To The Boy I Love

Salaisuudet Käyvät Ilmi

-Harry, Herää! Juna saapuu kohta Tylypahkaan! Ron huutaa etsiessään vaivalla toista sukkaansa matka arkustaan. Harry avaa unisena silmänsä, kunnes tajuaa ystävänsä puheet ja pomppaa ripeästi ylös. Hän vaihtaa niin nopeasti vaatteensa, että hyvä kun Weasley oli ehtinyt siihen mennessä edes löytää sukkaansa.
-Se oli nopeaa, Ron naurahtaa katsoessaan arpinaamaa. Harry hymyilee huvittuneena. Pian kaksikko lähtee juoksujalkaa ulos oviaukosta. Potter ei voi lopettaa hymyilemistä siitä, että pian Draco olisi taas tämän lähettyvillä, Jacob saisi lähestymiskieltonsa sekä rohkelikko voisi taas olla oma itsensä.
-Kuinka kauan on aikaa? Harry kysyy punahiuksiselta.
-Olemme pari minuuttia myöhässä, mutta kerkeämme kyllä. Juostaan nopeasti, Weasley huutaa edempänä. Potterin sydän hakkaa rajusti, sillä ei ole juossut aikoihin. He saavuttavat ulko-ovet, jolloin kylmä viima sivelee poikien poskia. Ulkona on luultavasti kymmenen asteen pakkanen, muttei se ketään ole vielä haitannut. He saapuvat pian junan luokse, jossa Hermionen lainehtivat hiukset pistävät suoraan silmiin.
-Hermione! Ron huudahtaa iloisesti. Tyttö kääntää katseensa poikiin ja huiskauttaa heille kättään.
-Oletko kunnossa, Harry? Hermione kysyy halatessaan silmälasipäistä. Potter nyökkää pienesti hymyillen.
-Etkö aio kysyä minun kuulumisia? Weasley tuhahtaa loukkaantuneena. Hermione mulkaisee tätä pahasti.
-En, hän vastaa suoraan. Harry naurahtaa, kunnes hänen katseensa vierii junan oville. Draco ilmestyy matkalaukkujensa kanssa ovien eteen. Hänen vaalean platinan hiukset säkenöivät kauniisti auringon heijastamasta valosta.
-Draco, Harry henkäisee ääneen, jolloin Hermione ja Ron katsahtavat itsekin luihuiseen.
Weasley alkaa väkisin hymyilemään, mutta peittää iloisuutensa kätensä taakse. Hermione oli kuitenkin nopeampi ja näki punahiuksisen ilmeen, joten alkoi itsekin hymyilemään. Harry otti pienen askeleen eteenpäin, kunnes vilkaisi Ronia jännittyneenä.
-Pystyt kyllä siihen, Weasley sanoo rohkaisevasti. Potter puristaa kätensä nyrkkiin hivenen itsevarmemmin ja kävelee nopeasti odottelevan Dracon luo. Rohkelikon ilmestyessä, luihuinen katsoo häntä tarkkaan. Harry hymyilee onnellisena tavatessaan taas toisen.
-Olet vihdoin täällä, hän huokaisee helpotuksesta. Draco katsoo lyhyemmän pakkasen puremia kämmeniä, joissa toisessa kiiltelee hänen antama sormus. Harry huomaa toisen katseen, joten nostaa kätensä ilmaan.
-Olen pitänyt tätä jatkuvasti sormessani. Se on tuonut minulle apua, hän sanoo lumoutuneena. Silloin Draco nostaa oman kämmenensä ilmaan ja näyttää kultaisen väristä sormusta.
-Sinulla on samanlainen! Harry sanoo säkenöivästi yrittäessään koskea luihuisen kättä, mutta tämä vetää sen ripeästi pois.
-Öh... O-onko kaikki hyvin? Arpinaama kysyy huolestuneena toisen kummallista käytöstä.
-Milloin ajattelit kertoa... Draco murahtaa hiljaa.
-Mi-mitä? Harry änkyttää, kunnes hänen sydämensä jättää yhden lyönnin välistä. Malfoy on ottanut taskustaan kuvan, joka näyttää turhankin tutulta. Kuvassa on liikkuva Harry, joka suutelee Jacob Wrightsia... Tuohan tapahtui silloin jouluaattona. Mutta miksi ihmeessä siitä oli kuva ja vieläpä luihuisella?
-Kuka tämän antoi? Harry kysyy vaivaantuneena ottaessaan sen toisen kädestä. Malfoy naurahtaa uskomatta korviaan.
-Mitä väliä kuka sen antoi? Minä tahdon taas tietää, mitä hemmettiä sinä roikut hänen kaulallaan?! Hän kajahtaa kärsimättömänä. Harry säpsähtää säikähtäneenä toisen ääntä.
-Minun piti kertoa tästä sinulle kyllä, kun palaat tänne. Tämä ei ole sitä miltä näyttää... Silmälasipäinen vaikeroi.
-Annoit minun kuvitella koko loman ajan, että sinulla on kaikki hyvin. Että meillä on kaikki hyvin! En tahtonut kuulla tätä kenenkään toisen kautta! Draco keskeyttää ärtyneenä.
-O-onhan meillä kaikki hyvin? Potter kysyy varovaisesti. Malfoy pudistaa vihaisena päätänsä.
-Mikset sinä ymmärrä? Olet hänessä kiinni silloin, kun en ole paikalla ja kun olen, esität kaiken olevan hyvin. Vasta minun ottaessa asiasta itse selvää, päätät kertoakin kaiken, hän ärisee turhautuneena. Harry nieleksii kyyneliänsä kurkusta alas. Näinkö tämäkin päivä alkaa?
-En pystynyt selittämään sitä loman aikana. Lupasin kyllä itselleni, että kerron sen kasvotusten! Rohkelikko selittää haikeana.
-Lupasit myös, että kerrot minulle HETI, jos Jacob tekee jotain. Nautitko siitä? Draco kysyy tuimasti.
-En todellakaan! En tajua mikä minulle meni! En pidä Wrightsista ollenkaan! Sinun on uskottava minua, Harry parkaisee totisena.
-Sinä teit kuitenkin ensimmäisenä jotain. Ja kun olet minun kanssasi, minun on tehtävä aloite. Etkä edes koskaan suostu, kun pyydän sinulta jotain! Draco karjaisee suoraan.
Harry kurtistaa kulmiaan, jolloin hän muistaa, kun hän oli Sairaalasiivessä ennen loman alkua. Draco olisi halunnut tehdä jotain, mihin Potter ei sinä hetkenä vielä kyennyt.
-Sanoit, ettei se haittaa sinua, jos en pysty vielä kaikkeen! Rohkelikko huudahtaa loukkaantuneena.
-Haittaa se, jos sinä noin hyvin pystyt roikkumaan muiden lähettyvillä! Draco sanoo ilkeästi.
Harry katsoo ihastustaan uskomatta korviaan.
-Sinunko mielestä olen ainoa, joka teki väärin...? Hän kysyy herkästi.
-Sinä ja Wrights. Muistitkohan edes sillä hetkellä, kun suutelit sitä saastaista elukkaa, että minäkin olin olemassa? Mietin sinua lakkaamatta. Puhuin sinusta jatkuvasti äitini kanssa hänen tietämättä, että henkilö josta puhuin oli kuuluisa Harry Potter. Se henkilö, jota perheeni vihaa, mutta vain minä osasin rakastaa. Ajattelitko tuollaista? Entä sitä kuinka raivostuin saadessani tämän kuvan käsiini? Miten tunteeni alkoivat kadota? Draco vastaa murtuneena. Harryn sinisistä silmistä alkaa vuotamaan onnettomia kyyneleitä. Hän haukkoo henkeään yrittäessään pitää vaimean itkun purskahdukset sisällään.
-Anteeksi, poika pyytää, vaikka tietää, ettei se mitään auta. Malfoyn ilme pysyy vakaana katsellessaan lyhyempää. Ihan kuin hän olisi odottanutkin saavansa toisen itkemään.
-Anna sormus tänne, Draco käskee yllättäen. Harry ottaa tärisevästä kädestään hopeana hohtavan esineen pois ja antaa sen pidemmälle. Malfoy katsoo sormusta vihaisesti, kunnes laittaa sen taskuunsa.
-Mi-miksi tahdot sen takaisin? Harry kysyy hätääntyneenä. Silloin luihuinen katsoo rohkelikkoa salaperäisellä ilmeellä.
-En välitä teitkö sen tahallasi vai vahingossa, mutta minua se kosketti eniten. Tahdon erota, hän paljastaa hitaasti. Harry kalpenee entisestään ja ottaa vaivalloisen askeleen taaksepäin.
-E-et ole tosissasi, ethän? Hän kysyy särkyneellä äänensävyllä.
Draco huokaisee syvään, kunnes kävelee suoraan arpinaaman ohi.
-Harry? Onko kaikki hyvin?! Ron kysyy tullessaan Hermionen kanssa katsomaan ystäväänsä. Harry haukkoo järkyttyneenä henkeään ja alkaa tärisemään hullunlailla. Kaikki ympärillä alkavat sumentumaan, eikä näy enää kuin tummia värejä. Taas se tapahtuu...
-Kuuletko meitä? Hermione kysyy hätääntyneenä. Harry kääntää katseensa ystäviinsä, jotka alkavat pikku hiljaa kadota olemattomiin.
-Miksi sinä itket?! Weasley kysyy tarttuessaan toista kädestä. Harry ei näe, mutta hän edelleen voi tuntea, joten lähestyy kättä pitkin Ronin eteen ja halaa tätä. Weasley kalpenee hetkessä.
-En näe teitä, Harry kertoo itkiessään hysteerisesti. Hermione katsoo arpinaamaa huolestuneena.
-Etkö näe? Hän kysyy hölmistyneenä.
-Harry joutui jo toisen kerran shokkiin... Häneltä katoaa silloin näkökyky, Ron selventää tietämättömälle tytölle.
-Miksi jouduit shokkiin, Harry? Hermione kysyy kiinnostuneena.
-Draco... Hän jätti minut, Potter vastaa onnettomana. Ron katsahtaa Grangeria häkeltyneenä kuulemastaan.
-Miten niin jätti?! Hermione kiljaisee uskomatta kuulemaansa.
-Joku otti minusta ja Jacobista kuvan, Harry paheksuu pitämällä kyynelten kastamia silmiä kiinni. Ron taputtaa hänen selkäänsä hennosti, vaikka sisimmässään poika tuntee suunnatonta vihaa. Miksi Malfoy pilasi kaiken jonkun kuvan takia?
-Mitä hän tarkoittaa, Ron? Hermione tiuskii tajuamatta mistään mitään.
-Mennään nyt vain sisälle, okei? Tänne jäätyy, Weasley huokaisee synkkänä, kunnes ottaa Potterin kädestä kiinni ja ohjailee hänet mukaansa. Granger seuraa perässä.