Soturikissat: Keskiyön tarina [DROPPED]

luku 14

Keskitassu heräsi. Hän muisti eillisen ketun ja Viljaturkin joka oli kiikutettu parantajan pesälle. Hän meni ulos ja näki ankean pilvisen taivaan hän menisi tänään Tulikynnen ja Tuulitassun kanssa saalistamaan. Se pitäisi tehdä pian jos he aikoivat ehtiä leiriin ennen sadetta. Keskitassu oli kokenut monet sateet eikä niin välittänyt kosteudesta.

Kun Tulikynsi tuli oppilaat lähtivät hänen peräänsä. He olivat leirin sisäänkäynniltä vähän eteenpäin ja he pysähtyivät. "Noniin mikä on paras pikka saalistaa nyt?" Tulikynsi kysyi. "Kiviklaanin rajan läheisytdessä." Tuulitassu vastasi ripeästi. "Oike..." Tulikynsi jätti sanansa kesken kun Keskitassu puhui. "Minusta ei koska kalat tulevat mielellään esiin sateella joten 'joki' on parempi vaihtoehto." "Itse as..." Tulikynsi keskeytti taas kun puskasta kuului ääni.

"Oikein joella on parempi saalistaa tällä kelillä." Virtaturkki sanoi kun oli tullut esiin puskasta. Kiviturkki tuli myös ja näytti kuin hän olisi ollut vastikään kiviklaanin rajalla vaikka he eivät olleet tulleet sieltäpäinkään. Keskitassu näki että hänen kyntensä oli lohjennut ja hän ontui hiukan ja päälle päätteeksi anturasta tuli verta. "Mitä Kiviturkille on kynyt?" Tuulitassu kysyi. "Ei aavistustakaan, etsin häntä puuklaanin rajalta ja sieltä hän löytyikin joen toiselta puolelta."

Kiviturkki katsoi Keskitassua happamana. Keskitassua mietitytti
Mitä tämän päässä mahtoi pyöriä. "Ai no kuitenkin me tästä lähdemme joelle." Tulikynsi sanoi. "Ei se mitään, kaikki erehtyvät joskus, no mutta hyvää loppupäivää." Hän sanoi ja lähti kiviturkin kanssa ja kiviturkki katsoi yhä Keskitassua happamena. Keskitassu katsoi takaisin utelijaana.

Kun he olivat lähteneet Keskitassu käveli Tuulitassun vieressä. "Sinä tiedät paljon." Hän sanoi yhtäkkiä. "Ai, no erakkona oppii paljon." Keskitassu sanoi hämmentyneenä. "Mitä kaikkea sinulla oli kun olit erakko?" Tuulitassu kysyi. "No vähemmän kuin nyt, minulla oli vain kaverini Kataja." Keskitassu sanoi. "Kuka on kataja?" Tuulitassu kysyi. "Hän on kotikissa, iso paksuturkkinen kolli." Keskitassu vastasi. "Ai, hänet olisi kiva tavata, minkä ikäinen hän on?" Tuulitassu kysyi. "Saman ikäinen kuin minä sunnilleen, ehkä vähän vanhempi."

"Haluaisitko joskus käydä siellä?" Keskitassu kuiskasi. "Se olisi mahtavaa." Tuulitassu kuiskasi takaisin. "Okei, milloin olisi hyvä?" Keskitassu kysyi. "Kävisikö huomenna meillä on vapaata kuulin sivusta." Tuulitassu kuiskasi. "No?" Kuului yhtäkkiä Tulikynnen ääni. Oppilaat hätkähtivät he olivat joelka jo. Ja Tulikynsi katseli heitä. "Ai, anteeksi emme kuunelleet, toistaisitko vielä?" Tuulitassu kysyi. "Miten kannatta saalistaa joella?" Tulikynsi toisti. "Asettua arinkoa vastaan niin ettei varjo heijastu veteen." Tuulitassu vastasi. "Hyvä, mutta nyt sitä ei kaivata kun aurinko ei näy." Tulikynsi sanoi. He asettuivat veden ääreen ja alkoivet kalastaa.

He lähtivät kun alkoi tihkua. He kantoivat jokainen kahtaa kalaa eikä sekään auttanut että kalat olivat liukkaita. Tuulitassulta lipsahti kalamaahan jo kolmannen kerran. "Miksi aina kalat tippuvat minulta?" Tuulitassu sanoi ärsyyntyneenä ja nosti kalan taas. Keskitassu ei välittänyt hän mietti huomista. Hänen ja Tuulitassun pitäisi hiipiä pois joko huomaamattomasti tai keksiä jokin tekosyy lähteä. Heidän piti myös ylittää puuklaanin reviiri joka ei sekään olisi helppoa.

Kun he olivat leirin suulla alkoi sataa Tulikynsi ja Tuulitassu syksyivät sisään mutta Keskitassu meni rauhallisesti. Kun hän oli vienyt kalat hän meni ulos kiersi leirin vasemmalla olevan puun luo. Keskitassu kiipesi ylös ja asettui oksalle joka meni leirin reunan yli. Keskitassu meni pötkölleen oksalle mutta ei niin pitkälle että voisi tippua.

Hän katseli alas leiriin ja näki kun kaikki juoksivat tai hölkkäsivät pesiinsä. Kun yö alkoi tulla Keskitassu riisti katseensa leiristä jossa ei näkynyt minkään laista elämää. Keskitassu katsoi taivaanrantaan jonne aurinko laski. Ja muisti kinka oli kiivennyt aina kaksijalkalassa katolle ja katsoi auringon laskua. Kun aurinko oli laskenut Keskitassu huomasi olevansa ihan läpimärkä.

Hän putsasi päänsä ja katsoi sitten taivalle se oli pilvetön se oli omituista koska äsken oli satanut kaatamalla. Mutta pilvet ajelehtivat jo kaukana tuulen mukana. Keskitassu hyppäsi alas ja lähti kohti kelopuuta. Hän ajatteli kiivetä ylös ja katsella kuuta ja tähtiä.

Kun hän pääsi kelopuulle hän näki siellä jotkut. He puhuivat yhdessä jostain. Keskitassu hiipi lähemmäs. "Ei enää kauan, kohta kaikki on meidän, metsä, niitty, nummet ja saalis joten nyt ei saa möhliä." Sanoi isompi kissa. "Kyllä Kiiltotähti." Sanoi toinen. Keskitassu henkäisi kuuluvasti ja kiviklaanin soturit kääntyivät ja katsoivat suoraan häneen.