Väärä Numero ☓ L.W.T

030 | Äiti kello kahdessatoista

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎
1865

Sara raotti silmiään, kun muutamat auringonvalosäteet pilkistivät sisälle huoneeseen sälekaihtimien välistä. Sara nousi hitaasti ylös ja tunsi välittömästi kamalan päänsäryn jyskyttävän hänen päätään, tytön painaessa käden otsalleen. Louis heräsi melkein heti hänen jälkeensä ja nousi sängylle istumaan katsoen hyvin väsynyttä Saraa.

"Huomenta kulta...onko vähän darrainen olo?" Louis naurahti ja Sara yritti lyödä häntä pehmeällä tyynyllä, mutta Louis väisti sen.

"Huomenta sinullekin, herra Mukahauska", Sara kikatti ja sulki silmänsä jylläävän päänsäryn takia. Louis vain nousi ylös sängystä nauraen mustissa Calvin Klein -boksereissaan.

"Mihin sinä menet?" Sara kysyi heikosti.

"Haen sinulle särkylääkettä ja vesilasin. Odota vain sinä sängyssä", Louis hymähti ja lähti kävelemään kohti talon kylpyhuonetta.

Päästyään sinne hän avasi kaapin, jossa kaikki lääkkeet olivat, ja otti Burana-paketista yhden kahdeksansataisen pillerin. Hän otti vielä keittiöstä mukaansa lasillisen vettä ja matkasi sitten hymy huulillaan Saran huoneeseen, jossa hänen tyttönsä oli peittänyt päänsä peitolla. Louis asetti vesilasin pöydälle, samoin lääkkeen ja vetäisi hellästi peiton pois Saran kasvoilta. Hän yritti vetää sitä takaisin kasvojensa peitoksi päästäkseen karkuun valtaisalta päänsäryltään.

"Ota vaan nyt tämä lääke, niin voit sitten nukkua...vai mitä, Pessimisti Porkkana?" Louis kysyi kuin lapselta, jolle piti antaa karkkia pelottavan lääkärikäynnin jälkeen.

"Kiitos, Lewis", Sara kikatti ja otti lääkkeen veden kera. Louis vain tuhahti nimelle Lewis.
Sara nukahti melkein heti sen jälkeen ja Louisin ilme vain pehmeni. Hän kumartui alemmas ja painoi suukon Saran otsalle.

Miten hän voisi olla vihainen tytölleen? Louis ajatteli itsekseen hymyillen.

————————————————————

"Louis...minä varoitan sinua, jos suustasi tulee ulos yksikin huono vitsi, niin tapan sinut!" Tuuli varoitti kävellen kahvikuppi kädessään keittiönpöytään istumaan, ja Louis vain pyöräytti silmiään.

"Sinullakin on näköjään pientä darraa meneillään..." Louis totesi ja hörppäsi kahviaan.

"Sherlock! Missä Sara on?" Tuuli kysyi yllättävän kovaan ääneen.

"Nukkuu, joten ole kiltti, äläkä huuda!" Louis tiuskaisi, ja Tuuli hiljeni.

"Anteeksi...minäkin taidan olla vähän kärttyinen, nimittäin minunkin päähäni vähän särkee", Louis vastasi hiljaisesti ja katsoi Tuulin sinisiä silmiä.

"Ei se mitään, kyllä minä huusinkin aika kovaa..." Tuuli huokaisi ja joi kahvikuppinsa tyhjäksi yhdellä hörpyllä.

"Mutta nyt minä kyllä menen nukkumaan. Haluan nukkua tämän pääsäryn ylitse", Tuuli naurahti ja Louis vain hymyili hänelle. Juuri, kun Tuuli oli melkein huoneensa ovella, tyttö kääntyi katsomaan Louisia kulmakarva koholla.

"Muuten, etkös sinä juokin teetä...etkä kahvia? Tai siis...minä kun aina luulin, että sinä tykkäät teestä", Tuuli selitti silmät hiukan kaukaisina.

"Niin tykkäänkin, mutta Eleanorin jälkeen olen ruvennut juomaan kahvia enemmän..." Louis vastasi hieman ärtyneenä, vaikka tiesi, ettei Tuuli tarkoittanut mitää pahaa kysymyksellään.

"Aaa...okei..." Tuuli vastasi hieman loukkaantuneena, mutta jatkoi siitä huolimatta hiljaisra matkaansa makuuhuoneeseensa.