Soturikissat: Keskiyön tarina [DROPPED]

luku 50

"Mitä!? Mutta, mutta minä olen vielä liian nuori, en minä osaa huolehtia pennuista." Yövarjo hätäili. "Ethän sinä niistä pennuista huolehdi." Keskiyö tuhahti. "En ole edes varma, että ne ovat sinun." Keskiyö sanoi. "Mitä? Että ne saattavatkin olla sitten Mustakorvan vai?" Yövarjo katsoi Keskiyötä äkäisenä. Keskiyö käänsi katseensa laski päänsä.

"Sinä! sinä..." Yövarjon ääni vaimeni ja hän kääntyi ympäri ja meni ulos häntä maata laahaten. Keskiyö meinasi lähteä perään, mutta Paatsamakukka esti häntä. "Anna hänelle aikaa." Keskiyö nyökkäsi ja katsoi huolissaan kumppaninsa perään.

Keskiyö katsoi pilvien lipumista taivaalla ja mietti. Luuleeko hän että minä petän häntä? Eihän meillä olut edes silloin mitään erikoista välillämme. Keskiyö kurtisti kulmiaan. Minähän ne pennut saan! Minäkin olen nuori, Tomukarva sanoi sen olevan vaikeampaa nuorena. Keskiyö katsoi tuimasti taivasta. Jos Yövarjo ei halua olla isä, minä kyllä etsin toisen.

Keskiyö laskeutui alas puusta ja suuntasi kohti leiriä. Virtaturkki järjesti iltapäivän partioita. "Ai Keskiyö, tulit viimein." Kolli sanoj kun näki Keskiyön. "Sinä voitkin lähteä saalistuspartioon omenametsään." Virtaturkki nakkasi päätään kohti partiota joka teki lähtöä.

Mustakorva ja Kuusenoksa odottivat Keskiyötä ja kolmisin he lähtivät leiristä. Partiolla ei ollut selkeää johtajaa, mutta Kuusenoksa kulki etummaisena kohti omenapuu  metsää. Lähemmäspäästessään Keskiyö alkoi haistella ilmaa saaliin varalta.

Linnut sirkuttivat puiden oksilla vielä ja jokusen oravan ja kanin hajuvanat kulkivat puulta toiselle.  "Shh!" Kuusenoksan hiljainen mutta terävä ääni sai toiset kaksi kyyrylleen. Kuusenoksa sipsutti lähimmän puun taakse ja piti silmällä rastasta, joka pomppi maalla ja katseli toista -ruskeaa- rastasta hiukan kauempana.

Mustakorva luikahti lähemmäs ruskeaa rastasta ja Keskiyö piiloutui puun taakse, ettei häiritsisi saalistusta. Mustakorvan ja Kuusenoksan piti hyökätä samaan aikaan, ettei toinen pääsisi karkuun varoittamaan metsän saalista.

Kuusenoksa heitti varoittavan silmäyksen Mustakorvalle, joka oli jo melkein liian lähellä. Keskiyö katsoi hiljaa, kuinka rastaat lähestyivät vähä vähältä toisiaan. Kollit asettuivat naamat vastakkain ja Kuusenoksa keinutti lanteitaan valmiina hyppyyn.

Mustakorva muodosti huulillaan: "kolme, kaksi, yksi.." kumpikin ponkaisi kohti lintuja ja lukitsivat ne maahan. Ne päästivät räksyttävän kirkaisun. Kollit tappoivat rastaat, ennen kuin ne ehtivät kirkua yhtään enempään ja nostivat ne sitten maasta. "Hyvää työtä." Keskiyö sanoi. He lähtivät takaisin päin ja Keskiyö sai napattua oravan, joka sujahti yllättäen pusikosta.

Päästyään leiriin he tiputtivat saaliit tuoresaaliskasaan ja hajaantyivat sitten. Keskiyö etsi katseellaan Yövarjoa, mutta häntä ei näkynyt. Keskiyö painoi päänsä ja laahusti sotureiden pesään. Hän istuutui ja  alkoi peseytyä. Ensikertaa pitkään aikaan Keskiyö muisti taas ulokkeet lavoissansa. Ne piiloutuivat hyvin turkkiin, eikä suurin osa klaanksta edes huomannut mitään.

Suittuaan itsensä putipuhtaaksi ja sileäksi Keskiyö asettui makuulle. Hän ei ollut syönyt mitään, mutta nälkä ei vielä tuntunut, joten Keskiyö päätti ottaa nokoset. Hän nukahti hiljaa miettien miten Yövarjo käyttäytyisi huomenna.