Chapter 30

3.2K 231 6
                                    

Lauantai aamu oli aika huvittavaa katsottavaa minulle. Calum ja Ashton olivat jääneet yöksi luokseni, samoiten myös Michael joka ei ollut juonut, mutta ei vaan halunnut mennä enään kotiin. Sanotaanko näin, että asuntoni oli täynnä sammuneita ihmisiä.

Kun olin noussut sängystä ja huomannut, että Luke ei ollut paikalla, painelin keittiöön keittämään koko porukalle kahvia. Vessasta kuului oksentelun ääniä, joten tiesin missä Luke oli.

"Onneksi mä en juonut" Michael nauroi ja istui työtasolle. Nauroin hänen kanssaan.

"Sanos muuta" Hymyilin ja kaadoin meille molemmille kahvia, kuppeihin.

"Ashton, täällä on kahvia" Virnistin hänelle. Hän makasi sohvalla, väsyneen näköisenä.

"Kiitos. Mä lyön vaikka vetoa, että Calum tarvitsee vadin heti, kun se nousee" Hän naurahti ja nousi ylös. Ashton ei kärsinyt pahasta krapulasta.

"Mitä sä tarkoitat?"

"Jos sä haluat, että sun matot ei mene pilalle, niin suosittelen hakemaan sille vadin" Hän selvensi ja sai Michaelin hörähtämään.

"Turpa kiinni Ashton, ei mulla ole huono-olo" Calumin hiljainen ääni, sanoi lattialta.

"No, ainakin yhdellä meistä meni överiksi" Ashton naurahti, kun Luke käveli ulos vessasta. Lukella oli todellakin mennyt aivan liian lujaa.

"Mä olen ollut hereillä jo tunnin" Hän mutisi. Hän oli ihan valkoinen ja hänen otsansa kimmelsi kummallisesti.

"Miten sä onnistuit saamaan itsesi tuollaiseen kuntoon?" Michael nauroi. Minun oli todella vaikea olla nauramatta.

"Juomalla. Oletko sä ihan tyhmä?" Luke tuhahti ja otti särkylääkkeen. Hän oli todella äkäinen.

"Mä tarkoitin sitä, että miten sä voit juoda itsesi tuollaiseen kuntoon, idiootti"

"Mä pidin hauskaa" Luke vastasi, ärsyttävällä äänensävyllä. Hänellä oli ollut liiankin hauskaa.

"Olisit sä silti voinut hillitä sitä juomista" Lisäsin mutisten. Hänen käytöksensä, oli ollut aivan kamalaa.

"Olkaa nyt jo hiljaa" Hän mutisi ja istui pöytään. Michael loi minuun oudon katseen ja meinasin revetä nauruun. Oli ihana olla ilman krapulaa!

"Voidaanko tilata pitsaa?" Calum kysyi ja nousi istumaan. Hän vaikutti väsyneeltä, eikä huonovointiselta.

"Mä voin tilata" Michael vastasi ja meni toiseen huoneeseen puhumaan.

"Char, lähdetkö tupakalle?" Ashton kysyi. Nyökkäsin tälle ja pian me seisoimmekin parvekkeella polttamassa. Olin tavallaan ylpeä itsestäni. En polttanut yleensä kuin aamuisin, joten olin parempaan päin.

"Onneksi mulla ei ole koskaan paha krapula" Ashton hymyili ja puhalsi savua ilmaan. Hän oli yllättävän pirteä.

"Voinko mä kysyä sulta jotakin?"

"Tottakai. Parhaita kavereitahan tässä ollaan" Hän vastasi ja nauroi.

"Muistatko sä mitään, viime illasta?" Minun oli pakko kysyä se häneltä. Hän tiesi, että rakastin Lukea ja en ollut vielä varma, halusinko kaikkien tietävän siitä..

"Muistan?" Hän vastasi kysyvästi.

"Muistatko sä, mistä me puhuttiin ennen lähtöä?" Kysyin ja kohotin hänelle kulmiani.

"Sä myönsit, että sä rakastat Lukea" Hän sanoi hitaasti ja virnisti jälkeenpäin.

"Shhh! Mä en halua, että muut kuulee!" Hyssyttelin tätä epätoivoisesti.

"Char, mä tiedän että sä pelkäät sitä, että se ei ajattele samoin kuin sä, mutta se vain tarvitsee aikaa toipua Sarahin kuolemasta" Hän sanoi, katsoen minua silmiin.

"Mutta mä en tiedä, riittääkö se mulle" Huokaisin ja katsahdin sisälle. En tiennyt mitä tekisin, jos hän ei vastaisi samalla tavalla. Se vain olisi minulle liikaa, koska en ole rakastanut koskaan ketään, ennen Lukea. Hän oli erityinen.

"Mikä ei riitä sulle?" Hän kysyi hämmentyneenä.

"Se, että se yrittää" Vastasin huokaisten ja kävelin takaisin sisälle.

"Mistä te puhuitte?" Luke kysyi, kun Ashtonkin oli tullut takaisin sisälle.

"Ei mistään tärkeästä" Vastasin ja mulkaisin varoittavasti Ashtonia.

"Mun piti muuten tänään mennä porukoiden luokse, mutta en mä sinne tässä kunnossa voi mennä" Luke huokaisi ja painoi päänsä pöytää vasten.

"Mutta mä sanoin, että me tullaan huomenna yhdessä" Hän lisäsi.

"Ei Liz halua mua sinne" Vastasin ja istuin tätä vastapäätä. Calum katsoi minua kummallisena.

"Se on vittumainen akka tiedetään..
Käydään vaan nopeasti sanomassa, että mä en ole lähdössä jouluksi New Yorkiin" Hän virnisti ja sai minut naurahtamaan.

"Hyvä on"

Wherever You Are || L.HWhere stories live. Discover now