Vahva [VALMIS]

viides luku

luku sisältää kiroilua.

《《 three month later 》》

Istuin lääkärin kanssa hänen työhuoneessa ja keskustelimme miten Tuomaksen hoitoja jatketaan. Olimme olleet jo melkein kuukauden teho-osastolla. Ja mitä tapahtuu seuraavaksi.

"Sanon sen suoraan, vaikka sytostaatit on saanut syöpäsolut hyvin pois, samaa tahtia pitäisi nivelet ja turvotus jaloista laskea. Olettehan kävelleet?" lääkäri kysyi. "Kyllä, keppien avulla. Aina pieniä pätkiä mutta sanoin siitä itsekkin, että tehään kaikko sen eteen, että saataisiin terveen paperit", vastasin. "Asia on niin, nyt yön aikana kun mittasimme sydänkäyrää ja lämpöä, sydänkäyrä oli normaali, mutta ämpö oli melkein neljäkymmentä kaksi. Ja verikokeissa veriarvot alhaalla. Tässä on kyse jostain muusta leukemiasta enään. Aamullakin mitattaessa kuume oli vielä korkealla, mutta jalat ehkä hieman alkanut rauhoittua, mikä on hyvä asia", lääkäri näytti sydänkäyriä. "En teidän ammattitaitoa epäile, mutta itse lääkärinä kuullostaa sepsikseltä", sanoin. "Teemme mahdolliset testit ja verikokeet, mutta todennäköisin on kyllä sepsis. En kerro spekulointia, mutta ihan lääkärinä lääkärille, miehestänne huomaa, että se on aivan melkeimpä ilmiselvä", hän sanoi. Yllätyin, harvoin kun mainitsee olevansa lääkäri saa rehellisen diagnoosin. Ihme ja kumma. Aivan oikeasti. "Kiitos", sanoin ja poistuin huoneesta.

Menin Tuomaksen huoneeseen ja istuin katsomaan vain kohti koneita, joissa oli pulssia ja muita lukuja. "Missä mun kissa?" Tuomas sopersi. "Mitä?" havahduin ajatuksistani. "Kasvi", Tuomas sanoi ja osoitti TV ruutua sängyn päässä. Huokaisin syvään. "Onko nälkä?" kysyin rauhallisella äänellä. "Ruoka?" Tuomas katsoi kysyvästi ja nyökkäsi tämän jälkeen. Kävin kysymässä taukotilassa, jossa oli Tuomaksen oma sairaanhoitaja ruoka-ajoista. Ja muutaman minutin kuluessa nainen tuli ruokakärryn kanssa jossa oli pieni kupillinen kasvissosekeittoa ja vesilasi. Tuomaksen kasvoille levisi hymy kun hän sai eteensä kulhon. Ja söikin hyvällä ruokahalulla josta olin hämmentynyt. Nainen otti hetken ruuan jälkeen verensokerit jotka olivat lähempänä normaalia syömisen jälkeen.

Hain illalla Emman kotiin Tiialta ja lähdimme ajamaan kotiin Hervannasta. Emma hymyili ja jokelteli takapenkillä. Kumpa Emma olisi aina kuusi kuukautinen. Koskaan ei tarvitse selittää missä on isä ja muuta. Tein iltapalaksi puuroa ja syötin Emmalle vauvan ruokakippoja.

《《 Two years later 》》

Tuomaksen pari Mikko soitti kesken päivän minulle töihin. "Morjesta, mitä nyt?" kysyin. "Tuomas sai tehtävässä kaksi luotia, hän on Hatanpäällä. Saat varmaan tiedot sieltä?" Mikko sanoi. "Mi.. Ei helvetti", sanoin ja kirjoitin Tuomaksen henkilötunnuksen koneeni hakuun. "Joo, sain. Kiitos Mikko. Se on osasto 5 huone 2 jos haluat tulla käymää. Valkoinen ovi, lukee teho-hoito", vastasin ja suljin. Ilmoitin sairaanhoitaja parille, että hän hoitaisi sen päivän viimeisen potilaan. Riisuin oman takkini ja menin kortillani osastolle ja huoneeseen kaksi. Tuomas makasi tajuttomana lääkärikolleegani asensi sydänkäyrän hänen rintaan. "Kymmenen minuttia niin luotit poistetaan jos mahdollista", hän sanoi ja  antoi kuvat minulle. "Kuvitteleks et nää saa pois? Niitä ei saa, tai saa mutta ne on niin lähellä aortaa, että jos tulee yks virhe kummassakaan luodissa niin se on sisäinen verenvuoto. Aortan paineella nii siinä ei mee kauaa kun mun mies on mennyttä", puoliksi huusin hänelle. "Ei ole mun käsky, huuda kirurgi Hirvoselle. Mä oon sun kans samaa mieltä. Kummassakin on riskinsä. Jos luoteja ei poisteta, niin se jättää vauruoita, mutta poistaminen on liian suuri riski samalla", hän vastasi. "Perkelen Hirvonen, se koituu vielä mun kuolemaks", kirosin ja lähdin osaston taukohuoneeseen.

"Onko Jani Hirvonen täällä?", kysyin. "Täällä. Kuka kysyy?" hän kysyi. "Etköhän sä mut tiedä, käytävään. Tai ilmotan susta esimiehille", sanoin aivan hermo kireänä. "Rauhotu mutsi", Jani nauroi. "Nyt täs ei huumori auta", murahdin. "Miten sä uskallat alkaa edes harkitteen luotien poistoo mun mieheltä. Ootko sä edes nähnyt kuvia kuinka lähellä ne on aortaa. Ja kuinka iso riski se olis leikatana ne?" huusin.

Käytävään jäi muutama ohi menevä lääkäri ja sairaanhoitaja kuuntelemaan. "Joo ei mitään kuultavaa, menkää vittu töihin", kirosik yleisölle. "Katso, siin on tuskin kaks senttiä aortaan ja pienikin virhe liike tai häiriötekiä saattaa aiheuttaa sen, että se menee pieleen. Sun vittu pitäis nää tietää kirurgina, että se on suurempi riski kun miltä näyttää", jatkoin huutamista ja tökkäsin kuvat miehen syliin. "Ootko sä vieläkin vihanen sun mummusta?" Jani kysyi. "Ai oonko? Sun takia mulla ei oo isovanhempia enää. Luuletko et saat käydä kaikki mun sukulaiset ja läheiset läpi ja tehä upsista virheitä. Upsista annoin vahingossa väärät lääkkeet sun mummulle joka upsista tunsi kaiken leikkauksen aikana. Upsista ja upsista. En ihmettele jos oot ollu ite yks upsista. Tai oo saanu edes potkuja sen kerran jälkeen kun 'oho antibiotti ja nukuslääkkeet on sama asia'. Et sä edes ole anestesialääkäri joka on kans yks virhe. Ei perkele. Mä ilmotan susta, en halua et ykskään ihminen kuolee sun takias leikkuupöydälle", sanoin ja vetäisin kuvat takaisin.

Lähdin esimiehen huonetta kohti. Koputin ystävällisesti oveen ja sain luvan tulla sisään. "Aa, hei", pomoni sanoi. "Mitäs sulla on asiaa?" hän kysyi. "Jani Hirvosesta, kirurgi ainakin Tayssilla ja täällä", aloitin. "Selvä", pomo  katsoi kysyvästi. "Asiasta olisi voinut aikaisemminkin ilmoittaa, mutta hän oli toisen mummini kirurgina. Ja hän oli itse toiminut myös nukutuslääkkeen antajana. Joka oli ollut antibiootti sepsikseen. Nyt...", aloitin ja annoin kuvat hänelle. "Mieheni kuvat, hän haluaa poistaa luodit. Ja ilmeisesti se on ainoa ratkaisu. Toinen lääkäri joka hoiti miestäni, oli kanssani samaa mieltä, että poisto olisi suuri riski ja saattaisi vahigoittaa aortaa tai pahimmassa tapauksessa aiheuttaa laajan sisäisen verenvuodon. Joka mielestäni ei ole kovin ammattimaista", selitin. "Puhummeko nyt samasta Jani Hirvosesta? Noin 180 senttiä, vaaleat hiukset?", hän kysyi. "Kyllä, hän juuri", vastasin. "Selvä, taidampa viedä hänelle ilouutiset. Ja voit mennä miehesi luo, pidä itsestäa huolta", pomoni sanoi ja hymyili pienesti.

Nonii, tää oli muuten kiva luku kirjottaa. Ja ylipäätään, saan selvitellä kaikkia asioita ja jeejee.