Seuraavan viikon Perjantaina, minä ja Calum menimme yhdessä ostoksille. Minä tarvitsin häntä ja hän minua. Tarkoitan tietenkin sitä, että en osannut valita Lukelle lahjaa ja hän ei osannut valita Hannahille. Sitä paitsi, olin innoissani siitä, että sain vihdoin viettää kahdenkeskeistä aikaa, Calumin kanssa. Nyt kun mietin tarkemmin, en ole ollut koskaan hänen kanssaan missään, ilman muuta porukkaa.
"Valmiina?" Calum kysyi. Hän astui luokasta ulos, muiden ihmisten saattelemana.
"Tottakai" Hymyilin hänelle. Jäin odottamaan, kun Calum alkoi tonkia repustaan jotakin, samalla kun ihmiset kävelivät vielä luokistaan pois.
"Charlotte, eikö niin?" Joku kysyi. Pitkä poika, tuli näkyviin muiden takaa. Hänen nimensä oli Casey, jos muistin oikein.
"Niin?" Kysyin hämmentyneenä. Calum tuijotti minua, kulmat kurtussa. Tbh, olin yhtä hämmentynyt kuin Calum.
"Oletko sä Calumin kavereita?" Tämä kysyi. Nyökkäsin tälle myöntävästi, koska jostakin syystä, en saanut sanaa suustani.
"Me pidetään bileet joulun kunniaksi ensi viikolla, joten mä mietin, että jos sä haluaisit tulla käymään. Sä olet oikein tervetullut!" Casey kertoi ja hymyili minulle ystävällisesti. Yllätyin siitä, että hän edes tiesi nimeni.
"Miksi te mut sinne haluaisitte?" Kysyin vähän epäuskoisena. Minusta oli outoa, että hän pyysi minut johonkin bileisiin.
"Sä vaikutat mukavalta" Hän vastasi edelleen hymyillen. Hän oli aika mukavan oloinen ihminen ja kaiken lisäksi, hän oli todella suloinen.
"Meidän pitää nyt mennä" Calum tuhahti ja veti minut mukanaan, kohti hänen kaappiaan. Yritin vastustella, mutta hänen otteensa oli todella tiukka.
"Mitä tuo oli?" Kysyin, ehkä jopa vähän vihaisena. Hän käyttäytyi todella oudosti..
"Casey ei halua susta mitään muuta, kuin sänkyseuraa" Hän vastasi ja aukaisi kaappinsa. En uskonut häntä. Hän ei osannut valehdella, kovin hyvin. Casey ei muutenkaan vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä..
"Niinkö? Keksi parempi tekosyy" Sanoin ja laitoin käteni puuskaan. Hän vilkaisi minua sivusilmällä ja huokaisi.
Hän painoi kaappinsa oven kiinni, rauhallisesti ja kääntyi minuun päin.
"Lukelle tulee pahamieli, jos sä menet sinne, koska sitä ei ole kutsuttu" Hän sanoi surullisena. Hänellä oli todella paha olla, Luken takia. Calum otti herkästi itseensä.
"Sähän olet myös menossa" Huomautin ja hän alkoi pudistelemaan päätään.
"En. Mä haluan sopia meidän välit, joten mä en ole menossa" Hän vastasi hiljaa. Calum oli todella hyvä kaveri, vaikka Luke ei ollutkaan tällä hetkellä kovin vakuuttunut.
"Casey! Onko okei, jos mä otan Luken mukaan?" Huusin tälle. Hän hymyili ja nyökkäsi iloisesti. Hän oli todella iloinen kaveri, kun hymyili koko ajan.
"Ongelma ratkaistu" Virnistin tyytyväisenä. Minä todella halusin mennä niihin bileisiin!
"Mennään nyt vaan sinne kaupoille" Calum huokaisi ja alkoi kävellä kohti ulko-ovia. Aloin nauraa ja juoksin hänen peräänsä.
~~
Kun me olimme saapuneet ison ostoskeskuksen luokse, näin heti liiankin monta kauppaa, jossa halusin käydä. Koko ostoskeskus oli koristeltu jo joulua varten. Kaikkialla oli joulukuusia ja värikkäitä valoja. Yksinkertaisesti sanottuna: kaikkialla oli kaunista!
"Ostetaanko ensin Lukelle vai Hannahille?" Calum kysyi samalla, kun hän yritti väistellä kiireisen oloisia ihmisiä.
"Mennään vain kauppoihin ja katsotaan mitä tulee vastaan" Hymyilin ja aloin johdattaa häntä kaupasta toiseen.
Parinkymmenen minuutin jälkeen, olimme kiertäneet jo viisi eri kauppaa läpi. Emme olleet löytäneet oikein mitään kiinnostavaa. Seuraavana menimme koruliikkeeseen.
"Nyt mä tiedän! Osta sille tällainen koru" Huudahdin ja näytin hänelle korua kaulassani. Luke oli ostanut sen minulle synttärilahjaksi!
"Mutta siinä lukee 'forever' " Calum vastasi. Hän oli todella epätoivoinen, koko lahjan oston suhteen.
"Niin, mutta sä voit vaihtaa siihen vaikka Hannahin nimen. Mä olen varma, että se tulee pitämään siitä" Hymyilin ja hän nyökkäsi. Tiesin, että hän luotti minuun.
~~
Kun me olimme saaneet Hannahille korun, oli Luken lahjan vuoro. Minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä minä hänelle ostaisin. Mutta onneksi minulla oli Calum. Hän oli poika ja hän tunsi Luken paljon paremmin kuin minä, koska he olivat tunteneet toisensa jo pitkään.
"Nyt sun täytyy auttaa mua! Kohta on jo ilta ja mä en tiedä vieläkään, mitä mä sille hankkisin" Huokaisin turhautuneena. Halusin vain mennä kotiin ja käpertyä ihanan poikaystäväni kainaloon.
"Käydään muutama kauppa vielä läpi ja jos sä et löydä mitään, mä autan sua" Hän virnuili ilkeästi. Hänenhän piti auttaa minua!
"C'mon, tuo ei ole reilua" Valitin väsyneesti. Minua väsytti todella paljon, enkä tiennyt miksi. Shoppailu oli kai raskasta.
"Okei, en mä kiduta sua enempää" Calum virnisti ja alkoi nauraa. Löin tätä olkapäähän, mutta hän ei lopettanut nauramista.
"Mä uskon, että tuolla on vielä ensi vuoden Green Day-lippuja myynnissä" Hän hymyili ja osoitti pientä musiikkikauppaa. Aloin hyppiä onnesta: Pääsisin kotiin!
"Calum sä olet paras!" Huusin ja halasin tätä tiukkaan. Luke rakasti sitä bändiä ja tulisi varmastikin onnelliseksi, jos hän pääsisi näkemään heidät livenä.
~~
Onneksi lippuja oli vielä jäljellä. Ostin hänelle kaksi, ihan varmuuden vuoksi. Saisi sitten valita kaverin mukaan.
Olimme jo asuntoni ovella Calumin kanssa, kun ylärapusta alkoi kuulumaan ääniä. Luke käveli näkyviin, huolestuneen näköisenä.
"Missä sä olet ollut?" Hän kysyi heti. Hän vaikutti uniselta, mutta mietteliäältä.
"Me oltiin Calumin kanssa ostoksilla" Vastasin ja hymyilin Calumille. Luke vain tuijotti meitä, sanomatta sanaakaan. Calum rykäisi ja kääntyi minuun päin.
"Mä menen nyt. Kiitti avusta, Char" Hän sanoi hiljaa ja pakeni nopeasti paikalta. Loin vihaisen katseen Lukeen ja aukaisin itselleni oven.
"Sä lupasit sopia Calumin kanssa" Tuhahdin ja vein käsilaukkuni makuuhuoneeseeni. Luke sulki ulko-oven ja käveli peremmälle.
"Mä yritän" Hän vastasi ja tuli taakseni. Ignoorasin hänet ja kävelin olohuoneeseen.
"Sä et yritä tarpeeksi" Vastasin ja istuin sohvalle. Calumilla oli oikeasti todella huono olla! Ja niin oli myös Lukellakin.
"Mä en halua riidellä, joten voisitko sä jättää tämän asian tähän? Mä tarvitsen aikaa, vaikka tuo nyt onkin sun mielestäsi 'pieni' juttu" Hän huokaisi ärtyneenä. Kaikki olivat koko ajan niin vihaisia ja pahalla päällä.
"Idiootti" Tuhahdin ja hän istui minun viereeni.
"Saatan ollakkin, mutta mä olen sun idiootti" Hän hymyili ja suuteli huuliani. Hänelle ei voinut olla vihainen!
YOU ARE READING
Wherever You Are || L.H
Fanfiction"Australiaan muutto: Ei ystäviä eikä ketään kuka välittäisi. Näin minä luulin. Heti ensimmäisenä päivänä kuitenkin tapasin hänet. Pojan nimi oli Luke. Luke Hemmings"
