Vahva [VALMIS]

Neljäs luku

Tuomaksella oltiin aloitettu sytostaattihoidot. Istuin Taysissa odotushuoneessa Tuomasta. Muutama kymmen minuttia odottelua niin hän astui hissistä ulos keppien kanssa. Hänen jalkapohjista lähtee ajoittain tunto ja kepit pitätävät hänet kunnossa. "Suurin osa syöpäsoluista on saatu pois. Tullaan vielä ainakin kahesti ja viimesellä kerralla on unitutkimukset joten jään yön yli tänne", Tuomas kertoi. "Lääkäri kopioi vielä paperit niin saat ne itelles, tuntee ilmeisesti sut", hän jatkoi. Pian hissin ovet aukesivat ja vanha naapurimme kerrosta ylempää kotona. "Hei, Julia", Martti sanoi. "Ai sä oot täällä nykyään", hymähdin. "Joo, täällähän mä. Sain hyvän erikoislääkärin paikan. Mutta tässä on paperit. Tuskin tarviit paljon selittämistä. Kuulin isältäs, että valmistuit lääkäriksi pari vuotta sitten?" Martti kysyi. "Joo valmistuin ja sain Hatanpäältä vakipaikan niin muutettiin sitten tänne, mutta kiitos", sanoin ja selaisin papereita. "Sun veriarvot on näköjään kunnolla edellee alhaalla, mutta no en ylläty", sanoin. "Onks ne muka pahasti alhaalö
La?" Tuomas kysyi. "Ei siis pahasti, mutta kuitenkin. Se ei oo normaalia. Kuitenkin niiden pitäs olla normaalit, vaikken syöpäläälääkäriks oo opiskellu. Ehtikö lääkäri lähtemään?" aloin katselemaan ympärilleni. Lääkäri oli jäänyt aulaan juttelemaan sairaanhoitajalle. "Oota tässä, käyn kysymässä tosta vielä", sanoin. Otin muutaman juoksu askeleen lääkäriä kohti. "Ei juoksua, virkailija sanoi kun tuli portaita alas aulaan. "Anteeksi, tiedän", pahoittelin. "Sori, kattelin papereita ja Tuomaksella on matala hb kuin pitäis, onks kaikki kunnossa vai kusettaaks joku?" sanoin. "Kaikki kunnossa. Tuomaksen korkea hemoglobiini laski sen alas niin se nousee myös vähän hitaammin. Se nousee kyllä seuraavaan kertaan mennessä", hän sanoi. "Okei, hyvä", vastasin ja kiittelin.
Ajaessani kotiin Tuomaksen kanssa soittolistalta tuli Ed Sheeranin Save Myself, enkä melkein kuin voinut olla kuuntelematta sanoja ja päästää kyyneleen ulos. Tuomas vaihtoi kanavaa jolta tuli jotain rokkia. Olimme hiljaa loppu matkan. Kumpikaan ei pääatänyt ääntäkään.

Kävin lenkittämässä Maxin kotiin päästyä tunnin lenkillä jonka jälkeen aloin tekemään ruokaa.

》

Istuin sohvalla ja tuijotin omaa listaani Netflixsissä. Halusin katsoa jotain sarjaa, mutta kaikki hyvät sarjat oli katsottu jotka olivat mielenkiintoisia. Käänsin elokuviin ja jäin katsomaan elokuvaa nimeltä Takkuinen tie onneen
Otin popkornit syliini ja Dr.Pepperin sohva pöydältä viereeni.

Kävin leffan jäljeen suihkuissa nopeasti ja vaihdoin yöpuvun päälle, kietaisin hiukset letille niskaan. Hain yhteisestä makuuhuoneestamme peittoni alas ja katselin muutaman leffan kunnes nukahdin sohvalle varmaan joskus aamuyöstä kolmen jälkeen.

Heräsin kun puhelin pirisi. Aurinko paistoi isoista ikkunoista olohuoneeseen. Pomo... Ei hyvä. Vastasin puhelimeen ja nousin kalenterin eteen eteiseen. "Päivää, missäs mennään? Loma loppui tänään ja olet neljä tuntia myöhässä", pomo sanoi ärtyneenä. Hän on muuten mukava nainen, mutta jos suututat niin, se on tornado. Kirjaimellisesti. "Itseasiassa en ottanu viikoloppu päivystystä Tuomaksen takia, mulla on maanantaina viiden tunnin vuoro sitte", vastasin asiallisesti. "Ja puhelimessa oli siis Julia Koski?" hän kysyi. "Julia Korpi", vastasin. "Selvä, anteeksi. Olin merkannut vaik Julia K. kalenteriin", pomoni pahoitteli. "Kaikki kunnossa, maanantaihin", vastasin ja suljin puhelimen. Kävin Tuomaksen  huoneessa. Hän istui sängyllään kone sylissä. Nojasin oven suussa oven karmiin. "Ethän vaan tee paperihommia töihin, oot saikulla", sanoin. "Ehkä teenkin, oon ollu kasista hereillä, kyllä täs jotain tekemistä piti keksiä", Tuomas sanoi. "Puhelin toimii", sanoin. "Niin jos olis sun työnumero, sun omasta loppu akku varmaa illalla", hän sanoi ja tulosti papereita.

Autoin hänelle verkkarit ja hupparin päälle. Nivelet oli jumissa, jalat turvoksissa ja lääkkeistä pää vähän sekaisin kun nousee ylös pienenkin istumisen jälkeen. Lämmitin eilispäivän ruokaa molemmille.

Kaadoin Maxille päivän ruuat. Onneksi Emma oli Tiialla viikonlopun harjoittelemassa vähän vanhemmista erossa oloa ja muuta.

:DD lupaan, seuraava luku on oikeesti mielenkiintonen ja saatte viel epilogin, mutta juu.