Väärä Numero ☓ L.W.T

025 | Lippu kotiin

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎
1024

Kaksi kuukautta oli hurahtanut niin nopeasti, että Sara ja Louis eivät olleet edes huomanneet ajan kulua. He olivat viettäneet koko kesän toistensa ja ystäviensä seurassa, tosin jonkin osan ajasta myös sängyssä peiton alla alasti.

Nyt Sara pakkasi laukkuaan hieman haikeana. Hänen lentonsa Helsinkiin lähtisi muutaman tunnin päästä ja Louis jäisi Lontooseen. Sara tunsi pienen kyyneleen valuvan alas pitkin hänen poskeaan.
Hän pyyhkäisi sen nopeasti pois ja pakkasi viimeisen parin shortseja matkalaukkuunsa.
Louis tuli huoneeseen yhtä haikeana ja käveli Saran luo pitäen häntä vyötäröltä käsin kiinni.

"Jos voisin pakottaa sinut jäämään, pakottaisin, mutta en voisi ikinä tehdä sitä sinulle..." Louis kuiskasi Saran korvaan ja tyttö tunsi kyyneleiden nousevan taas silmiinsä, mutta hän halusi silti esittää vahvaa ja onnellista Louisin edessä.

"Minun on pakko Louis...äiti ja isä haluavat nähdä minua ja minun työnikin on Suomessa. Mutta lupaathan tulla käymään heti, kun vain pääset?" Sara kysyi ylipirteästi ja tiesi satuttavansa Louisia, sillä kun hän esitti, ettei häntä edes kiinnostanut koko kotiinpaluu.

"Tietysti rakas...ja soitat heti, kun olet perillä, etkö niin? Tai muuten minä soitan sinulle tuhat kertaa, laitan sata viestiä ja lähetän poliisit perääsi", Louis naurahti kuivasti ja Sara hymyili.

"Lupaan...joko me mennään?" Sara kysyi, pidätellen itkuaan ja Louis nyökkäsi hitaasti.

————————————————————

Kun Sara sai taas raikasta happea keuhkoihinsa, tultuaan ulos lentokoneen tunkkaisesta ilmasta, hän hengähti ja katsoi Tuulia, joka mökötti. Hän olisi myös halunnut jäädä Harryn luo, olihan tuo kiharapää sentään hänen poikaystävänsä.

He hakivat laukkunsa ja Sara avasi samalla puhelimensa vain huomatakseen, että Louis oli laittanut ainakin yli kaksikymmentä viestiä ja soittanut kolmesti. Sara soitti Louisille takaisin kyyneleet poskillaan. He olivat olleet erossa vasta pari tuntia ja ikävä tuntui jo luissakin asti.

"Moi! Miksi et vastannut?! Onko kaikki kunnossa? Menikö lentonne hyvin?!" Puhelimesta kuului Louisin hätääntynyt ääni ja Sara vain hymyili itsekseen.

"Moi rakas, kaikki meni hyvin. Olemme juuri Tuulin kanssa menossa takaisin talollemme ja sitten ehkä vanhempieni luo kahville."

Sara kuuli hiljaista puhetta taustalta ja tunnisti sen Harryn ja Liamin ääniksi.

"Onko Liam ja Harry siellä?" Sara kysyi ja katsahti vieressään olevaa Tuulia, joka murahti kädet ristissä.

"Joo, he tulivat piristämään minua ja Harrya itse asiassa...mutta hei, pidä sinä hauskaa ja muista, että ilmoitan heti, kun pääsen tulemaan sinne. Olet rakas!" Louis sanoi.

"Sinä myös! Ja tietysti tulet heti, kun voit!" Sara vastasi iloisesti ja sulki sitten puhelun.

Tästä tulisi vaikeaa, hän ajatteli itsekseen, vetäessään samalla niin matkalaukkuaan kuin mököttävää Tuulia pois lentokentältä.

————————————————————

Harry vain pyöritteli kahvikuppiaan, Liamin vain katsoessa vuoron perään nyrpeää Louisia ja masentunutta Harrya.

"Tiedän, että se erossa olo on raskasta, mutta pääsette kohta jo näkemään heitä uudelleen, ehkä jo kahden viikon kuluttua!" Liam yritti piristää ystäviään, saaden vain ilkeän vastauksen Harrylta.