E d e n
Hoipertelen kaksi jääkahvimukia kummassakin kädessä tasapainoitellen pitkin laivan kauppakäytäväksi kutsuttua aluetta. Havaitsen muutamassa sekunnissa Alexin tutuksi tulleen sinisen -michelangelon käsimaalauksella painetun- hupparin nopeasti ihmisjoukon seasta, jonkunlaiselta sohva alueelta. Mä laahaan väsyneen kroppani Alexin eteen suoristaen vasemman käsivarteni tuota kohden, jotta poika saisi napattua juomansa.
"Ihana, kiitos" se hymyilee, kun mä lösähdän tuon viereen pehmeälle, tyynyjen täyttämälle pyöreäksi muotoillulle sohvalle, hieman muiden suorilta katseilta syrjässä. "Sä näytät väsyneeltä, Eden"
"Mä olen! Kauheat ruuhkat ja väsyneet jalat" mutisen painaessani silmäluomeni kiinni, kun tunnen Alexin käden kapuavan mun olkapääni ylitse. Hinaan kehoani lähemmäs lämpöä hehkuvaa poikaa, heittäen jalkani sohvalle tuon alakropan ylle, päätyen istumaan sohvalla sivuttain, puoliksi hänen sylissään. Juustoista, hyi. "Huomenna lähdetään kotiinkin ja kaikkea"
"Haluutko sä tulla taas yöksi?" Mä painan nenäni vasten pojan rintaa -joka muuten tuoksuu aivan pirun hyvältä-, pysyen hetken hiljaa, jonka seurauksena Alex päätyy kiireesti jatkamaan. "Mä voin heittää Benin ja ne muut pois, niille löytyy paikka vaikka mi-"
"Musta tuntuu että mä pysyn Trudyn luona tänä yönä, se sentään hommasi mut tänne" naurahdan näpräillessäni rannekoruuni liitettyä perhoseksi muotoiltua pienoismallia. Jollain tavalla Alex saa ujouden vellomaan vieläkin sisälläni, vaikka se ei ole yhtään ominainen piirre itselleni.
"Ai, okei" Alexin äänessä särähtää pieni vivahde pettymystä, mutta kyllä se ymmärtää, tietenkin. Hänen kämmenensä laskeutuu omani ylle, nostaen sitä hieman, jotta näkisi mitä mä niin kovalla voimalla näpräilen. "Mikä se on..perhonen?"
"Mmm..mä uskon että isä osti sen mulle ennen kun se-" suljen suuni ennen kuin kerkeän lopettaa lausettani. Eihän hän tiedä sitäkään faktaa elämästäni. Olemme läheisiä, mutta loppujenlopuksi tiedämme toisistamme aivan liian vähän. "Ennenkuin se lähti..kokonaan"
"Mä oon pahoillani" Alexin ääni väreilee lähellä korvani ohutta ihoa, saaden kylmät väreet liitelemään jälleen yli kehoni. Hänellä vain on sellainen vaikutus minuun, saada minut tuntemaan..hyvältä.
Mä en tiedä mitä vastata, mutta mun onneksi ei tarvitsekaan. Jonkunlainen lauma poikia -sisällyttäen Ianin, ja sen toisen huonekaverin, jonka nimestä mulla ei ole ajatustakaan- rymistää yhtenä massiivisena röykkiönä meitä vastapäiselle sohvalle.
"Mitä kyyhkyläiset" Ianin ääni kuullostaa tismalleen siltä, kuin se vartavasten haluaisi ärsyttää mua. Hän muutenkin saa oloni vähän...epämiellyttäväksi.
"Me saatiin uusi huone, vihdoin" se tuntematon jätkä virnuilee levittäessään kätensä sohvan selkänojalle, samalla nostaen vasemman jalkansa toisen polven päälle. Mä en pidä hänestäkään, yllättävää. "Sä taidatkin olla se joka yllytti Alexin vesileikkeihin, mä olen Askel"
Hän kurottuu käsi ojossa mua vasten, enkä viitsi olla turhan epäkohtelias, joten tartun nopeasti todella kuivalta tuntuvaan käteen. Ollaampa sitä nyt kauhean virallisia. "Joo, Eden"
Totta puhuen se vesivahinko juttu tuottaa hieman kiusallisen olon itselleni, ja se on yksi syy miksi en hihku innosta palata kotiin. Voin kertoa, äitini ei tuntunut uhkuvan ylpeyttä kun koulumme opettajan valvonnan alla jouduin soittamaan tuolle, ja myöntämään tapahtumat, joihin liityin merkittävänä osallisena.
Tosin, en voi väittää ettenkö olisi sulanut sen vuoksi, miten pehmeäksi Alex muuttui käydessään omaa puhelua äitinsä kanssa.
"Mä olen pahoillani äiti...Ei, ei toistu enää ikinä, lupaan sen....ET VARMASTI KERRO MUMMILLE....ai, okei...no se maksoi meille kaksisat-....jooooo kaksisataa, mä lupaan jatkaa töitä niin saan autettua"
Mä en jotenkin edes enää ymmärrä miksi ajattelin, että siinä pojassa olisi niin paljon kaikkea vialla, sehän on...ihana.
"Noh Eden, onko Alex antanut sulle jo sitä hyv-"
"Askel!" Alex ärähtää potkaisten sitä toiselle sohvalle, saaden permanentin itselleen väsänneen pojan inahtamaan, mutta virneen ylimielisen omaisilla kasvoilla vaan kasvamaan.
Suuni on loksahtanut pienesti auki Alexin ystävän suoranaisuudesta, joka saa sen räkättämään vain lisää.
"Mä otan ton niin, että se oli kyllä" Askel hymähtää omahyväisesti nostaen jalkansa sohvalle turvaan uusilta iskuilta.
"Se ei kuulu teille okei" Alex murahtaa. Mun poskeni tuntuvat tulikuumilta, ja mä olen varma että ne hohkaavat punaista laser valoa ylimpiin kerroksiin asti. "Mä leikkaan teidän kaikkien kassit irti jos mainitsette siitä vielä kerra-"
"No ton muijan posket kyllä kertoo kaiken" Ianin vieressä istuva jätkä, sellainen kenen naamaa mä en ole ikinä huomannutkaan kohauttaa olkiaan, painaen kasvonsa heti sen jälkeen takaisin puhelimensa syövereihin.
"Voisitteko te ystävällisesti pitää naamanne kiinni" tiuskaisen noustessani Alexin kainalosta istumaan takaisin oman painoni varaan.
Alex siirtää kätensä silti perässäni ja tarttuu viileään kämmeneeni, ristien sormemme yhteen.
"Siis en mä tarkoita olla mitenkään tunkeileva mutta...miten Hayley"
words: 742
heipsu taaas! toivottavasti tykkäsitte tästäkin luvusta🥰 mitä veikkaatte että tolla vikalla lauseella tarkoitetaan? :o
toivon että tykkäsitte luvusta ja olisin tosi iloinen kuulla mielipiteitä! <3
📍Iris
YOU ARE READING
Hänen
Romance"Sä näytät tänään ka..." "Kauniilta? Mä tiedän, voidaanko jo mennä? -- Onko tosiaan totta, että kaikki kielletty kiinnostaa? Ennen sitä yhtä ihmistä, pieni viaton Tukholman tyttö, Eden, ajatteli tuonkin olevan vain turha myytti, joka pelastaisi h...
