Juoksin portaita ylös, ripeään tahtiin. Riisuin korkokenkäni, jotta voisin juosta nopeammin. Nappasin ne käteeni ja jatkoin matkaani, oman kerrokseni ohi. Voin vaikka vannoa, että savua nousi päästäni. Olin todella todella vihainen. En ryhtynyt koputtamaan nätisti, vaan potkin ja hakkasin ovea täysin voimin.
"Luke!" Huusin raivoissani. Hän oli ehkä maailman turhin ja ärsyttävin ihminen, kenet olin tavannut.
"Se on auki" Hän huusi takaisin, oven toiselta puolelta. Tömistelin sisälle etsien häntä. Hän vain istui sohvalla katsomassa televisiota. Hän oli varmaan saanut sen toimimaan, mutta se ei nyt ollut tärkeää.
"Mites treffit meni?" Luke kysyi ivallisesti ja varmaan arvasikin, miksi olin täällä. Hän vaikutti tyytyväiseltä.
"Älä viitsi!" Huusin kyynelissä. Hän oli pilannut kaiken: "Sä valehtelit mulle!" Huusin, kun hän nousi seisomaan.
"Miten niin?" Hän kysyi, muka tietämättömänä. Hän katsoi minua hymyillen ja mieleni teki lyödä häntä. Hän oli niin raivostuttava!
"Miksi sä valehtelit mulle?! Nyt Ashton luulee, että mä olen huomionkipeä huora" Huusin hänelle raivoissani ja pettyneenä. En vain voinut uskoa tätä. Luulin, että Luke oli ystäväni.
"Mitä mä olen tehnyt?" Hän kysyi viileästi ja tuijotti minua suoraan silmiin. Hän vaikutti olevansa vihainen, mutta en tajunnut miksi. Hänellä ei ollut mitään syytä olla vihainen, mutta minulla oli.
"Sä kerroit mulle vääriä asioita Ashtonista ja nyt se ei koskaan varmaan enää halua nähdä mua" Huokaisin ja yritin pidätellä kyyneleitäni.
"Sun pitää kyllä selittää tarkemmin" Hän hymyili ilkikurisesti ja esitti, ettei tajunnut. Hän oli todellakin yksi ärsyttävimmistä ihmisistä ikinä!
"Meillä oli todella hauskaa Ashtonin kanssa. Treffejen jälkeen, me mentiin sen luokse ja Ashton suuteli mua. Sä sanoit, että Ashton voisi odottaa jotakin enemmän- Se pelkää mua varmaan nyt" Tuhahdin hänelle ja laitoin käteni puuskaan. Olin todella nolostunut ja vihainen.
"Ai niin joo, mä valehtelin" Hän vastasi, ihan kuin hän olisi muistanut sen vasta nyt. Idiootti..
"Miksi?" Huusin hänelle taas ja tartuin tätä paidasta kiinni. Hän katsoi minua säikähtäneenä, mutta sille en voinut mitään. En muista milloin viimeksi olin ollut näin vihainen.
"Koska mä en halunnut, että te menette treffeille" Hän vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi. Katsoimme toisiamme silmiin ja tunsin kuinka sydämeni alkoi pamppailla.
"Mitä?" Kysyin hämmentyneenä ja päästin tämän paidasta irti. Hän oikaisi paitaansa ja katsoi minua hetken.
"Mulla saattaa olla tunteita sua kohtaan" Hän vastasi totisena. Tuijotin tätä, mitään sanomatta. En osannut sanoa mitään. Mitä minun olisi pitänyt sanoa. Pitikö hän oikeasti minusta, vai kusettiko hän minua?
"Älä pakota mua sanomaan sitä toista kertaa" Hän huokaisi ja lähti parveketta kohti. Tuijotin hetken vain hänen selkäänsä. Pudistelin päätäni ja yritin selvittää ajatuksiani.
Mietin hetken, ennen kuin huokaisin pitkään. Lähdin kävelemään parveketta kohti, jossa hän jo oli polttamassa tupakkaa. Hän näytti erittäin hermostuneelta.
"Luke, mä en aio valehdella sulle. Musta tuntuu, että mä olen ihastunut suhun" Sanoin punastellen. En tiennyt mitä hän ajatteli minusta, koska olin juuri ollut treffeillä Ashtonin kanssa ja nyt kerroin hänelle pitäväni hänestä. En kuitenkaan voinut ja halunnut valehdella hänelle.
"Niinkö?" Luke kysyi ja puhalsi savua naamalleni. Nyökkäsin ja vedin syvään henkeä. Olin jo rauhoittunut ja minusta tuntui, että hänkin oli melkein.
YOU ARE READING
Wherever You Are || L.H
Fanfiction"Australiaan muutto: Ei ystäviä eikä ketään kuka välittäisi. Näin minä luulin. Heti ensimmäisenä päivänä kuitenkin tapasin hänet. Pojan nimi oli Luke. Luke Hemmings"
