksiani. Hän katsoi minua, ehkä vähän hämillään.
"Mitä?" Kysyin nyt puolestani. Laitoin käteni puuskaan, matkien häntä. Hän oli katsellut, kun olin vaihtanut vaatteitani.
"Ei mitään" Hän vastasi. Hän oli hetken totisen näköinen, ennen kuin hän alkoi nauraa. Minä tein samoin. Me vain nauroimme, kunnes ovelta kuului koputus. Luke lopetti nauramisen ja katsoi minua vakavana.
"Luke?" Kuului naisen ääni, oven ulkopuolelta. Katsoin ensin ovea ja sitten Lukea. En voinut uskoa tätä..
"Pilailetko sä?" Kysyin kovaan ääneen ja otin muutaman askeleen lähemmäs häntä. Hän katsoi minua hämmentyneenä ja se sai minut vain vihaisemmaksi.
"Mitä sä tarkoitat?" Hän kysyi, ärsyttävällä äänensävyllä. Kävelin hänen luokseen ja tönäisin häntä hiukan. Minuun sattui ja todella paljon.
"Sä pyydät muita tyttöjä tänne?!" Huusin raivoissani ja katsoin tätä silmiin. Hän ei tainnut tajuta tilanteen vakavuutta.
"Char-"
"Mä luulin, että sä aioit yrittää!" Huusin ja työnsin hänet seinää vasten. En tiennyt miksi olin niin vihainen. En vain kestänyt sitä, että Luke kusetti minua taas. Hän oli luvannut yrittää..
"Mutta-"
"Susta on tullut todellinen kusipää. Julkisuus on muuttanut sut. Sä et ajattele toisia ihmisiä ollenkaan, etkä sä välitä niiden tunteista. Sä vaan nautit siitä, että melkein jokainen tyttö joka kävelee sua vastaan, haluaisi panna sua. Nyt sä jopa pyysit yhden sun panokaverin tänne, vaikka mä olen täällä" Huusin ja kuulin, kun joku koputti oveen uudestaan. Luke katsoi minua ärtyneenä ja vihaisena. Hän pukkasi minua kauemmaksi, samalla huokaisten.
"Se on mun äiti!" Hän sanoi kovaan ääneen. Suuni loksahti auki ja tunsin kasvojeni muuttuvan punaiseksi. Luke katsoi minua hetken, pudistellen päätään.
"Mutta kiitti kehuista" Hän lisäsi sarkastisesti ja käveli ovelle. Hän avasi oven ja hämmentyneen oloinen Liz käveli sisään, Andrew hänen perässään. Halusin vajota maan alle. He olivat ihan varmasti kuulleet kaiken..
"Hei Charlotte" Liz sanoi oudosti. Luke katsoi minua outona, ja sulki oven.
"Hei Mrs. Hemmings" Sanoin huokaisten. Halusin taas itkeä. Elämässäni tapahtui niin paljon asioita, etten edes pystynyt käsittelemään kaikkea. Olin koko ajan hermoromahduksen partaalla ja se johtui Lukesta. Miksi en vain voinut olla onnellinen, hänen kanssaan?
"Charlotte!" Andrew sanoi hymyillen ja käveli luokseni. Hän veti minut tiukkaan halaukseen, samalla nauraen. Halasin häntä takaisin ja vilkaisin Lukea apua pyytävästi. Olin aina tykännyt Luken isästä, mutta tilanne ei ollut oikea. Minun oli saatava raikasta ilmaa.
"Isä" Luke sanoi ja Andrew päästi irti minusta. Hymyilin hänelle hiukan ja katsoin taas Lukea.
"No miten teillä kahdella menee?" Liz kysyi ja istui sängylle. Katsoin häntä suu hiukan auki ja yritin sanoa jotakin: En keksinyt mitään. Liz oli aina ollut utelias ja se oli ärsyttävä piirre hänessä. Älkää ymmärtäkö väärin: Pidin hänestä, mutta hän oli ollut välillä minua kohtaan ilkeä.
"M-me uhm-" Aloin änkyttää. En osannut edes muodostaa lausetta. Luke katsoi minua, ja nyökkäsin hänelle. Tiesin, että hän halusi olla rehellinen vanhemmilleen.
"Jos me keskusteltaisiin tästä aamupalan ääressä?" Luke kysyi ja sai Andrewin ja Lizin ilmeet muuttumaan kysyviksi.
"Menkää te jo edeltä niin me tullaan perässä" Hän lisäsi ja aukaisi oven. Liz nousi hitaasti sängyltä, samalla katsoen minua. Andrew otti tätä kädestä kiinni ja veti hänet huoneesta ulos. Kun ovi pamahti kiinni, en voinut muuta kuin huokaista ja istua sängylle. Katsoin Lukea, joka katsoi minua takaisin.
"Mä en tiennyt-"
"Luuletko sä oikeasti, että mä olisin pyytänyt jonkun tytön tänne?" Hän kysyi surullisena ja loukkaantuneena. Kohautin harteitani ja aloin tuijottaa varpaitani. Kuulin Luken kävelevän lähemmäksi ja pian tunsinkin käden leuallani. Siirsin katseeni taas häneen, vaikka en olisi halunnut.
"Mä haluan sulta rehellisen vastauksen" Hän sanoi, kuuluvalla äänellä. Nielaisin aika kuuluvasti ja yritin miettiä mitä sanoisin. Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin kertoa hänelle totuus.
"Mä saatoin ajatella niin, ihan hetken ajan" Vastasin kuiskaamalla. Suljin silmäni ja yritin olla itkemättä. Itkin koko ajan ja se oli jo säälittävää. Tunsin Luken istuvan viereeni.
"Mähän sanoin sulle, että mä yritän antaa sulle anteeksi ja katsoa, että mihin tämä kaikki johtaa" Hän huokaisi ja pörrötti hiuksiaan.
"Char, mä olen muuttunut. Mä olen oppinut mun virheistä" Hän lisäsi ja silloin siirsin katseeni häneen. Tiesin mitä hän tarkoitti virheillään, joten minun oli helpompi ymmärtää. Katsoin tämän sinisiä silmiä ja jäin vain tuijottamaan niitä.
"Mä rakastan sua, joten mä olen valmis unohtamaan tämän. Mä rakastan sua niin paljon, että mä olen valmis antamaan sulle kaiken. Mä haluan antaa sulle kaiken. Mä olen valmis yrittämään, mutta sun on osoitettava mulle, että sä oikeasti rakastat mua ja haluat olla mun kanssa. Muuten tämä kaikki on ohi" Hän selitti ja nousi ylös. Hän seisoi hetken edessäni, ilmeettömänä. Yritin yhä käsitellä sitä kaikkea, mitä hän oli juuri äsken sanonut.
"Mä laitan mun hiukset ja sitten mennään. Sun vanhemmathan on jo täällä? Pyydä nekin mukaan. Mä haluan olla rehellinen varsinkin sun vanhemmille, joten meidän on kerrottava totuus. Mä haluan niiden tietävän, mitä meidän välillä on tapahtunut. Varsinkin sen takia, koska mä kerroin kaikille niille neljälle, että mä aion kosia sua" Hän sanoi ja katosi vessaan. Jostakin syystä, jäin tuijottamaan vessan ovea. Hänen sanansa kaikuivat päässäni.
Tiesin, että minun piti olla rehellinen, mutta miten kertoisin Luken vanhemmille kaiken? He tappaisivat minut, koska olin rikkonut heidän poikansa sydämen taas kerran. He eivät varmaan puhuisi minulle koskaan. Mutta, minun oli todellakin kerrottava heille kaikki. Ja myös minun vanhemmilleni!
Nousin ylös ja hain puhelimeni, laukustani. Laitoin nopeasti äidilleni viestiä ja pyysin häntä ja isääni, tulemaan kohta aulaan. Heitin puhelimeni sängylle ja kävelin peilin eteen. Otin meikkipussini käsiini ja laitoin vähän ripsiväriä ripsiini, tuomaan eloa kuolleisiin kasvoihini. Ne olivat väsyneet ja surulliset. Heitin meikkipussini sängylle ja katsoin taas itseäni peilistä. Otin kaulakoruni sormieni väliin ja katsoin sitä hetken, peilin kautta. Olin aina pitänyt siitä, enkä vain siksi että Luke oli ostanut sen. Se oli juuri minun tyyliseni. Koru oli myös merkityksellinen: Forever together.. Loving you forever.. Ja niin edelleen ja edelleen.
Näin peilin kautta, kun Luke tuli ulos vessasta. Hän oli saanut vaatteetkin päälleen. Hän katsoi minua ja näki, että pitelin korua käsissäni. Hän hymyili pienesti ja minä tein samoin.
"Mennäänkö?" Hän kysyi ja nyökkäsin. Otin puhelimeni ja lompakkoni käteeni ja olin valmis. Luke aukaisi minulle oven, mutta en hievahtanutkaan paikaltani. Hän käveli luokseni ja tarttui minua kädestä.
"Char, me kerrotaan yhdessä. Mä en aio syyttää sua mistään" Hän sanoi ja sai minut nyökkäämään. Hän veti minut ulos huoneesta, ja sulki oven kiinni perässämme.
"Yhdessä?" Hän kysyi ja hymyili hiukan. Hymyilin ja nyökkäsin hänelle taas.
"Yhdessä" vastasin ja tiukensin otettani. Tiesin, että hän yritti parhaansa. Olin onnellinen, että hän teki niin. En kuitenkaan saanut hänen sanomisiaan pois päästäni.
Hänen sanansa kuitenkin osoittivat sen, että suunnitelmani oli täydellinen..
