Prologi

80 3 1
                                    

Sairaala valot. Tumma hiuksinen hoitaja. Vanha pariskunta. Istuin mummun vieressä terveyskeskuksessa. Vastapäätä istui äitini, hänen vieressä pappa. Huomasin äitini itkevän. Nousin tuoliltani ja halasin häntä. Pappa nosti minua ja nousin hänen syliinsä, tarttui hattuuni ja nosti sen omaan päähänsä. En ymmärtänyt mitä oli meneillään, mutta kaikki itkivät joten halasin pappaanikin. Nousin halin jälkeen seisomaan ja halasin mummuani. Hän nyyhkäisi ja istuin takaisin paikalleni äitini käskettyä istua.

Hoitaja haki mummuni johonkin huoneeseen jossa luki 3. "Julia, isi tuli hakemaan", äitini silitti päätäni. Huomasin isäni ovella vilkuttamassa. Juoksin isäni luo joka otti minut syliinsä. Hän ei itkenyt. "Hop, sähän olet jo isompi kun eilen", isä naurahti. Äiti käveli luoksemme. "Helenalla todettiin rintasyöpä", äiti sanoi. "Mikä se on?" kysyin kallistaen päätäni. "Se on sairaus. Mummu selviää", äiti sanoi ja pyyki kyyneleen ennen kuin se tuli ulos. "Miksi sitten kaikki itkee?" kysyin. "Se sairaus.. on vaarallinen mummulle, koska hän on vanha. Vanhojen ihmisten sairastuminen ei ole hyvä asia", äitini selitti. "Me mennään kotiin, jutellaan myöhemmin", isä sanoi ja lähdimme ulos. Isä laski minut matkalla alas ja sekoitti hiuksiani. "Haluatko jätksiä?" isä kysyi. "Joo!" hypin innoissani.

Istuin tuolilla ja söin tuuttiani samalla kun isäni joi höyryävää mustaa kahvia. "Iskä", sanoin. "Niin", isä nosti katseensa kahvistaan. "Selviääkö mummu?" kysyin toisen kerran. "Kyllä, kyllä hän selviää. Siellä on parhaat hoitajat ja lääkärit hoitamassa mummua", isäni vastasi. "Okei", sanoin ja söin viimeisen palan vohvelia. "Mennäänkö illalla uimaan?" isä ehdotti. "Joo!" innostuin ja heiluttelin jalkojani kun ne eivät maahan osuneet.

Istuin auton takapenkille turvaistuimelle ja laitoin turvavyön kiinni. "Koska äiti tulee kotiin?" kysyin. "Mennään hakemaan äiti ennen kun mennään uimaan. Äiti jäi mummun kanssa, että mummu ei ole yksin", isä sanoi ja painoi jotain nappia ja auto käynnistyi. "Miksi mummu ei ole papan kanssa?" kysyin. "Mummu ja pappa ei tykkää toisistaan enää kuin ennen. Äitisi halusi jäädä seuraksi", isä vastasi. "Okei", sanoi. "Laita radio päälle", sanoin. Isä laittoi radion päälle. Sieltä tuli Robinin biisi.

Isä ajoi auton isoon halliin ja menimme hissillä oikeaan kerrokseen ja kotiin. Otin kenkäni pois jalasta ja menin sohvalle meidän koiran Mustin kanssa. Musti on pieni ryttynaamainen koira. Pappa sanoi aina seinääpäin juossut koira. Se näyttää ehkä vähän siltä.

"Julia, syömään", isä huikkasi olohuoneeseen. Sammutin telvision ja söimme isän kanssa keittiössä. "Mennäänkö ruuan jälkeen uimaan?" kysyin kun otin hanasta vettä lasiini. "Iskä juo kahvin ruuan jälkeen niin pakataan sen jälkeen ja haetaan äiti matkalla", isä sanoi ja sammutti vesihanan. "Otetaan Musti mukaan", sanoin. "Musti ei tykkää uimisesta, muistako viime kerran?" isä naurahti. "Ai niin", vastasin ja otin spagettia suuhuni.

Pakkasimme myöhemmin uimavarusteet mukaan ja vaihdoin vaatteitteni alle uimapukuni. "Julia, otitko kellukkeet?" isä kysyi kun laitoin kenkiäni jalkaan. "Joo ne on kassissa", vastasin. Oveemme koputettiin. Juoksin ovelle vain uimapuku päällä ja avasin sen. "Moi, voitko olla?" vastapäätä asuva poika Tuomas kysyi. "Ollaan menossa uimaan. Haluutko säkin tulla meidän kanssa? Mun iskä ja äiti tulee vahtiin rantaan", kysyin. Olimme olleet koko elämäni melkein ystäviä ja samoik meidän vanhemmat ovat tunteneet kauan. "Kysyn äitiltä, tuun kohta takas", hän sanoi. "Okei, mä ootan", hymyilin. Isä etsi auton avaimia. "Iskä, voiks Tuomas tulla jos se sopii sen äitille?" kysyin. "Tottakai, saat seuraa uimaan. Laita aurinkorasvaa, siellä paistaa aurinko vie paljon", isä sanoi. Heitin pullon kassiin ja laitoin sortsipuvun päälle.

Hetken päästä Tuomas koputti uudestaan oveen ja avasin sen. "Mä tuun mukan", hän sanoi. "Jos se sopii", hän sanoi ja laittoi reppunsa selkään. "Joo tuu vaan sisälle. Me lähetään kohta", sanoin.

Hei vaan! Oon suunnitellu tätä kirjaa jo jonkin aikaa, ja nyt sain julkaistua. Osallistun tällä kirjalla siis tattixx käyttäjän kirjan kirjoittamis kilpailuun.

Vahva [VALMIS]Where stories live. Discover now