Hänen

4. ~mitä hittoa sä teet täällä?!~

« Eden »

Ystäville valehtelu on kuin leipäveitsellä selkään puukottaminen.

Se on faktaa.

Oli se sitten kirjoitettu, tai kirjoittamaton sääntö, niin ei yksinkertaisesti tehdä.

Ja tässä minä nyt seison pienen pienoisen kylpyammeen edessä, vahtimassa ettei pikkusiskoni uppoaisi tuohon lämpimällä vedellä täytettyyn altaaseensa.

"Eden mee avaamaan ovi" äidin ääni tunkeutuu korvakäytäviini kun ovelta kuuluu kolmen terävän kopautuksen sarja.

Taas niitä keksikauppiaita? Kuka muukaan koputtelisi oveamme viittä vailla kahdeksan sunnuntai iltana?

Vedän syvään henkeä ja nappaan Magnan ammeesta ylös.

Olisiko äidilleni todella ollut niiin suurta ajan hukkaa avata ovi, sanoa 'ei kiitos', hymyillä pahoittelevasti ja sulkea ovi?

"Jäädään Magna joku toinen päivä pidemmäks aikaa" mongerran kieräyttäen tummansinisen pyyhkeen huuliaan hämmennyksestä mutristavan tytön käsivarsilleni.

Sipsutan paljailla jaloillani vain muutamissa sekunneissa ovelle, kuitenkin nopealla matkalla itseäni peilistä vilkaisten.

Pään päällä keikkuu pesemättömistä hiuksista kasattu, löysääntynyt nuttura, josta karkailee satunnaisia kiharoita kasvojeni suojaksi.

En mielelläni esittäytyisi tuntemattomille näin puutteellisen ja pennittömän näköisenä....

Väännän kahvan pohjaan ja vedän klassisen ruskean ovemme auki.

Suojaan Magnan pyyhkeellä peitetyn vartalon kylmältä ilmalta, katsahtaen tulijaa.

Jos eläisin kliseisessä kirjassa, katsoisin ensimmäisenä ulko-ovella seisovan henkilön kenkiä, nostaisin katsettani hitaasti ylöspäin, ja yllättyisin positiivisesti kun näkisin henkilön kasvot.

Voi kumpa minä voisin yllättyäkkin positiivisesti....

Kurtistan kulmakarvojani ja olen jo pamauttaa oven suoraan kiinni, mutta valitettavasti musta Vans merkkinen kenkä ehtii väliin ennen ovemme sulkeutumista.

Mitä vittua Alex Olsen tekee minun talossani?!

"Mitä hittoa sä teet täällä?!" älähdän kun Alex tunkeutuu ohitseni sisään lämpimään eteiseemme.

"Mähän sanoin että mä haen sut kahdeksalta Eden, kai sä oot valmis lähtemään?" Alex huomauttaa pamauttaen päähäni eilisen kohtaamisemme.

'Mä haen sut kahdeksalta muru'

"Uskotko sä tosiaan Alex, että mä lähtisin sun bileisiin?"

"Täällä mä jokatapauksessa olen" poika virnistää painaen aiemmin avaamani oven kunnolla kiinni.

"Ja sä voit painua suoraan vittuun, eiks vaan" hymähdän parantaen Magnan asentoa hennoilla käsivarsillani.

Jos vielä jossakin vaiheessa tätä iltaa saatoin ajatella Alexin bileiden olevan sittenkin parempi ratkaisu kuin siskojeni vahtiminen olin tosiaan väärässä..

"Haha toki, mielelläni" hän virnuilee vasenta silmäänsä iskien.

Tahtomattani hento puna nousee poskilleni, kun Alexin pointti nousee vihdoin tajuntaani.

"Jaha" tuhisen kiusaantuneena. "Mä menen nyt"

Yllätyttekö jos sanon Alexin vain hymyilevän ja seuraten minua olohuoneeseen?