A l e x
"Noniin, kenet sä oot tänne raahannu, myöntäisit jo" Ian virnistelee, osoitellen Benjaminin takana makaavaa brunettea naista.
Jostain syystä nuo hiukset, ja peiton alta pilkottava, vain topin olkaimet peittävä olkapää tuntuvat todella tutuilta...En vaan yhtään saa päähäni kenelle ne voisivat kuulua.....
"Hei antakaa jo olla, ei se varmaan halua nousta silleen että neljä jätkää vaan tuijottaa sitä" Benjamin ärähtää, vetäen tummanpunaisella sävyllä värjättyä huppariaan päänsä yli.
Luultavasti Benjaminin äkillisen äänenkorotuksen seurauksena, meiän säikähdykseksi, pojan petikumppani jokseenkin pöllähtäneen näköisenä pomppaa ylös.
Silloin se iskee tajuntaani.
Juuri oikean tumman sävyn saaneet hiukset, kauniit, hoikat olkapäät, jotka sointuvat yhteen upeiden vihreiden silmien kanssa. Täyteläiset huulet, kaunis kapea nenä...Jokainen osa tytöstä loksahtaa kohdilleen täydellisesti, aivan kun palaset palapelissä, täydellisesti sopivia.
Mutta..Eden..Se on Eden.. Benjamin sängystä herännyt tyttö on Eden. Minun Eden.
Eden?? Hughes??
Tytön kasvoilla käväisee hetkellisesti vähän sekava ilme, kun kauniit silmät nousevat tuijottamaan jokaisen huoneessa olijan hämmentyneitä katseita.
Erilaiset tunteet vellovat sisälläni kuin kuohuva aallokko myrskyisenä yönä. Iloa, kun tytön kauneus valuu läpi silmieni, aivojeni sisimpiin syövereihin, jonne nuo kasvot olivat jo valmiiksi painautuneet.
Mutta lähes samantien iloni korvataan vihaalla, ärtymyksellä, kaikella negatiivisella, juuri äsken kertomastani syystä.
Mitä helvettiä Eden tekee täällä? Jos hän on täällä, miksi hän ei ole minun sängyssäni, käpertyneenä minun kainalooni, vaan Benjaminin sängyssä, ollen käpertyneenä Benjaminin kainaloon?
"Öh..Moi?" tyttö älähtää vähän turhan kiusallisesti, samalla vilkuillessaan hermostuneena sitä tuijottavia jätkiä.
"Mitä toi tekee täällä?" Mä töksäytän. Ei ollut edes tarkoitus, se vaan inhottavalla äänellä ryöpsähtää mun suusta ulos, saaden Edenin suun aukeamaan pienesti, jokseenkin yllättyneesti.
"Hah..Ootko sä kateelli..." En saa selvää, tihkuuko tytön ääni ärtymystä, vai huvittuneisuutta, vai onko se kenties sekoitus hieman molempia.
Mikä syy hänellä muka olisi olla ärtynyt? En ymmärrä.
"Hei lopettakaa, me ei tehty mitään, nukuttiin vaa" Benjamin keskeyttää Edenin tylysti kesken lauseen. "Lähetään jo aamupalalle ja jätetään Eden rauhassa valmistautumaan... Myös sä Alex tulet nyt"
**
E d e n
"Hah.. Ootko sä kateelli..." Mä olen töksäyttäyttämässä jostakin syystä niin mustasukkaiselle, edessäni seisovalle pojalle, kuitenkin joutuen keskeytetyksi.
Mä en edes tiedä mitä mun pitäisi ajatella. Tavallaan minua ärsyttää, että Alex tuntee jollakin tavalla omistavansa minut, ja näin kokee oikeutta tulla mustasukkaiseksi minun henkilökohtaisista asioistani.
Toisaalta, tismalleen sama seikka myös huvittaa minua.
Ajatuksistani mä hätkähdän vasta, kun kuulen Benjaminin heipattelevan, ja oven pamahtavan kiinni.
Kai ne sitten lähti aamupalalle tai jotain..Eikä edes mua pyytäneet mukaan? Okei..
Mä nousen kuitenkin vähän hataroille jaloilleni, kevyen minun on pakko hieman venytellä kun olen herännyt tai muuten olen koko loppu päivän hyvin jumissa venytyksen tehtyäni.
En todellakaan ole tunkemassa tiukkaa hamettani enää kertaakaan koko reissun aikana päälleni. Pelkkä ajatus siitä saa mut voimaan pahoin.
Hetken mietittyäni, mä päätän tepastella Benjaminin kassille varovaisin askelin. Omin lupineni toisten laukkujen kaiveleminen ei kuulu omiin perjaatteisiini...Mutta tämä on hätätapaus eikö vain..?
Hetken arastelevasti laukkua pengottuani, mä löydän sieltä tummansininen college paidan.
Koko ainakin näyttää siltä, että se ylettyy mua nilkkoihin asti...
Joo, melkein oikeassa, yli puolen reiden kumminkin.
Mä olen aikeissa soittaa Trudylle, missä voisimme tavata, kun ärsytyksekseni kuitenkin huomaan puhelimeni tyrkyttävän minulle vain laturin merkkiä ja nollaa prosenttia akkua. Mahtavaa.
**
En ole vieläkään saanut Trudyyn yhteyttä. Tyttöä ei ole toistaiseksi näkynyt ainakaan aamupalalla, joten mä liityin joidenkin muiden tyttöjen seuraan. Tunnen koko ajan appelsiinimehua ujosti siemaillessani viereisestä pöydästä tulisien mulkaisuiden polttavan pieniä reikiä kaikkialle mun kehoon.
Varmaan suurimmaksi osaksi Benjaminin paidan alueelle...
"Voidaanko jutella hetki?" Mä tunnen ison kämmenen painautuvan mun olkapäälle samalla kun ärtynyt ääni pysäyttää pöydässämme vallinneen naurunremakan.
Aamupalan aikana tutustumani tyttö -Amelie- kohauttaa mulle hymyillen olkiaan, kun mä pyöräytän epämääräisen vaivaantuneen katseen Alexista, kyseiseen tyttöön, takaisin Alexiin, ja kerran taas tyttöön.
"Pitäähän asiat jutella halki" tyttö tokaisee hiljaa mun korvaan, kun mä yritän pitkän, täynnä olevan penkkirivin toisesta päästä astella mahdollisimman vähän vauriota tehden, pois pöydän äärestä.
Alex ei puhu mulle mitään, tarttuu vaan mun ranteesta vähän turhankin tiukasti kiinni, raahaten mut toiselle puolelle koko ruokalaa.
Mun suusta karkaa pieni auts kun Alex istuttaa mut penkille, aivan liian kovakouraisesti. Jälleen.
Silti jostakin syystä käsissäni oleva appelsiinimehun täyttämä lasi on tyhjentynyt lähes puolilleen kuoppaisen matkan seurauksena.
Alexin pysyenä vain hiljaisena, mä päätän tyydyttää toimettomuuteni ottamalla säälittävän pieniä huikkauksia lasistani.
"Mitä toi tommonen on oikeesti olevinaan?"
"Mikä?" Mä kysyn hermostuneena, taas hörpäten mehua kostuttaakseni suutani.
Hetken ajan Alex vaan tuijottaa mua, voin nähdä niin monien eri tunteiden vilahtelevan noissa silmissä. Suurimmiten sieltä paistaa vain vitutus. Ah, niin suuri vitutus.
Muutaman minuutin mua tuijotettua se riuhtaisee mehulasin mun kädestä ja paiskaa sen pöydälle -ilmeisesti siemailuni käytyä hieman ärsyttäväksi- ja tiuskaisee
"Lopeta jo tommonen pelleily, kyllä sä tiiät mitä mä tunnen sua kohtaan ja sä vaan pelaat jotain vitun ha ha hauskoja pelejä mun kustannuksella"
Mitä ihmettä...
Words: 823
Noista lukukerroista vaan sen verran että
M i t ä i h m e t t ä
11 k
Yksitoista
Y k s i t o i s t ä
Miten ihmeessä 😭💗💗 Oon niin ilonen teistä kaikista ketä ootte lukenut tän kirjan!!!
Mutta jokatapauksessa...
Kiitos että luit taas luvun ja toivottavasti tykkäsit haha!💞
KAMU SEDANG MEMBACA
Hänen
Romansa"Sä näytät tänään ka..." "Kauniilta? Mä tiedän, voidaanko jo mennä? -- Onko tosiaan totta, että kaikki kielletty kiinnostaa? Ennen sitä yhtä ihmistä, pieni viaton Tukholman tyttö, Eden, ajatteli tuonkin olevan vain turha myytti, joka pelastaisi h...
