Vahva [VALMIS]

Esimmäinen luku

Luvussa mainitaan alkoholi, tupakka ja seksi. Jos asiat ovat mielestäsi ällöttäviä tai et tahdo lukea sellaista olen asiasta varoittanut.

"Hei, iskä! Mä olen aikuinen. Mä en muuta yksin, mulla on Tuomas ja Ami", huokaisin. "Ja vaikka muutetaan pidemmäm ajomatkan päähän nii tullaan tänne kyllä", naurahdin ja nostin Amkn kantolaatikon autoni takapenkille. "Silti, tuolla tulee olemaan hiljasta", isäni sanoi. "No joo, mutta ottakaa Musti numero kaks. Saatte vähän meteliä", hymyilin. "Mä meen, Tuomas odottaa mua nii päästään nukkuu enne keskiyötä", moikkasin ja halasin vielä äitiä joka oli lähdössä juuri varmaan työpaikallee. "Nähään parin viikon päästä", moikkasin vanhempani ja hypääsin autooni. Ajoin meidän vanhan asunnon pihalle ja otin Tuomaksen kyytiin.

Vaihdoimme hänet kuskiksi ja kävimme syömässä pientä Huittisiten keskustassa. Nukahdin melkein samantien kun pääsin istumaan takaisin autoon. Ja torkuin siihen asti kun Tuomas alko tökkimään mua Pispalan kohdalla hereille. Hän ei muistanut osoitetta joten ohjeistin hänet pihaan. Ajoimme auton autotalliin. Olimme saaneet talon sisustettua uudelleen ja keittiön ruskeat kaapistot vaiheettua. Päästin Amin sisälle. Otimme viimeiset matkalaukulliset jossa oli vaatteita, meikkejä, lääkkeitä ja työjuttuja.

"Siinä se olis, meidän eka yhteinen kämppä", hymylin. "Jep", Tuomas vastasi. "Tilataanko ruokaa?" kysyin. "Mulla on nälkä", sanoin. "Tilataa, en jaksa lähtee Prismaa", hän naurahti ja pidin ovea auki. Riisuin takin ja kengät eteiseen.

Otin oman matkalaukkuni ja menin työhuoneeseeni kellarikerroksessa. Vaalea ja suuri huone käytävän perällä. Avasin laukun ja nostin työpaperit Hatanpäältä pöydälle ja järjestelin ne pöydälle laatikoihin. "Julia! Kiinalainen tuli", Tuomas huusi. "Sekunti!" Nostin meidän yhteiskuvan pöydälle, että siinä oli jotain muutakin kuin papereita, tietokone ja lisää paperia. Nousin tuolilta ja menin olohuoneeseen Tuomaksen viereen istumaan ja syömään kanapalloja, riisiä ja kanaa ja Spritea.

Ami juoksi ympäri taloa ja ihmetteli terassilla takapihaa, jossa oli muuten tilaa juosta. "Tiekkö mitä?" Tuomas kysyi. "Kerro", vastasin ja nojasin häneen katsoen samalla RuPaul's Drag Racessia varmaan tuhannetta kertaa. "Lapsi", hän sanoi. Tunsin kuinka hän puristi sohvaa jännittäen reaktiotani. Pistin ohjelman tauolle. "Mitä?" kysyin aivan hämilläni. "Luulisin et oltais valmiita. Tai no, me ollaan oltu yhessä yli kymmenen vuotta. Ja no lapset on kivoja", Tuomas otta hörpyn kaljastaan. Aloin hymyilemään ja nyökkäsin useaman kerran. "Olisko sun mielestä..vaikka nyt?" Tuomas kysyi vihjalevasti. Aloin laskemaan päässäni menkkamatikkaa. "Mitä mietit?" Tuomas alkoi ihmettelemään. "Menkkamatikkaa, ja täydellinen päivä", suupieleni nousi korviin ja sammutin telvision niin siirryimme makuuhuoneen puolelle tiputellen vaatteet matakalle. Toivoin sisälläni, ettei Ami kävisi yön aikana asioillaan vaatteilla.

Heräsin aamulla herätykseen puoli kahdeksan.
"Se oli mahtava yö", sanoin. "Jep", Tuomas sanoin. "Haen testin parin viikon päästä niin saadaan tulokset", hymyilen. "Mulla on kaks palveria töissä. Saan varmaan uuden potilaan niin tapaan vanhemmat ja lapsen", huokaisen. "Jää vielä hetkess", Tuomas aneli unisena. "Mulla alkaa yhdekaältä palsu, pakko mennä", sanoin ja painoin pusun hänen otsaan.

Söin edellisen illan kiinalaisen loput aamupalaksi ja vaihdoin vaatteet mustaan lyhyt hihaiseen ja harmaisiin farkkuihin. Kietaisin hiukset klipsissä kiinni. Katselin hetken aikaa aamun uutisia kunnes puoli yhdeksän aikaan lähdin eteiseen, vedin toppatakin, polvimittaiset saapikkaat ja hanskat käteen. Otin työlaukun eteisestä olalleni. "Mä meen kulta!" huusin yläkertaan ja kuulin muminaa vastaukseksi. Hymyilin ja menin kellarin kautta autolliin. Otin avaimet kuskin maton alta ja avasin tallin oven. "Perkule", kirosin hiljaa. Lunta oli tullut yöllä taas, vaikka pitäisi olla jo kohta vappu, Suomi. Kolasin lunta joka oli jäänyt kasaksi oven eteen ja jäänyt tallin puolelle. Starttasin auton ja lähdin kohti Hatanpäätä.

Parkkeerasin henkilökunnan paikalle ja tökkäsin sähkölaturin seinään kiinni. Otin työlaukkuni ja menin henkilökunnan ovesta takaa sisälle ja työhuoneeseeni katsomaan paperit ennen palveria.

Muuataman tunnin päästä olin saanut molemmat palverit pidettyä niin lähdin kahvihuoneen kautta, jätin valkoisen lääkärin takin kaappiini ja sisäkenkäni vaihdoin polvipituisiin saapikkaisiin. Heitin takkini päälle ja lähdin kohti parkkipaikkaa ja kotiin.

"Oon kotona!" huusin tultuani eteiseen. Hiljaista, mutta Ami juoksi portaita alas. Ainakin kynnet hakkasivat portaisiin. Nappasin Amin syliin. "Sun kynnet täytyy leikata tänää", sanoin itselleni. Laskin sen alas ja jätin ulkovaatteeni naulakkoon. "Tuomas!" huusin. Kävin koko alakerran läpi. "Tuomas! Älä leiki mitää", huutelin. Etsin yläkerran vielä. Ei missään. Menin vielä autotalliin. Yksi auto, tietenkin. Tuomas lähti varmasti töihin myöhemmin. Kuitenkin autotallin ovessa oli lappu, jota en ollut huomannut. "Olen töissä kello 18 asti <3 Tuoms Ps. Tein kaappiin ruokaa jos on nälkä" Kello oli vasta puoli kaksi. Kaikki hyvin. Söin keittiössä ruuan ja jäin sohvalle katsomaan RuPaul'S Drag Racea rauhassa.

Tajusin kuitenkin muutaman jakson jäljeen katsoa kelloa. Varttia vaille seitsemän. Tuomas, ei vieläkään kotona. Nyt nousi sydän kurkkuun. Otin puhelimen ja toivon, että Tuomas vastaisi. Vastaaja, perkele. Soitin hänen työparilleen. "Moi Mikko. Onks Tuomas vielä töissä? Ilmeisesti piti päästä jo ennen kahta ja ei näy vieläkään kotona", kysyin. "Eiks sulle ilmotettu?" Mikko sanoi ihmeissään.