Vahva [VALMIS]

Kolmas luku

Sunnuntai meni kuin olisin ollut pilvessä, ja ehkä hieman maanantaikin. Kuitenkin tiistaina sain herätä puoli viisi, jotta olisin aikaisin kuuden vuorossani. Join puoli pannua kahvia heräämisn jälkeen, sisääntekeminen ei oo mun homma, mutta minkäs voi on koulutuspäivät on pakollisia ja ne 'skipatut' työtunnit tehdään sisään.
  Rojahdin viiden jälkeen sohvalle, kuudennen kupin jäljeen kahvia ei nyt hirveästi väsyttänyt niin avasin tvn ja kuuntelin aamu-uutisia. "Miinus kolmekymmentä!?" kiljaisin kun katsoin samalla puhelimestani sään sille päivälle. "Älä huuda, heräsin sun kelloon jo. Haluan nukkua!" Tuomas valitti. "Sori", vastasin.
  Söin aamupalan ja nopesti vaihdoin perusvaatteeni päälle; musta paita, mustat farkut, mustavalkoiset vanssit ja hiukset niskaan kiinni. Otin termosmukiin kahvia ja lähdin autotallin kautta töihin.

《《 one year later》》

Istuimme Kaupissa Tayssissa syöpälääkärin vastaanotossa. "Koskela", naislääkäri sanoi. Nousimme molemmat ylös ja istuimme sisään. "Eli testien perusteella kuin arvelitte, akuutti myelooinen leukemia. Mahdollisuudet on 90 prosenttia, teillä ei ole muita sairauksia yleissairauksia ja yleiskunto on hyvä joka parantaa syövän parantumista ja uusiutuminen on epätodnnäköistä , hän sanoi.
 
Vaikka siitä on kaksi vuosikymmentä kun mummi kuoli rintasyöpään, alan pelkäämään koko ajan enemmän. Entä jos Emma perii syövän. Mitä jos jään yksinhuoltajaksi?
"Julia", Tuomas laski kätensä polvelleni. "Vaikka sä tiedät kaiken mahdollisen, mitä mulle voi tapahtua, kuitenkin mä selviän", hän jatkoi. Nyökkäsin ja hymyilin pienesti. "Mutta, vaikka kaikki meisi hyvin tiedän itse kumppanini menettäneenä, se ei ole helppoa. Vertaistukiryhmä joka kokoontuu itseasiassa edelleen varmaankin Pirkkalan seurakunnantiloissa. Tuossa, jos kiinnostaa, vetäjä on mukava ja itse käynyt kahdesti syövän läpi kunnes sai terveen paperit muutama vuosi sitten", nainen kertoi. "Kiitos", sanoin ja otin
 
Saimme poistua huoneesta jolloin tunteiden ryöppy tulvi ja pakotti ulos kyynelkanavistani. "Kaikki järjestyy, kaikki järjestyy", Tuomas silitti päätäni. "Mistä helvetistä sä tiedät? Sä et se lääkäri meistä oo", parkaisin. "Vaikka sulla on hyvä todennäkösyys selvitä, mut se on fifty fifty et uusiutuuks se ja se kierre voi jatkua. Miks helvetis oon lääkäri ja tien asioita liikaa? En halua et Emma jää ilman isää tai jäädä leskes"

"Kuitenkin se on fifty fifty, se voi olla uusiutumatta, ja kaikki ok hyvin", Tuomas sanoi. "Silti, Emmalla on sukurasite saada leukemia, ja ihan kun kestäisin sen", parkaisin uudelleen. "Mutta, jään sairaslomalle, alotan sytostaatit. Saat ajaa mun pään kaljuks kun hiukset alkaa lähteen", hän hymyili. "Kuitenkin puolilla sytostaatit toimii kunnolla", sanoin."Hitto, miks oot lääkäri", Tuomas naurahti.

Ovella meitä tuli vastaan leonbergin koiramme Maxi. Se oli vasta muutaman kuukauden ikäinen, mutta helpoin koira ikinä. Emman lapsenvahti tuli pian myös eteiseen. "Sain Emman just päiväunille", hän sanoi. "Kiitos", vastasin ja otin kenkäni pois jalasta. "Nyt kun Emma nukkuu, ainakin jonkun aikaa meidän pitäs puhua", sanoin. Istuimme kolmisin sohvalle. "Saatiin Taysista uutisia, niin me voidaan oikeastaan me halutaan sut koeajalta ihan viralliseks lapsenhoitajaks", sanoin. "Kaikki on siis kunnossa vai?" Tiia kysyi. "Periattessa ei periatteessa on. Sain diagnoosin leukemiaan, mutta paranemisprosentti on 90 niin kaikki menee varmaan hyvin", Tuomas sanoi. "Sen takia se on meille helpompaa kans et meillä on yks ja sama lapsenhoitaja, ja tuut Maxin kanssa toimeen nii kaikki toimii meillä näin", Tuomas jatkoi. "Tää on mahtavaa, kiitos", Tiia hymyili. "Teen sulle työsopimuksen ens kerraks jos pääset lauantaina tuleen kahdeksitoista?" kysyin. "Joo pääsen tulemaa, ja tää on mahtavaa", hän edelleen hymyili.
Juttelimme vielä vähän aikaa Tiian kanssa kunnes päästimme hänet lähtemään."Tää oli hyvä päätös", sanoim "Tiia on meille oikee lapsenhoitaja", jatkoin ja otin vesipullon.

Normaalimpia lyhyempi, mutta olkoon :DD