Väärä Numero ☓ L.W.T

037 | Tivolissa

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎

1014

Sara tunsi nauravan Louisin käden pitävän häntä pystyssä, sillä mitä hän näki oli uskomatonta. Sara katsoi kaupungissa juuri sattumoisin kiertävää tivolia, joka hohti pimeydessä eri väristen ja välkkyvien valojen ansiosta. Portti oli auki, jolloin Louis juoksi nauraen kohti portteja, Saraa mukanaan vetäen.

"L-Louis! Sinä–" Sara yritti sanoa henki salpaantuneena ja peitti suunsa käsillään.

"Olen varannut tämän meille koko illaksi! Jouduin ehkä hieman uhraamaan pennosia saadakseni tämän meille vuokralle, mutta..." Louis selitti ja painoi suukon prinsessaansa päälaelle. Sara hymyili ja käveli Louisin kanssa käsi kädessä ympäri kirkkaiden valojen täyttämää tivolia.

"Louis, minä...en voi uskoa tätä todeksi! Kukaan ei ole ikinä tehnyt mitään näin ihanaa vuokseni!" Sara nauroi ja halasi Louisia tiukasti. Poika halasi tyttöä takaisin yhä tiukasti.

"Ole hyvä, ja hyvää puolivuotispäivää, kulta!" Louis hymyili ja Sara veti pojan pitkään suudelmaan. Sara seisoi varpaillaan ja Louis piteli häntä vyötäröltä käsin kiinni.

"Louis, minä rakastan sinua...enemmän kuin mitää muuta tässä maailmassa. Se saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta niin sen vaan on!" Sara huusi hymyillen, ja Louis tunsi sydämensä täyttävän lämmöllä ja rakkaudella.

"Minäkin rakastan sinua! Nyt pidetään hauskaa!" Louis huusi lempeästi, ja Sara veti hänet ensimmäiseksi kohti törmäilyautoja.

"Mmm...Louis miten nämä laitteet saadaan päälle?" Sara kysyi nauraen, kun kapusi punaisen törmäilyauton kyytiin ja laittoi turvavyön päälleen.

"Nyt saat nähdä ihmeen", Louis sanoi virnistäen ja istui sinisen auton sisään heittäen turvavyön päälleen.

Sara yllättyi, kun yhtäkkiä hänen autonsa lähti liikkeelle. Hän melkein törmäsi sillä toiseen ajamattomaan autoon. Louis nauroi ja lähti ajamaan kohti Saraa.

"LOUIS! Miten tämä on edes mahdollista!?" Sara nauroi samalla, kun itse ajoi ja törmäsi suoraan Louisin auton kylkeen. Louis peruutti autonsa ja törmäsi Saraan nauraen takaapäin.

"Salaisuuksia, beibi!" Louis virnisti, ja Sara hymähti olevinaan loukkaantuneena jahdaten sitten Louisia autollaan. 

Kun he vihdoin saivat tarpeekseen törmäilystä, he lähtivät pois autojen luota. Nyt Sara vain nauroi Louisin reppuselässä, kun he matkasivat kohti vuoristorataa.

"Vaununne, neiti!" Louis hymyili ja laski Saran ensimmäiseen vaunuun istuen itse viereen.

"Voi kiitos, herra Tomlinson!" Sara sanoi hymyillen ja laittoi turvapitimet päälleen.

"Mitä vain minun prinsessalleni!" Louis nauroi ja suuteli kikattavan tytön poskea, kun laite lähti liikkeelle. Louis veti äkkiä turvapitimen päälleen.

He molemmat nauroivat kuin hullut, kädet taivasta kurkottaen, kun vuoristorata veti hulluja kurveja kovaa vauhtia. He molemmat olivat hurjapäitä ja rakastivat vauhtia, joten molemmat vain nauroivat kyyneleet silmissä. Saralla ei ollut ollut niin hauskaa koko elämänsä aikana kuin juuri nyt Lousin kanssa vesipyssyillä toisiaan ampuen, vaarallisille laitteille nauraen ja popcorneja toistensa suuhun heitellen. Sara ei ikinä halunnut tämän huuman loppuvan.